Toukokuun loppua

Vähän taas jäi rästiin tämä, ei oikein innostanut kirjoitteleminen kun oli paljon muutakin tekemistä ja ei oikein mitään kovin mielenkiintoista mistä kirjoitella.
Jakson viimeinen vajaa viikko kului pääosin ilkeää pohjoisvirtausta ihmetellessä. Toukokuun viimeisellä viikolla alkuviikosta kului useampi päivä ilman yhtään keväänpinnaa eli keväälle uutta lajia. Yhden haliaspinnan sentään sain, kun tiistaina 25.5. asemalle jo kevään kolmas leveäpyrstökihu suoritti ohilennon. Tiistai oli muutenkin muuten vaisun arkiviikon paras lintupäivä, lepyn lisäksi lähinnä kuikkalintujen ansiosta. "Gavioita" lenteli lähinnä itäisiin ilmansuuntiin hieman reilut 1800 kappaletta, valtaosa määritetyistä tyypilliseen tapaan kuikkia. Hauskaa tässä oli, että vaikka muualta oli aiemmin nähty hyviäkin kuikkalintumuuttoja, tuona päivänä mistään muualta rannikolta ei taidettu nähdä yli 700:aa kuikkalintua. Lisäksemme ainut yli tuhannen summa oli tiiraan ilmoitettu Jyväskylästä.

Tiistain jälkeen seuraava lintupäivä olikin sitten lähtöpäiväni eli lauantai. Aamu oli mitä hienoin, ja heti bunkkerille noustua huomattiin ensimmäiset sepelhanhiparvet. Vähän ajan päästä taivas meni pilveen ja sepelhanhet loppuivat, mutta tilalle tuli hieno kahlaajamuutto. Välillä sade ajoi miehittäjät sisään torkuille. Näiden yhteydessä löytyi pihasta laulava pensassirkkalintu, josta kuittasin haliaspinnan mutta jota ei yrityksistä huolimatta saatu juksattua verkkoon. Heti sateen loputtua meno jatkui kahlaajilla ja sepelhanhilla. Yhdessä vaiheessa taivas oli suorastaan täynnä hanhiparvia (joka on näin lännessä harvinaista herkkua). Harmittavasti piti poistua kahden junalla kohti pääkaupunkia, kun yliopiston kenttäkurssi kutsui jo maanantai-aamuna ja välissä piti pestä pyykkiäkin. Tiirasta sai jälkikäteen lueskella summia: 15 000 sepelhanhea ja yhteensä useampia tuhansia erinäköisiä kahlaajia.

Lähtöni jälkeisenä yönä asemalle palannut Aatu kuuli portin lähistöllä aseman ensimmäisen (ja tringan alueen kolmannen) sinipyrstön, mutta asemalla olleet eivät ehtineet paikalle. Luulen että harmitti vähemmän kun oli jo kotona kuin jos olisi ollut asemalla ja missannut. Paria päivää myöhemmin tuli verkosta epäilty iberiantiltaltti, josta tulee Suomen ensimmäinen jos dna-testit varmistavat ettei lintu ole risteymä niinkuin muutama vuosi sitten tavattu yksilö oli.


Tähän loppui siis kevätkausi lintuasemilla, syyskausi alkaa heinäkuun lopulla ja yhtenäisempi miehitys elokuun puolivälissä, jolloin viimeistään jatkuu myös blogi. Kesänkin aikana saattaa joku yksittäinen kirjoitus ilmestyä, jos ilmenee jotain mielenkiintoista josta kirjoittaa. Hauskaa kesää!