Loppu lähestyy

Loppu lähestyy sekä muuttokauden että miehitysjakson osalta. Loppusyksyn lintuja ovat mm kuvan pulmuset Gåun särkän kärjessä.

Torstai 21.10. katkaisi pitkän lisälajiputken, ja muutenkin oli heikompi päivä lintujen osalta. Ainut mainittavampi havainto lienee syksyn ensimmäinen pulmunen.

Perjantai 22.10. oli todella mystinen päivä. Vakion alussa keli oli vielä siedettävä ja lintujakin muutti ihan mukavasti. Nopeasti merellä näkynyt sadealue kuitenkin siirtyi niemenkin ylle ja taivaalta alkoi tulla räntää. Ihmeellistä oli, että lintumeininki vaan kiihtyi! Räntäsateessa nähtiin mm ajankohtaan nähden hurjasti muuttavia peippoja, yli 2000. Myös rastailla oli vähän menoa, räkättejä parisen tuhatta ja punakylkiäkin useita kymmeniä. Tilhiäkin taas parisen tuhatta muuttavaa. Päivää pidempää lisälajitonta putkea ei päässyt syntymään, kun heti vakiolla nähtiin taviokuurna. Vakion lopulla räntäsade muuttui sakeaksi lumipyryksi, ja muutto loppui. Retkeily ei kuitenkaan loppunut tähän, koska maastossakin oli paljon lintuja, ja piti lähteä katsomaan Gåun särkältä löytynyttä tunturikiurua. "Ere" löytyikin särkältä helposti, vaikka kiikarit olivat koko ajan niin huurussa ettei niiden läpi meinannut nähdä ollenkaan! Gåun niityllä oli myös useita kymmeniä niittykirvisiä, joitakin rautiaisia jne. Sade heikkeni ja lopulta loppui alkuillasta, ja olin vielä auringon laskettua kiertelemässä niemeä sepelrastaan toivossa. Etelärannasta lähtikin koskikara, joka nousi suoraan korkealle taivaalle ja lähti painamaan länteen kadoten lopulta ollessaan enää pieni piste läntisellä taivaalla. Ihmeellinen päivä kaikenkaikkiaan.

Lauantaikin oli hyvä päivä, vaikkakin melko erilainen kuin perjantai. Keli oli kohdillaan, paitsi että länsituuli oli hieman liian voimakas, yli 10 metriä sekunnissa. Yllättäen tiaisilla oli kova meno päällä heti aamusta. Talitiaisia ynnättiin reilut 3300 muuttavaa, sinitiaisia puolestaan vajaa 3300. Länsituulessa tiaiset tulivat matalalla, ja rengastuksia kertyikin päivälle lähes 400. Verkoissa oli välillä niin paljon lintuja, että osan staijareistakin piti lähteä tiaisia irrottelemaan. Päivän lisälaji oli yhä särkällä paikallisena hengaillut tunturikiuru.

Sunnuntai oli taas muuttopuolella paluu arkeen eli heikkoon loppusyksyn meininkiin. Tilhiä sentään tuhnusta huolimatta 700 muuttavaa ja naakkoja muutama sata. Tunturikiuru kuitenkin yhä paikallisena särkällä. Maanantai vastasi melko pitkälti sunnuntain kaavaa, tunturikiuru vieläkin ja muutolla muutama sata kumpaistakin tiaislajia. Vanha muuttohaukka sentään ilahdutti istumalla vähän aikaa linjataulun päällä ja saalistelemalla sitten erinäisiä muita lintuja eteläpuolella.

Tiistaina taas vähän parempaa meininkiä, etenkin rengastuspuolella. Aseman pihaan viritelty tilhiprojekti (nauha ja pihlajanmarjoja) tuotti reilut 200 tilhirengastusta. Tilhiä lomakkeella yhteensä reilut 1000 muuttavaa ja 300 paikallista. Kivempia lajeja taas muutama, joista niemen yli äännellen lentäneen taviokuurnan havaitsivat lähes kaikki, syksyn ensimmäinen pikkujoutsen jäi sen sijaan yhden iloksi. Tunturikiuru oli sen sijaan vihdoin ottanut särkältä hatkat. Ihan jees lintupäivän lajimäärä tähän aikaan vuodesta 72.

Tänään keskiviikkona oli heti aamusta lähtien todella hieno keli, lähes tyyntä ja pilvetöntä. Niinpä ei ollut yllättävää, kun päivällä nähtiin pari maakotkaa, vasta syksyn toinen ja kolmas. Muuttosummia ei ole vielä laskettu, mutta liikkeellä taas samaa tuttua tavaraa eli tilhiä, tali ja sinitiaisia sekä viherpeippoja joitakin satoja kutakin. Pihassa tilhirengastus jatkui. Aamulla tuotti ongelmia se, kun verkot olivat jäätyneet kiinni eikä niitä meinattu saada avattua. Myös maa oli aamulla kunnolla kuurassa ensimmäistä kertaa syksyn aikana.

Pikkukivaa

Torstai 14.10. kuvasi hyvin tämän syksyn vallitsevia sääoloja: tuuli oli turhankin kova. Torstaina tuuli oli tosin kovempi kuin vielä kertaakaan tänä syksynä: yli 20 metriä sekunnissa. Utössä, reilun 50 kilometrin päässä, oli mitattu jopa 27 m/s keskituulia, puuskissa vielä enemmän. Perjantainakin oli vielä liian tuulista, että suurempaa lintumeininkiä olisi päässyt syntymään. Muutolla sentään ajankohdalle tyypillisesti jonkun verran tilhiä, viherpeippoja sekä muutama talitiainen (siis 250). Lauantaina tuuli oli heikentynyt, ja vaihteeksi oli jonkun asteista muuttoa. Mm tiklejä oli liikkeellä uuden muuttoennätyksen verran, 69 kpl. Tilhiä puolisentoista tuhatta, 600 viherpeippoa jne. Kuten jo muutaman kerran aiemminkin syksyn aikana, vähälukuiset muuttolajit muuttohaukka ja pähkinänakkeli havaittiin samaan aikaan, liekö niillä joku mystinen suhde toisiinsa? Nakkeli tuli myös verkosta ja oli hieno.

Sunnuntaina päästiin sitten otsikon aiheeseen, kun alkoi monen päivän "lisälajiputki". Pikkukivalla meinataan joko haliaksella tai muuten vaan melko harvinaisia lajeja, jotka eivät kuitenkaan ole suurharvinaisuuksia. Lisälajit ovat siis lajeja, jotka ovat niin vähälukuisia että niitä ei ole valmiiksi lintuasemalomakkeella vaan ne pitää lisätä iltahuudossa niille varattuun kohtaan, tästä siis nimitys lisälaji. Sunnuntain lisälajeista vastasivat verkosta tullut pikkuriikkinen hippiäisuunilintu sekä sepelkyyhkyparvessa niemessä pyörähtämässä käynyt turturikyyhky. Turturista sain pitkästä aikaa ensimmäisen eliksen, ja "pro" (kuvituksena) oli kiva nähdä kädestä kun aiemmin näin sen vain maastossa. Muutenkin lintuja oli liikkeellä, mm viherpeippoja yli 3000 muuttavaa, tilhiä 1700 jne.

Maanantaina lännenpuoleinen tuuli oli taas yltynyt yli 10 metriin, ja se jarrutti jo selvästi lintumeininkiä. Lisälaji ja syksynpinna saatiin kuitenkin pikkukajavasta, kun nuori lintu nähtiin merellä lentämässä vähän hankalasti poispäin.
Tiistaina sama meno jatkui, tuuli oli vaan kääntynyt etelään ja puhalteli jo 15 sekuntimetrin voimalla. Vakiohavainnointi suoritettiin etelämetsän suojista, niin kuin kovalla tuulella on tapana. Avoimella ja suojattomalla bunkkerilla ei ole enää 15m/s tuulessa kivaa, ja putkella katseleminenkin on tärinän takia vaikeaa. Muutosta vastasivat tiistaina pääasiassa lokit, kalalokkeja noin 600 muuttavaa, pikkulokkeja 43, naurulokkejakin 17 sekä lisälajina taas pikkukajava, taas nuori lounaaseen, tällä kertaa hieman paremmin näkyen.

Keskiviikkoaamu oli lähes synkeyden huippu: kova etelätuuli, sadetta ja näkyvyys vain muutama kilometri, linnut arvatenkin hyvin vähissä. Melko nopeasti sade kuitenkin loppui ja vähän kirkastui ja tuulikin tyyntyi pikkuhiljaa iltapäivää kohti. Muutto ei enää oikeastaan ollut pelastettavissa, mutta paikallisia lintuja oli ihan mukavasti joten maastossa liikuttiin ahkerasti. Tämä tuotti taas pari kivempaa lajia. Ensin tuli valkoselkätikka, joka jäi tosin vaan yhden iloksi, mutta vähän myöhemmin löytyi Gåun särkän takaa rannasta niiailemasta koskikara. Koskikara on merenrannalla vähälukuinen, eikä sitä havaita asemalla edes joka vuosi. Se on siis yksi niistä lajeista, joka on muuten Suomessa melko helppo nähdä, mutta haliaksella melko vaikea, siis "haliasrari". Muita, vielä kovempia haliasrareja ovat vaikkapa fasaani (2 havaintoa aseman historian aikana) sekä pyy (alle 10 havaintoa?). Tämmöisen lajin näkeminen asemalla tekee haliaspinnojen keräilijän ikionnelliseksi, vaikka muualla Suomessa lajit ovatkin kohtuullisen helppoja havaita. Keskiviikkoon mahtui myös ristiriitaisia tunteita, kun Aatu kuuli portilla käydessään viitatiaisen ääntä tiaisparvesta. Viitatiaista ei ole asemalla hyväksytysti havaittu, eikä semmoista havaintoa tule tästäkään, kun lintua ei etsinnöistä huolimatta koskaan nähty tai löydetty enää uudestaan.

Lokakuuta

Taas on reilu viikko vierähtänyt, mutta eipä ole tullut kirjoiteltua kun mitään kauhean erikoista ei ole tuntunut tapahtuvan. Suurimmalta osin lintumeininki on ollut nihkeää, pääasiassa kovien tuulien takia. On sentään joku vähän parempikin päivä väliin sattunut.

Viime viikolla itselläni ei tuntunut menevän parempien lajien osalta hommat ihan putkeen, kun ensin jäi näkemättä Gåun niityllä kerran näyttäytynyt heinäkurppa ja pari päivää myöhemmin niemessä vilahdellut hippiäisuunilintu eli "pro" (Phylloscopus proregulus). Seuraavana päivänä eil pe 8.10 sain sentään kuitattua hippiäisuunilinnusta hakusessa olleen eliksen, kun ainakin yksi pro pyöri niemessä pitkin päivää, muttei suostunut kuitenkaan tulemaan verkosta. Verkoista tuli sen sijaan syksyn toinen taigauunilintu. Niemessä oli loppuviikosta muutenkin kivasti pikkulintuja, kun hippiäisiä kirjattiin lomakkeelle parina päivänä +-100 paikallista, ja tiltaltteja yhtenä päivänä 40 paikallista. Kivemmista lajeista lauantaina Gåun ruovikossa kämhyili luhtahuitti, jonka itse onnistuin näkemään mutta jotkut muut eivät. Huitti on "haliasrari", eli sitä nähdään haliaksella harvoin (aseman historian aikana noin 10 havaintoa), vaikka se ei muuten Suomessa ole kovin harvinainen. Varmasti huitteja on ruovikossa muuttoaikoina säännöllisesti, mutta niitä nähdään tosi harvoin kun ne ovat niin piilottelevia.

Vaelluslinnuista närhien vaellus jatkuu yhä, niitä on näkynyt melkein joka päivä joitakin satoja muuttavia, parhaana päivänä jopa lähes 900. Syksyn närhisumma onkin jo melko messevä, varmaankin reilusti yli 7000, tarkemmin en tiedä. Tiaiset ovat sen sijaan kateissa, normaalisti sinitiaisia ja talitiaisia muuttaa lokakuun alussa tuhansittain, nyt vain muutamia satoja per päivä. Vaikka tiaisten puuttuessa verkoista ei ole tullut suuria lintumassoja, lajisto on ollut ihan mielenkiintoista. Varsinkin petopuolella on tullut ilahduttavia yllätyksiä, kun verkoista tuli syksyn ensimmäinen hiirihaukka. Myös pari kanahaukkaa näyttäytyi kädestä pitäen, niin kuin myös syksyn ensimmäinen vanha varpushaukkakoiras. Kuvat on kuitenkin vielä prosessoimatta, eli niitä joutuu odottamaan ensi kertaan.

Muutolla massoista ovat yhä vastanneet samat lajiryhmät, eli kyyhkyt ja peippolinnut. Peippolinnuista tosin viime vuonna kateissa ollut viherpeippo on noussut lokakuun aikana runsaslukuisimmaksi muuttavaksi peippolinnuksi, monena päivänä on nähty ilahduttavat yli 1000 muuttavaa. Muista lokakuun linnuista tilhet ovat ilmestyneet kuvaan, toissapäivänä eli ma 11.10 havaittiin jo reilut 400 muuttavaa.

Eilen tiistaina tuuli oli taas mukava, aamulla keskituuli 15 m/s pohjoisesta, puuskissa 20 m/s. Tuli syksyn toinen aamu kun en mennyt vakion alussa staijaamaan, vaikka vakio toki hoidettiin, etelämetsän suojista tosin. Bunkkerilla on noin kovassa tuulessa aika karua seisoskella, kun mitään kunnon suojaa ei ole. Tänään keskiviikkona tuuli oli vähän leppoisempi ja lintuja vähän enemmän, mutta huomenna on luvassa taas ihanaa meininkiä kun aamusta lähtien pitäisi sataa vettä ja tuulen pitäisi voimistua aamun 10 metristä illalla jo 19 metriin sekunnissa.

Rauhallisempaa

Tiistain jälkeen loppuviikko on ollut kelien puolesta melko yhtenäinen: heikkotuulista, aurinkoista ja melko lämmintä. Lintupuolella meno on myös ollut melko samanlaista pitkin viikkoa, lähinnä tikat ovat ilahduttaneet liikehdinnällään. Keskiviikkona tuli syksynpinna pohjantikasta, joita on sittemmin näkynyt jo muutama lisää. Torstaina nähtiin syksyn toinen valkoselkätikka, nuori naaras joka tuli myös verkosta. Pikkutikoilla on ollut ihan hyvää meininkiä, viikon aikana on nähty yhteensä joitakin kymmeniä muuttavia. Kuvituksena tällä kertaa tikkoja, yllä huono kuva valkoselkätikasta kädessä ja lopussa maastokuva käpytikasta puun latvassa.

Keskiviikkona sattui hassu tapaus. Olin iltapäivällä istumassa bunkkerin "lepotuolissa", joka nojaa bunkkerin kaidetta vasten, ja katsomassa kiikarit silmillä Hankoon päin, kun huomasin silmännurkassa liikettä kiikarien ohi. Pysyin paikallaan ja kysyin myös bunkkerilla olleilta Tatulta ja Masalta, että mikä tossa mun vieressä istuu? Ehkä puolentoista metrin päässä suoraan etupuolellani istunut Tatu vastasi, että nuolihaukka. Nuori nuolihaukka siis istui lepotuolin karmilla, alle 30 sentin päässä oikeasta korvastani. Masa oli bunkkerin toisessa nurkassa eikä nähnyt aluksi koko lintua (joka jäi pääni taakse) ja oli siten hämillään. Lopulta Masa siirtyi vähän sivulle ja näki myös linnun. Alettiin pohtia, miten tilanteesta saataisiin kuva. Masalla oli järkkärissä liian pitkä putki kiinni, eikä parhaassa asemassa olleella Tatulla ollut mitään kameraa. Masa alkoi etsiä taskuistaan pokkaria ja ilmeisesti kahisi sen verran, että nuolihaukka tajusi jutun jujun ja lennähti puun latvaan 15 metrin päähän, josta jatkoi hetken päästä kauemmas. Nuolihaukka siis istui korvan vieressä ehkä puolisen minuuttia, jona aikana se ehti kohennella hieman asentoaankin. Itse istuin koko ajan samassa asennossa, kiikarit silmillä ja vilkuillen "subbaria" kiikarien ohi. Harmittavaa, ettei tilannetta onnistuttu kuvaamaan, olisi tullut veikeä kuva.

Viikonloppuna niemellä oli säpinää lukuisien päiväretkeilijöiden muodossa, lintumeininki oli yhä melko rauhallista. Lauantaina niemellä taisi hillua yhteensä yli 60 ihmistä, mikä on haliaksen mittapuulla melkoisen paljon. Lauantaina rikkoutui myös vajaan viikon vanha pikkuvarpusten muuttoennätys, uusi ennätys on nyt 207 muuttavaa.