Hurjia muuttoja

Kun elokuussa oli hiljaista muuttorintamalla, ajattelin että kyllä niitä muuttoja ehtii nähdä sitten syyskuussa. Mennyt viikko ja varsinkin viikonloppu tarjosikin hienoja muuttoja.

Lauantai toi kuin toikin tullessaan lintupäivän parin hiljaisemman päivän jälkeen. Tuuli puhalteli vielä etelän puolelta, ja iltapäivällä bunkkerilla oli suorastaan lämmintä kun mittari näytti +16 ja aurinko paistoi. Aamu alkoi monipuolisella pikkulintumuutolla, mm rautiaisia havaittiin mukavat 400 muuttavaa, peippoja ja vihervarpusia reilut 5000. Iltapäivällä lenteli myös tiaisia, pääasiassa sinitiaisia, joita noin 900m. Ikimuistoisen päivästä tekivät kuitenkin närhet. Niitä alkoi vyöryä niemelle aamupäivällä, eikä vyöry vaan tuntunut loppuvan. Suurimmasta yksittäisestä parvesta laskettiin vähän vajaa 500 närheä! Välillä koko taivas tuntuikin olevan täynnä sekavasti eri suuntiin suihkivia närhiä. Spektaakkeli kesti muutaman tunnin ja laantui sitten. Loppusummaksi saatiin kuitenkin haliaksen uusi ennätys ja tietääksemme myös uusi Suomen ennätys 3265 muuttavaa närheä. Käsittämätöntä. Myös syksyn paras varpushaukkasumma ynnättiin, 477 muuttavaa. Lauantaina iltapäivällä närhihärdellin jälkeen vitsailtiin, että huomennahan se muuttopäivä vasta on kun tuuli kääntyy pohjoiseen...

Kuten oli arvailtu, sunnuntaista kehkeytyi hyvä muuttopäivä. Bunkkerilla staijattiin useamman hengen voimin aamuseitsemästä vähän vaille kahdeksaan illalla, eli reilusti kellon ympäri. Kaikennäköisiä lintuja oli liikkeellä, kun kylmä koillisviima tuntui ajaneen liikkeelle sekä kyyhkyt, sorsat, hanhet, pedot että kurjet. Aamulla ensimmäisenä aloittivat kyyhkyt rynnistyksensä, ja niitä paineli älyttömän suurissa, suurimmillaan usean tuhannen linnun parvissa pitkälle iltapäivään. Summaksi saatiin 33 460 muuttavaa sepelkyyhkyä, eli aseman uusi ennätys. Hanhiakin lenteli tasaisesti lähes aamusta iltamyöhään. Näin lännessä on poikkeuksellista nähdä varsinkaan syksyllä suuria määriä hanhia, mutta nyt niitä tuntui riittävän. Yhteensä päivän aikana laskettiin yli 14 000 hanhea, joista valtaosa määritetyistä valkoposkihanhia (noin 4800, uusi aseman ennätys tämäkin). Hanhiparvien lisäksi merellä lenteli pitkin päivää haapanaparvia, joita ynnättiin illalla myös hienot 3300 muuttavaa.

Aamulla näkyi vain muutamia kurkiparvia, mutta jossain vaiheessa alkuiltapäivää pohjoisen puolen horisonttiin ilmestyi vieri viereen kaukaisia rihmoja, jotka kertoivat kurkien olevan tulossa. Rihmojen muututtua kurkiparviksi oli yhtäkkiä koko bunkkerin itäpuolinen taivas täynnä parvia, tai enemmänkin jatkuvaa kurkivirtaa. Kurjista, niin kuin mistään muustakaan, ei ehditty pitää edes välisummaa kun koko ajan oli niin paljon katsottavaa. Vasta illalla selvisi, että kurkia oli merkitty muutolle 12 596, eli jopa enemmän kuin keskiviikkona! Kurkimuutosta ei kuitenkaan ehtinyt nauttia yhtä paljon, kun koko ajan oli muutakin tekemistä ja parvia laskettavana, lisäksi kurjet menivät lähes kaikki vähän kauempaa itäpuolelta. Bunkkerilla ei vaihtuvuudesta huolimatta ollut iltapäivän aikana muutamaa henkeä enempää kerrallaan. Välillä, kun bunkkerilla oli jonkin aikaa vain kaksi henkeä, oltiin hätää kärsimässä kun kaikkea ei meinannut ehtiä laskea. Kolmella homma pysyi ainakin kyyhkyjen loputtua jotenkin hanskassa, kun yksi hoisi eteläpuolen hanhia ja haapanoita, toinen itäpuolen kurkia ja kolmas länsipuolen kurkia sekä pohjoispuolen hanhia ja haapanoita. Myös petoja oli kiitettävästi liikkeellä, mm ennätykselliset 18 muuttavaa ampuhaukkaa, pari muuttohaukkaa, 450 varpushaukkaa, 15 sinisuohaukkaa ja niin edelleen. Hienon päivän olisi kruunannut vielä harvinaisuus, mutta illalla metsähanhiparvessa ohi lentänyt ilmeinen kiljuhanhi jäi huonon valaistuksen takia määrittämättä. Ei kaikkea voi saada, ainakaan kerralla.

Maanantaina oli sunnuntaihin verrattuna rauhallista, aamulla tosin sepelkyyhkyt rynnistivät vielä reilun 17 000 yksilön voimin, joista puolessa tunnissa 7.30-8.00 10 500 yksilöä. Kolmatta päivää peräkkäin rikottiin aseman muuttoennätyksiä, nyt tosin vähän vähemmän hohdokkaasti 139 pikkuvarpusen voimin. Muutolla myös mukavat lähes 800 kulorastasta. Maanantai oli rengastuspuolella vilkkaampi päivä, rengastuksia kertyi pääosin tiaisista hieman yli 400kpl. Illalla tuli vielä syksyn ensimmäinen pöllö verkoista, sarvisellainen.

Tiistai onkin sitten ensimmäinen hiljainen muuttopäivä sitten perjantain, ja ehti vaihteeksi laittaa kuvia koneelle ja kirjoitella tänne. Eipä ihmeellisiä lintuja, jokunen tiainen lenteli. Ensimmäistä kertaa bunkkerilla oli kylmä kun aamulla +6 ja koillistuulta 13 m/s.

Kurkien päivä

Keskiviikkoa oli jo etukäteen sääennusteista arvailtu kurkipäiväksi: kylmenevää ja navakka pohjoistuuli. Aamulla pohjoistuuli vaikutti jopa hieman liian kovalta, mutta onneksi se tyyntyi päivän mittaan. Kurkiparvia alkoi lennellä jo aikaisin aamulla, ja tietoa kantautui pohjoisempaa, että massat olivat lähteneet liikkeelle. Tässä vaiheessa todettiin, että nyt taitaa olla SE päivä, tänään staijataan tappiin asti. Kurkimeininki vaan kiihtyi päivän edetessä, iltapäivällä meni yhdessä vaiheessa noin 1000 kurkea per puoli tuntia. Muutkin linnut tajusivat olla pahemmin häiritsemättä kurkien katselua, mitä nyt jokunen peippo ja varpushaukka lenteli.

Kurkiparvet olivat komeita, ja mikä parasta, ne eivät kaikki menneet jommankumman puolen horisontista, vaan hienoja yli 200 linnun parvia meni myös suoraan päältä. Onneksi paikalla oli paljon staijivoimaa, että bunkkerilla saatiin koko päivän pidettyä hyvä miehitys. Staijipäivästä kehkeytyi odotetun pitkä, kun bunkkerille noustiin auringonnousun aikaan kello 7 ja sieltä poistuttiin vasta auringonlaskun jälkeen, kello 20.00. Yhteensä staijattiin siis 13 tuntia putkeen, esimerkiksi itse kävin koko aikana kaksi kertaa asemalla syömässä nopeasti jotain. Kuten on tapana, kurjista pidettiin juoksevaa välisummaa muuton edetessä. Illalla hieman ennen auringon laskua summa näytti noin 10 950, ja mietittiin että 11 000 on pakko rikkoa. Hetken päästä putkella löytyikin pohjoisesta jossain käsittämättömän kaukana kohti tuleva kurkiparvi, joka näkyi putken kuvassa vain ohuena nauhana horisontissa. Pimeyden laskeutuessa parven lähestymistä seurattiin, ja parvi oli vielä 25 minuutin päästä valon hiipuessa niin kaukana, ettei siitä voitu kuin arvioida 200 lintua. Näin ollen lopullinen summa kohosi kuin kohosikin yli 11 000, nimittäin 11 178 lintuun.

Yksi suurimmista haaveistani koko syksylle oli nähdä hieno kurkimuuttopäivä, ja nyt se haave toteutui. Ihan näin hienoja muuttoja ei nähdä täällä läheskään joka vuosi, yli 10 000 kurjen päivät lienevät missä vain Suomessa harvinaisia. Haliaksen muuttoennätys tämä ei kuitenkaan ollut, muutama vuosi sitten on päivässä nähty reilut 13 000 kurkea.

Torstai ja perjantai olivat sitten taas peruspäiviä, vähän niin kuin keskiviikko mutta ilman kurkia. Jokunen peippo ja vihervarpunen lenteli, kivempana joku pähkinänakkeli ja muuttohaukka, ei siitä sen enempää. Torstaina saapuivat haliaksen saunarakennuksenkin rakentaneet Pete Saarinen ja Jukka Vilén eristämään talkoissa laajentuneen aseman eteisen edes puolittain talvilämpimäksi tilaksi, jossa voisi paremmin säilyttää esim vaatteita. Tämä tiesi tietenkin hommia itse rakentajille, mutta myös muille asemalla olijoille tavaroiden kantamisen merkeissä. Perjantai kuluikin vakion staijaamisen jälkeen pitkälti talkoohommissa, kun kuskattiin kamoja asemalle ja asennettiin aseman uutta ovea jne. Huomiseksi lauantaiksi toivotaan taas lintupäivää, kun kelejenkin pitäisi olla taas hieman otollisemmat.

Erilaisia lintupäiviä

Lauantai toi samaa menoa kuin arkiviikkokin, nyt kaikennäköisiä lintuja oli vaan enemmän. Aamu alkoi vielä hiljaisena, ja vakion alussa ihmeteltiin harmaata tuhnuista keliä, kun Aksu soitti parkkipaikalta että siellä ääntelee taigauunilintu eli "ino" (Phylloscopus inornatus). Suurin osa bunkkerin porukasta kävi parkkiksella ja inon ääntä kuultiin, vaikkei lintua nähtykään. Myöhemmin ino löytyi niemeltäkin, se hyrräsi pitkin poikin niemeä ja juoksutti joitain päiväretkeilijöitä ympäriinsä, ennen kuin kaikki onnistuivat havaitsemaan linnun. Iltapäivällä "pieni vihreä" tuli aseman porukan iloksi sitten lopulta verkosta (yläkuva), kun kaikki päiväretkeilijät olivat jo lähteneet.

Pikkuhiljaa muutto käynnistyi, ja hurjaa se olikin. Mehiläishaukkojen muuttoennätys kesti vain päivän, kun summaksi ynnättiin illalla huimat 173 muuttavaa, siis lähes sata enemmän kuin mitä muuttoennätys oli vielä pari päivää aiemmin! Nyt pernikset menivät kuitenkin hieman korkeammalla, eivätkä ohittaneet bunkkeria ihan yhtä hienosti. Aamulla oli pari tuntia hurja peippohärdelli, ja muutolle merkattiin lopulta karvan vajaa 30 000 peippoa, siinä sivussa 6000 vihervarpusta. Muita kivoja haviksia mm 2 muuttohaukkaa ja valkoselkätikka. Sisämaassa aikaa sitten alkanut hömötiaisvaellus alkoi myös ilmoitella itsestään, päivän aikana havaittiin vajaa 300 hömppää.

Sunnuntaina aamumuutto oli heikkoa, ehkä aamun vesisateesta johtuen. Iltapäivällä sateen päätyttyä hömötiaisia alkoi liikkua jonkun verran, yhteensä noin 550 muuttavaa. Mehiläishaukat ilmeisesti loppuivat, vain 13 havaittiin. Myös muualla voimakas närhivaellus alkoi pikkuhiljaa, ensimmäiset 18 närheä kävivät kääntymässä kärjessä.

Maanantai toi hyvän kelin ja tyystin erilaisen lintupäivän. Aamusta asti oli täysi tiaishärdelli päällä, ja lisäksi välillä niemen ilmatilan valtasivat närhimassat. Hömötiaisten muuttoennätys (noin 1200) meni remonttiin, kun illalla ynnättiin 2971 muuttavaa hömötiaista! Myös muita tiaisia oli jo vähän liikkeellä, kuusitiaisia lähes 500 ja sini-, sekä talitiaisiakin joitakin satoja. Töyhtötiaisia ei ollut satoja, mutta silti ne rikkoivat muuttoennätyksensä, uusi ennätys hienot 18m! Pähkinänakkelit tekivät dramaattisen syksyn ensiesiintymisen peräti 5 muuttavan yksilön voimin. Jo aiemmin mainitut närhet olivat myös vauhdissa, muuttajamäärä nousi edellispäivän 18 yksilöstä 1072 yksilöön. Parhaimmillaan niemen päällä lepatteli yhtaikaa noin 150 närheä, oli siinä ihmettelemistä.

Tänään tiistaina oli sitten jo etukäteen sääennusteista arvailtu välipäivä, kun oli luvattu koko päiväksi sadetta ja kovaa etelätuulta. Lähes koko päivän satelikin, ja ensimmäistä kertaa tänä syksynä en lähtenyt staijaamaan aamulla vakiota vaan menin takaisin nukkumaan ja heräsin joskus yhdentoista jälkeen. Jotkut urheammat saivat sentään hoidettua vakion, ja kun iltapäivälläkin vähän katseltiin merelle, niin staijia kertyi yli 6 tuntia. Tämä tuotti reilut 50 muuttavaa pikkulokkia eikä paljoa muuta, jos ei tuhatta vihervarpusta lasketa. Päivistä aika paljon kertoo lajimäärä, esim lauantaina 92 lajia, maanantaina 87 ja tiistaina vain 62. Keskiviikoksi ja torstaiksi luvattiin taas parempia kelejä, saa nähdä minkälaista meininkiä silloin on tarjolla!

Alla vielä kuva viime viikon tähtilajista, mehiläishaukasta. Joinain päivinä linnut tosiaan tulivat suoraan silmille, kuva on otettu pokkarikameralla ilman apuvälineitä eikä sitä ole rajattu lainkaan. Etäisyyttä kuvaajasta kuvan nuoreen mehiläishaukkaan siis vain joitakin metrejä.

Petomeininkiä

Viime viikolla piti kiirettä, ja niin jäi tännekin kirjoittelematta. Viikonloppuna kävin muutaman päivän "lomalla" perjantaista maanantaihin, piti käydä hoitelemassa vähän asioita. Viikolla kelit olivat kesäiset, eli lämpimät, aurinkoiset ja heikkotuuliset. Tämän ansiosta petoja lenteli aikaisempaa paremmin, ja päivä venyi bunkkerilla joka päivä neljään-viiteen. Tämän jälkeen vielä ruuanlaittoa, havisten naputtelua tietokoneohjelmaan ja iltahuuto, ja sitten olikin ihan valmis nukkumaan.

Tiistaina oli jo vähän meininkiä petopuolella, varpushaukkoja vasta ensimmäistä kertaa yli 300 muuttavaa ja muitakin petoja jonkun verran, esim 19 mehiläishaukkaa. Laatupuolestakin vastasi peto, nimittäin hienossa myötävalossa läntisiin ilmansuuntiin muuttanut nuori arosuohaukka. Satuin löytämään linnun ja löytäjän etuoikeushan on täyttää linnusta lomake, tällä kertaa Tringan ART:lle (aluerariteettitoimikunnalle). Onneksi linnusta saatiin ihan kohtuullisia dokumenttikuvia. "Macron" lisäksi muita syksylle uusia lajeja olivat metsähanhi ja luotokirvinen, molempia 1 muuttava.

Keskiviikko oli hieman heikompi petopäivä, varpushaukkoja reilu 100 ja siinäpä se. Kun lintuja ei oikein ollut, harjoitettiin talkootoimintaa ja alettiin rakentaa latvaverkolle eli yhdelle verkkopaikoista uutta rallia jota pitkin kävellä verkon alla olevan "kuilun" yli. Vanha ralli oli jo elämänkaarensa päässä, sillä kävellessä piti varoa ettei jalka mennyt läpi.

Torstaina muutti aamulla 11000 peippoa, sen jälkeen oli hiljaisempaa. Mitä nyt jokunen varpushaukka ja mehiläishaukka iltapäivällä lenteli. Latvaverkon ralli saatiin värkättyä valmiiksi, hieno tuli.

Perjantaina lähdin iltapäivällä kaupunkiin, mutta sitä ennen ehdin nähdä ihan mukavaa petomeininkiä. Summat näyttävät suunnilleen tältä: varpus- 350, mehiläis- 60, hiiri- 50, tuuli- 30 ja nuolihaukka 10. Hienoimpana kuitenkin vanha muuttohaukka länteen.

Perjantaista maanantaihin olinkin sitten poissa, ja lintuasemasysteemi jatkui taas tiistaina. Viikonloppuna porukat olivat nähneet muun muassa pikkusirrin ja nuoren tunturikihun, jotka molemmat puuttuvat haliaspinnoistani, semmoista se on... Koko viikoksi oli luvattu kovia etelätuulia ja sadetta, joten odotukset eivät olleet kovia muuten kuin hyvin nukkumisen suhteen. Hieman toisin kuitenkin kävi.

Tiistaina oli aamulla tuhnuista, ja pikkulintuja oli maastossa kivasti. Tätä kuvastavat lomakkeelta löytyvät 11 paikallista pikkusieppoa. Pikkulintujakin lenteli taas vähän, 14 000 peippoa ja vihervarpusia vajaat 7000. Petopuolella varpushaukkoja normaalit 170, mehiläishaukkoja kivat 55 hyvin niemeä pitkin sekä vanha muuttohaukka.

Keskiviikkona etelätuuli oli liian kova, ja linnut kateissa. Saipa sentään nukuttua päiväunet pitkästä aikaa.

Torstaina tuuli oli taas hieman heikompi, ja lintuja oli liikkeellä. Linnut menivät taas hienosti niemeä pitkin, varpushaukkoja reilut 200, mehiläishaukkoja taas 45, peippoja 12 tonnia ja vihervarpusia puolet siitä. Päivän hienoin havainto oli eteläpuolelta niemen ohittanut nuori tunturikihu, jo syksyn toinen. Tunturikihu on täällä, kuten kaikkialla etelärannikolla, kovin harvinainen otus, ja niitä nähdään vain muutaman vuoden välein. Myös toinen etelässä harvinainen "lappi-laji" meinattiin nähdä, mutta 4 keräkurmitsan näköistä kahlaajaa jäivät vaille määritystä kadottuaan puiden taakse.

Tänään perjantaina oli taas tuulista ja välillä sateista, mutta se ei tuntunut haittaavan mehiläishaukkoja ja peippoja. Mehiläishaukkoja lompsutteli hienosti matalalla niemen yli 129 kpl, joka on reilusti uusi haliaksen muuttoennätys, kun vanha ennätys oli noin 70. Siinä sivussa meni varpushaukkoja taas reilut parisataa ja peippoja toistaiseksi paras summa, vajaa 19 tuhatta, seassa noin 7 ja puoli tuhatta vihervarpusta.

Taivaalta kuuluu ääniä!

Lauantai oli yhä hiljainen päivä, päivän hauskin oli verkosta tullut pohjansirkku, joka on haliaksella hyvin harvinainen rengastuslaji. Syksyinenkin pohjansirkku on hieno lintu, kuten kuvasta näkyy. Haliaspinnojen keräilyn kannalta tärkeä hetki sattui kuitenkin päivällä, kun arokotka nousi Hangossa taas siivilleen ja näkyi vähän aikaa bunkkerillekin, tosin melko kaukana. Tuli vähän kiire, kun satuin juuri olemaan Gåun särkällä kun tuli tieto, että arokotkan pitäisi näkyä bunkkerille. Juoksin sitten koko matkan särkältä bunkkerille, eli varmaankin polkua pitkin vajaa kaksi kilometriä. Hiki tuli, mutta ehdin sentään nähdä linnun; kävelemällä en olisi ehtinyt.

Sunnuntai oli pitkään pitkään aikaan ensimmäinen vähän vilkkaampi muuttopäivä. Peipot aloittivat muuttonsa vajaan 7000 yksilön voimin (ja taivaalta kuului jatkuvasti ääniä, toisin kuin monena edeltävänä päivänä), seassa meni vähän rautiaisia ja vielä vähän metsäkirvisiä sekä syksynpinnaksi pari lapinsirkkua. Laatupuolella oli tyytyminen pensassirkkalintuun, joka on toki syyskuussa jo ihan hyvä laji. Kivojen verkkolajien osastoa edusti erittäin hieno vanha koiras sinirinta. Aamulla näkyvyys oli parempi kuin pitkään aikaan ja paikallisia haahkoja päätyi lomakkeelle 3000 edellisten päivien 100 sijaan.

Maanantai toi peippoja noin puolet sunnuntain määrästä, yhä vaan vaisut 120 varpushaukkaa, jokusen rautiaisen ja metsäkirvisen. Pari syksynpinnaakin tuli kirjosiipikäpylinnun ja kangaskiurun muodossa. Aamu oli tyyni ja näkyvyys oli muutenkin hyvä, ja paikallisten haahkojen määrä kasvoi taas, nyt lomakkeelle 9000! Kivojen verkkolajien sarjaa jatkoi nuori pikkusieppo.

Syksyn satoa on täällä Suomen etelässä tarjolla muutakin kun lintujen muodossa. Aseman pihan omenat alkavat olla kypsiä, samoin pihan kriikunat kypsyvät pikkuhiljaa. Metsä on täynnä herkkutatteja, niitä päätyy jo pakkaseen pahan päivän varalle kun kaikkia ei ehdi syödä!

Sinirinta

Nipa

Tiistain hieman paremman päivän jälkeen keskiviikko oli taas totuttua erittäin heikkoa meininkiä, jota säesti vielä rankka sadekuuro päivällä. Tämä antoi hyvän tekosyyn mennä "pikku torkuille", jotka venähtivät sitten nelituntisiksi päiväuniksi. Päivällä syntyi sentään yllä oleva kuva yhdestä vuodenajan tyypillisestä rengastuslajista: nuori koiras varpushaukka odottaa rengasta jalkaansa, se oli lentänyt pikkulintuverkkoon ja kävin poimimassa sen sieltä rengastajalle, varpushaukat kun eivät pysy pikkulintuverkoissa kovin pitkään.

Torstaina yritettiin taas vähän enemmän, kun tuulikin oli kääntynyt pohjoiseen. Pikkulinnut olivat aamulla kateissa, mutta iltapäivällä oli hieman meininkiä: kurkien ensimmäinen aalto matkasi etelään 520 yksilön voimin. Myös petoja meni jokunen, eli varpushaukkoja noin 150, 10 hiirihaukkaa, 9 mehiläishaukkaa jne. Jotain parempaa petoa odotettiin, ja se löytyikin, tosin ei asemalta vaan Täktomista: arokotka (Aquila nipalensis eli "nipa"). Lintua lähdettiin sitten aseman henkilöstön voimin bongaamaan, vaikka linnun pitikin olla jo lähtenyt. Täktomin torniin saapuessamme lintu olikin kateissa, mutta hetken tapitseerauksen jälkeen se nousikin yllättäen metsän takaa ihan lähellä! Valokin oli hieno ja esiaikuinen lintu näkyi kaikin puolin hyvin, vain (kelvolliset) kuvat jäivät saamatta, lentävän linnun skouppaaminen vapaalla kädellä kun ei mielestäni ole niitä helpoimpia touhuja, tai ehkä en vain osaa.

Perjantai oli sitten taas astetta masentavampi päivä, pohjoistuuli oli aivan liian kova sekä muuton että rengastuksen kannalta. Vanha muuttohaukka oli päivän ainut valopilkku ja ainut mainittava muuttohavainto. Muuttohaukka on siitä hauska laji, ettei se tunnu kauheasti välittävän siitä, millainen keli sattuu olemaan. Se on voimakas lentäjä, ja jos sitä huvittaa painaa, niin se painaa vaikka 20m/s vastatuuleen. Tällä kertaa tuuli oli tosin myötäinen, mutta eipä muutolla silti montaa muuta lintua ollut.

Alla vielä vähän muuta luontoa: Haliaksella yleinen, mutta muualla Suomessa hyvin harvinainen lännensyyskorento.

Milvus ja vespari

Onpa mennyt viikko nopeasti. Viime keskiviikko 25.8. oli vielä hiljainen päivä, ja sitä kulutettiin puuhasteluun, mm verkkopaikkojen kunnostukseen syksyä varten.

Viime torstai oli sitten vähän parempi lintupäivä. Aamu alkoi heti kehrääjällä verkosta, josta reissun ensimmäinen haliaspinna. Toista ei tarvinnutkaan sitten kauaa odotella, kun jo vakion alkupuolella muutti haarahaukka (eli milvus). Ei ollut erityisen "kaunis", eli meni kaukaa, mutta onneksi bunkkerilla oli muita joilla on lajista enemmän kokemusta. Päivällä muutti toiseksi asemalomakkeen ulkopuoliseksi eli lisälajiksi sirosuohaukka eli niitty-, tai arosuohaukka. Lintu oli kokoajan pahassa vastavalossa ja siitä ei näkynyt paljoa muuta kuin muoto. Lintuharrastuksessa kritiikki on hyvästä, kaikkia lintuja ei tarvitse määrittää jos tarpeeksi tuntomerkkejä ei nähdä.
Varpushaukat ovat tänä vuonna jostain syystä ihan kateissa, torstainakin nähtiin vain reilut sata muuttavaa, kun tähän aikaan vuodesta kuuluisi nähdä päivässä useita satoja.

Perjantaina oli taas hiljaista, ja poistuin päivällä kohti pääkaupunkia, kun lauantaina aamulla oli lähtö Poriin pelaamaan lintuyhdistysten välisessä jalkapalloturnauksessa. Turnaus sujui niinkuin pitikin, Tringan joukkue voitti ja hoidin oman osuuteni tekemällä seitsemän tringan kahdestatoista maalista. Sunnuntaina palasin Porista pääkaupunkiin päivällä ja alkuillasta Hankoon Roni Väisäsen kyydissä, joka tuli asemalle pariksi viikoksi rengastamaan.

Maanantaina oli taas totutun hiljaista, eikä mitään ihmeempää tapahtunut. Paitsi että Roni näki verkkorundilla sypiksi aikaisen närhen.

Tiistaina yritettiin vähän enemmän, ja lopulta se palkittiinkin. Bunkkerilla seisottiin hienossa kelissä aamusta neljään iltapäivällä, pääosin tyhjää taivasta katsellen. Vain noin 150 varpushaukkaa muutti, ja muutenkin muutto oli heikkoa. Päivän pelasti kuitenkin kolmen jälkeen kärjessä käynyt hieno nuori punajalkahaukka (eli vespari), josta kuittasin eliksen. Lintu tuli Hangosta päin, istahti hetkeksi legendaariseen merops-puuhun, mutta vaihtoi nopeasti yhteen länsipuolen latvaan vastavaloon, joten en ehtinyt skouppaamaan kuvaa myötävaloon, ja vastavaloon kuvista tuli vaan mustia. Päiväretkellä ollut Tomi Muukkonen sai sen sijaan ihan kivan näköisiä kuvia linnusta. Pari minuuttia länsipuolella istuttuaan otus otti ja lähti takaisin Hankoa kohti.

Syyskuu tulee, ehkä lintujakin alkaa pikkuhiljaa liikkua vähän enemmän!

Kuvituksena särkällä perjantaina hengaillut nuori kuovisirri.