Viimeiset päivät saaressa...

...olivat lintumielessä jakson parhaimmistoa. 8.5. lintupäivää piristi hieno sitruunavästäräkkikoiras, joka lenteli ympäri saarta pitkin päivää. "Sittis" on kovin itäinen laji, ja kovin lännessä sijaitsevalla lågsilla laji on havaittu vain reilu kymmenen kertaa.

Tornientaistopäivä, ja viimeinen kokonainen päivä, 9.5. valkeni sateisena, ja olimme ihan tyytyväisiä ettemme olleet ilmoittautuneet mukaan taistoon. Keskeytin puolentoista tunnin jälkeen vakion, kun näkyvyys oli kilometrin luokkaa ja en ollut vielä tehnyt lomakkeelle yhtään muuttomerkintää. Tullessani vakiolta Sampo oli juuri rengastanut mustaleppälintunaaraan. Laji oli alkukevään täysin kateissa, näimme yhden aivan jakson alussa ja sitten oli reilut kolme viikkoa hiljaista. Jakson lopussa "muleli" oli kuitenkin melko jokapäiväinen, niin kuin sen kuuluu saaressa ollakin. Kovenevasta sateesta huolimatta lähdimme komppaamaan saareen, jossa vastaan tulikin suurin määrin pajulintuja ja hernekerttuja, ja vähän ajan päästä Sampo löysi etelälepikosta sepelsieppokoiraan, joka oli sateessa sen verran kähmy, etten onnistunut sitä näkemään. Välillä oli pakko käydä sisällä kuivaamassa kamoja, matkalla sisälle laguunilta lähti lentoon lähemmäs sadan liron parvi.

Ja sitten uusin voimin komppaamaan sateen loputtua puolen päivän maissa: moni aiemmin yksittäisinä lintuina esiintynyt laji, kuten satakieli ja harmaasieppo, olikin nyt liikkeellä yli kymmenen linnun voimin. Tietenkin tuli myös joitakin keväänpinnoja, kuten sinirinta ja lapinsirri. Aamuinen sepelsieppokoiras näyttäytyi nyt minullekin kivasti. Hetki myöhemmin törmäsin verkkokierroksella olleisiin Sampoon ja Annaan, ja päätin lähteä heidän mukaansa kuusikon verkoille. Lintuja oli ihan kivasti, päällimmäisenä pisti silmään verkossa killunut käenpiika. Yksi reissun haaveistani toteutui siis viime hetkellä: sain nähdä hassusti kaulaansa kädessä heiluttavan käenpiian. Kun lintuja kerta oli, irrotin itse samasta verkosta siepponaaraan, joka tarkastelun jälkeen osoittui sepelsiepoksi! Kaikki tuntomerkit viittasivat puhtaaseen sepelsieppoon; sepel- ja kirjosieppo risteytyvät ja naarasristeymiä on joskus hankala erottaa sepelsiepoista. Vaikka laji jokavuotinen Lågskärillä onkin, ei kovin usein näe kahta samana päivänä. Myöhemmin löytyi vielä sepelrastas, vasta kevään toinen. Myös yksi muista "käsitoiveistani" toteutui, kun verkosta tuli komea sinirintakoiras. Päivän lajimäärä jäi yhdeksäänkymmeneen, monia joka päivä havaittuja lajeja (esim. kuikkalinnut, silkkiuikku, hippiäinen) jäi puuttumaan.

Hieman oli tylsä lähteä pois siinä vaiheessa kun tuntui, että vauhti vasta lähtee toden teolla kiihtymään. Toisaalta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin saariseikkailu. Lågskär tarjoaa väkisinkin ensikertalaiselle elämyksiä, vaikkei tänä vuonna kelien vuoksi ihan niin paljon kuin olisi ehkä voinut. Yksi hauskimmista asioista oli, että kaikki linnut tuntuivat päästävän katselijan paljon lähemmäs kuin muualla; niin varpuslintuja kuin haahkojakin sai seurata ihan vierestä myös kiinni ottamatta. Tietenkin oli hienoa saada myös katsoa monia lajeja kädestä pitäen, tuntomerkkien hahmottamista on helppo opetella, kun lintua voi rauhassa katsella vierestä ja käännellä sitä halunsa mukaan.
Kaiken kaikkiaan uskon, että opin saaressa paljon uutta ja koin sellaista, jota on muualla, ainakaan Suomessa, hyvin vaikea löytää muualta. Jos (ja kun) lähden jonain tulevanakin keväänä samaan paikkaan, jakson voisi aikataulujen salliessa ehkä aloittaa jonkin verran myöhemmin, ehkä ihan huhtikuun lopussa, ja vastaavasti lopettaa vasta kesäkuun alussa, kun muutto alkaa olla ohi. Nyt jäi fiilis, että paras rypistys oli vasta edessäpäin.

Jokatapauksessa lähden taas väliviikon jälkeen reissaamaan, ensin viikonlopuksi Rönnskärin lintuasemasaarelle Porkkalan edustalle ja siitä jatkan uudestaan Hankoon, haliakselle reiluksi viikoksi. Ainakin haliakselta lienee odotettavissa muutama kirjoitelma tännekin.

"Sade tuo linnut" & "huono jakso?"

Lauantaina oli vaihtopäivä, eli Hokkaset suuntasivat kotia kohti ja tänne päin tulivat Sampo Laukkanen & Anna Hänninen. Tatu ei ehtinyt kolmen viikon aikana nähdä pisaraakaan sadetta, ja suuren osan ajasta lintumäärät olivat myös sen mukaisia, eli eivät kovin ruhtinaallisia.

Hyvä ulkoilukeli ja hyvä lintukeli sulkevat usein täällä toisensa pois. Se saatiin tuta maanantaina, kun vettä alkoi tulla taivaalta 6.30 maissa aamulla, ja 7.10 keskeytin sateen voimistumisen takia vakion. En kuitenkaan jäädäkseni sisään, vaan lähteäkseni talsimaan ympäri saarta kastumisen uhallakin: lintuja oli saaressa melko eri tavalla kuin muutamana aikaisempana päivänä. Ongelmana oli kiikarien jatkuva huurtuminen ja vesipisaroiden täplittämät linssit. Kävely kuitenkin kannatti, kerttuja oli melko runsaasti, ja "laatua" esimerkiksi peltosirkku, ampuhaukka ja nuori pikkukajava (joka tosin muuttava). Sampon aamulla kuulema pikkusieppo jäi vielä havaitsematta, toivottavasti viikon aikana tulee toinenkin.

Kaikkia lintuja ei aina saa määritettyä. Lauantaina kahden kuikan kanssa matkasi pohjoiseen kolmas, suurempi kuikkalintu. Vaihtoehtoja on kaksi: säännöllisen vähälukuinen jääkuikka ja harvinaisempi amerikanjääkuikka. Hyvässä valossa lajipari on (juhlapuvussa) kokemattomalle ja kauempaakin melko helppo: jääkuikan vaalea nokka loistaa kauas, amerikanjääkuikan nokka on tumma. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin mukavasti, että lintu meni saaren itäpuolelta suoraan aamuaurinkoa vasten. Tietenkin kokenut staijari olisi linnun määrittänyt muodosta, mutta määritysavun puutteessa lintu jäi lajiparitasolle: jääkuikka/amerikanjääkuikka. Noh, "iso gavia" kuitenkin, ihan hyvä havainto.

Lågskär on siitä mielenkiintoinen paikka, että täällä "heikko jakso", jolloin ei nähdä yhtään suurempaa rariteettia (harvinaisuutta) tai ennätysmassaa, sisältää kuitenkin todennäköisesti havaintoja, joihin voisi missä vaan muualla olla todella tyytyväinen. "Oikean" rarin puuttuessa aloin miettiä, mitä oikein olen reilussa kolmessa viikossa nähnyt: vain pari mustaleppälintua, (vain yhden) sepelrastaan, (vain) vajaa 15 allihaahkaa, (vain) yhden kyhmyhaahkan, yhden ison gavian, pikkukajavan sekä itselleni ennennäkemättömät määrät punarintoja, peippoja, leppälintuja, hernekerttuja, mustapääkerttuja jne. Puhumattakaan siitä, että on saanut katsella kädestä pitäen monia varpuslintuja, sarvipöllöä, varpushaukkoja ja sinisuohaukkaa. Kuitenkaan reissu ei toistaiseksi tunnu mitenkään "kovalta", ilmeisesti odotukset vaan ovat tämmöiseen paikkaan tullessa melko korkealla...

Niin juu päivitin noita vuodareita, löytyvät päivityksen kera sieltä jostain vanhoista teksteistä. Tällä hetkellä siis jotain vähän yli 170, rupeaa näyttämään vähän tiukalta tuo 200 toukokuun loppuun, no sittenhän sen näkee.

Toukokuu (vai kesä) etuajassa

Huhtikuun lopulla kuuluisi vielä olla punarintoja, mutta toisaalta niukasti kerttuja. Tänä vuonna tuntuu todella käyneen niin, että ensin pohjoisvirtaus patosi punarintojen muuttoa ja sitten ne menivät kaikki ryminällä yli, kun etelävirtaus alkoi ja jatkui. Saaressa arvioitiin parhaana päivänä olleen "vain" 800 punarintaa, kun kunnon tuhnukelien sattuessa niitä voi olla saaressa jopa yli kolme tuhatta. Tietenkin 800 lintuakin tarkoittaa jo, että ainakin joka toisessa puskassa tiksuttelee punarinta: jo tällaista tiheyttä on vaikea muualla ainakaan Suomessa todistaa.

Niin kauan kun kelit suosivat (siis lintujen osalta), saaressa riittää television ym hyödykkeiden puutteesta huolimatta kiirettä, ja uni jää turhankin vähäiseksi: muutonhavainnointi ja rengastajalla lintuverkkojen avaus alkavat (viimeistään) auringon noustessa. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa herätystä joskus vähän jälkeen viisi. Jos lintuja on saaressa, kolmen tunnin "vakion" jälkeen käy nopeasti sisällä syömässä ja painuu sitten tekemään lepäilijälaskentaa (vakioitu levähtävien varpuslintujen laskentareitti) ja sen jälkeen jää isoksi osaksi päivää lompsimaan ympäri saarta. Illalla saattaa sisään tulla vasta kahdeksan maissa, jonka jälkeen pitäisi vielä syödä, täyttää kasa lomakkeita ja tietenkin kuunnella merisää. Hyvässä tapauksessa nukkumaan pääsee jo merisään loputtua noin 22.00, mutta joinain päivinä iltahuuto (jossa siis kootaan päivän havainnot lomakkeille) on silloin vasta alkamassa.

Univelkaahan tuommoisesta tulee, joten välillä pohjoistuuliset yöt ovat ihan kivoja: vakion jälkeen voi painua takaisin nukkumaan, kuten tänään. Päivä menikin pitkälti makoillessa ja ilta vesilintuja laskiessa: noin kerran viikossa pitäisi laskea saaren ympärillä lilluvat vesilintumassat. Tänään seisoin illalla kaksi ja puoli tuntia majakan ylätasanteella ja koitin ynnätä paikallisia haahkoja, alleja, koskeloita, sorsia ym "vesiäisiä". Merikotkat eivät ilmeisesti olleet asiasta ihan samaa mieltä, haahkalaskut menivät pari kertaa uusiksi kun merikotka aiheutti hälyn lentämällä yli, lähettäen myös ison osan haahkoista lentoon. Toisella kerralla kotka tuli suoraan kohti majakkaa ja huomasi minut vasta viidentoista metrin päässä, tehden äkkikäännöksen poispäin. Epäilen, että jopa pokkarillani olisi saanut siitä jonkinnäköisen kuvan, jos vain olisin itse huomannut takaviistosta tulevan kotkan aiemmin.

Yritin eilen päivittää aiemmin tänne laittamaani vuodarilistaa, mutta nettiyhteys meni jostain syystä kesken kaiken poikki ja huomasin ongelman liian myöhään, työ meni hukkaan. Tällä hetkellä vuodareita on siis satakuusikymmentäjotain, en ole ihan varma. Noh katsotaan, josko saisin tuon joku päivä kuntoon.
Niin ja tuo viittaus kesään otsikossa: eikös loru kuulu, että "pääskysestä ei päivääkään"? Kesä on sillä perusteella nyt tullut tänne riippumatta siitä, mistä kolmesta kotoisesta pääskylajista on kyse: viimeinen eli törmäpääsky saapui eilen.

1.5. on kuulemma perinteisesti täällä hyvä lintupäivä, saa nähdä pitääkö taika pienestä pohjoispuhurista huolimatta!

Etelävirtaus tuo kevään

Tekniset ongelmat on nyt ylitetty (eli läppärin lataaminen on mahdollista), kiitos miehitystäydennyksen tuomien lisävarusteiden. Kirjoituksia on siis taas luvassa parin päivän välein 10.5. asti Lågskäriltä ja sen jälkeen mahdollisesti vielä Haliakselta.

Pohjoisvirtaus siis vihdoin päättyi ja etelävirtaus alkoi, tuoden koko Suomeen ajankohtaan nähden lämpimät kelit. Tämän on huomannut myös Lågskärillä, vaikkei lämpötila ole kymmentä plusastetta vielä ylittänytkään. Etelänpuoleisista tuulista huolimatta hirmuisia lintumassoja ei saaressa ole ollut, johtuen pääasiassa "turistikeleistä" eli puotasäästä ja hyvästä näkyvyydestä. Lågsillahan toivotaan "tiputuskelejä" eli sumurintamia, vesikuuroja, utua tai jotain vastaavaa "tuhnua", jonka ansiosta lintuja tippuu muutolta saareen runsaasti. Poutasäällä ja hyvällä näkyvyydellä suurin osa linnuista jatkaa matkaa Ahvenanmaan pääsaarelle, huonolla näkyvyydellä tai sateella linnut tippuvat ensimmäiselle vastaantulevalle maapalalle, lågsille.

No joka tapauksessa, keväänpinna ("kepi") lista on viime päivinä pidentynyt tasaista, jopa kiihtyvää tahtia: 22-26.4. uusia lajeja mustapääkerttu, piekana, haarapääsky, leppälintu, pajulintu, sepelrastas, kesykyyhky, valkoviklo, lapintiira, pikkukuovi, käenpiika, hernekerttu, liro. Tänään 27.4. saapuivat käki, pikkulokki sekä ilmeisesti (siis tiiran mukaan) Suomen vuoden ensimmäinen pensaskerttu.

Tänään oli muutenkin ihan kivasti lintuja, varsinkin tiltaltteja, pajulintuja, mustapääkerttuja, hernekerttuja ja leppälintuja. Punarinnat ovat kateissa, ilmeisesti ne menivät tänä vuonna hyvien kelien turvin saaren yli. Apuna oli aamun pienoinen utu, joka leikkasi näkyvyyden aamulla alle kymmeneen ja päivälläkin alle kahteenkymmeneen kilometriin.

Iltahuuto on pitämättä (klo 22.00) ja herätys puoli kuusi, lisää kirjoittelua ja fiiliksiä parin päivän päästä.

Lintuaseman arkea...

"Välipäiviksi" kutsutaan lintuasemilla sellaisia päiviä, joina jostain syystä (normaalisti sään takia) näkyy huomattavan vähän lintuja. Nimitys välipäivä alkaa kuitenkin tuntua hieman harhaanjohtavalta, kun niitä on seitsemän peräkkäin: eikö se silloin ole ennemmin väliviikko?

Tosiaan, pohjoisvirtaus on pitänyt sitkeästi pintansa, ja kevät ei sanottavasti ole edistynyt, ts lintujen muutto on ollut pysähdyksissä eli niitä ei liiemmälti ole saaressakaan näkynyt. Lintuasemat yleisemminkin, mutta etenkin saarilla sijaitsevat, ovat pitkälti "nolla-sata-paikkoja" eli joko lintuja on tai niitä ei ole. Niin no, lilluuhan tuolla meressä muutama tuhat allia ja haahkaa, mutta ne ovat täällä kovin arkipäiväisiä. Toki muiden lintujen puutteessa maihin nousevia ja ympäri saarta lyllertäviä haahkoja on ollut hauska seurata; Lågskärillä pesii noin 1000 paria haahkoja, ja naaraat aloittavat munimisen näihin aikoihin kököttääkseen sitten kuukauden saman katajan alla hautomassa. Yksi ensimmäisistä maissa näkemistämme haahkapareista (koiras saattaa naaraan pesälle) suuntasi katajan alle vajaan kymmenen metrin päähän talon ulko-ovesta ja metrin päähän polusta. Sieltä se on jo muutaman päivän vilkuillut polulla kävelijöitä välinpitämättömän oloisena.

Iloa voi saada myös pienestä: taas yhden hiljaisen päivän iltana istuimme ulkona auringossa seitsemään illalla käyden välillä toteamassa lintuverkot tyhjiksi. Palatessamme sisään päivän pelasti kevään ensimmäinen räystäspääsky, joka oli muuttanut kaameaan vastatuuleen ja pääsi illansuussa saaren päälle, johon se jäi pyörimään. Havainto oli monta kertaa hauskempi keskellä viikon mittaista pohjoisvirtausta kuin se olisi ollut etelävirtauksella!

Kovimmilla pohjoistuulilla ei oikein edes viitsi olla ulkona, joten muutama päivä on kulunut lähes kokonaan sisätiloissa nukkuen sekä vanhoja lintulehtiä ja aseman päiväkirjoja (päivittäin kirjoitetaan lyhyt tarina päivän lintuhavainnoista ja tapahtumista) lukien.

Tänään tuuli kääntyi vihdoin etelään, nyt pitää vain toivoa että se myös pysyisi siellä, niin kevätkin vaihteeksi edistyisi hieman. Kolme viikkoa on tosin lågsin reissua vielä jäljellä, kun selvisi, että täällä on 10.5. asti porukkaa.

Vuodaritkin ovat olleet hyvin tiukassa: 17.4. em. räystäspääsky ja 19.4. merikihu sekä jänkäkurppa, yht 145.

Kosketus lintusaareen

Oli tuossa melkoisesti kiireitä viime viikolla ja jäi haliasyhteenveto kirjoittamatta... Erittäin lyhyenä versiona hienoja kokemuksia maalis-huhtikuisella haliaksella olivat mm: muuttohaukat ja niiden erinäköiset edesottamukset, kangaskiurujen seuraaminen lähietäisyydeltä, haahkojen muutto bunkkerin ohi, kyhmyhaahka ja varpuslintujen saapuminen (mm ruokintaa seuraamalla).

Maanantaina pääsin vihdoin Lågskäriin (saari Ahvenanmaan pääsaaresta noin 20km etelään), "lintusaarelle", josssa vietän ainakin seuraavat 3 viikkoa, ensimmäiset kaksi kahdestaan rengastaja Tatu Hokkasen kanssa. Retki lähtikin käyntiin ihan mukavasti, muutama tunti saapumisen jälkeen löytyivät paikallisena viihtyneet allihaahkat: tästä ne elistalkoot lähtevät. Vuodarisaldoa kartuttivat lisäksi "muleli" (mustaleppälintu) ja kuovi. Väliviikolla kävin parilla nopealla retkellä ja saldo karttui viiksitimalilla, liejukanalla, luhtakanalla ja mustakurkku-uikulla (ahvenanmaan pääsaarelta).

Tiistaina sai kokea vähän arkea: iltakahdeksaan asti näkyvyys oli sata-parisataa metriä (staijaaminen olisi ollut melko turhaa, joten vakiokin jäi väliin), tuuli pohjoisesta ja lintuja paikallisella mittakaavalla niukasti. Kuitenkin vuodareita kivitasku (joka, joten kaikki varpuslinnut täällä, päästi muutaman metrin päähän) sekä illalla mekastanut härkälintu. Pääsin myös vähän kosketuksiin rengastuksen kanssa: "pulttasin" illalla pari tilheä, jotka ovat muuten todella hienoja lintuja!

Tänään keskiviikkona näkyvyys oli parempi, mutta tuuli vieläkin pohjoisesta. Jakson ensimmäinen vakio oli odotetusti melko hiljainen muuton osalta. Majakalta näin paikallisena kuitenkin kaksi merisirriä (toinen odotettu elis), allihaahkat muutaman kymmenen metrin päästä ja vuodari-punajalkaviklon. Saari on tänään entistä tyhjempi linnuista, ja iltapäivällä onkin ollut lähinnä tylsää: täällä voi katsella lintuja, lukea tai nukkua, telkkaria tms ei löydy ja aurinkopaneelien sähköäkin on hyvin rajoitetusti. Läheskään joka päivä ei siis ole luvassa kirjoituksia, pientäkään sähkömäärää kun ei saa hyväksikäytettyä ilman oikeanlaista laturia (aurinkopaneeleistahan tulee vain "tupakansytytinliitäntä", mutta tätähän en tiennyt). Onneksi Tatun laturilla saa sentään kännykkään virtaa.

Vuodareita on kertynyt verkkaisesti, nyt niitä on 142 kappaletta.

Olisi ihan kiva, jos jossain vaiheessa tulisi sopivat kelit, niin näkisi esimerkiksi punarintojen massan: saaressa voi parhaillaan olla tuhansia punarintoja (toistaiseksi parhaana päivänä vaatimattomat 300).

Sumua ja petoja

Viimeinen aamu haliaksella tosiaan valkeni taas sumuisena. Päätinkin käyttää hyväkseni nollanäkyvyyttä ja pakkasin laajalle levinneet tavarani ennen ulos lähtöä. Kun kahdeksan jälkeen pääsin ulos, näkyvyys oli jo jossain kilometrin ja parin välillä. Bunkkerilla oli taas tungosta, joten suuntasin Gåulla lepäilleen lapasorsan nähtyäni taas etelämetsään.

Muuttopäivän suunta oli aistittavissa melko nopeasti: etelämetsään (tai siis kalliolle) päästyäni yksi ensimmäisistä havaitsemistani muuttavista linnuista oli sekä aseman että minun kevään ensimmäinen ruskosuohaukka. Petoja näkyikin kahteen asti kestäneen staijin aikana melko kivasti, muuttavana kuusi lajia (ruskosuo-, varpus-, hiiri-, ja ampuhaukka ja piekana sekä kevään ensimmäinen sääksi) ja paikallisena tuttuun tapaan merikotkia. Muuttohaukka tosin jäi nuorisojaostolaisilta tällä kertaa harmillisesti näkemättä, vaikka se havaittiin aiemmin jaksoni aikana vähintään joka toinen päivä.

Kahden jälkeen oli edessä loppuun pakkaus, siivoaminen ja kotiinlähtö. Hiukan oli haikeat fiilikset kahden viikon jälkeen poistua asemalta, varsinkin kun kevään eteneminen tuntui loppua kohden vaan kiihtyvän. Kotimatkalla bongattu (ja hauskasti lähelle tullut) aikainen keräkurmitsa(elis) toi punapäänarskujen puutteessa sentään jotain lohtua.

Ennen sunnuntaita haliasjaksollani oli asemalta havaittu 101 lajia ja sunnuntaina tuli muutama lisää, eli (alku)keväisen kahden viikon aikana havaittiin asemalta noin 105 lajia. Oma vuodarisaldoni kipusi sunnuntain petojen (ruskosuo, sääksi, ampuhaukka), lapasorsan ja keräkurmitsan avulla jo 129:ään.

Nyt on edessä viikon tauko lintuasemaelämästä, jonka aikana pitäisi saada hoidettua kaupungissa vähän asioita. Koitan joku päivä tässä kirjoitella haliasjakson kokemuksista ja tunnelmista pienen yhteenvedon, kunhan löydän jostain aikaa. Ellei mitään dramaattisia käänteitä ilmene, blogin pito jatkuu varsinaisesti pääsiäisen jälkeisellä viikolla, tällä kertaa Ahvenanmaalta, Lågskärin lintuasemasaarelta.

Aimo harppaus eteenpäin

Tänään tosiaan oli säpinää, sekä ihmis-, että linturintamalla; viikonloppumiehittäjillä ja päiväretkeilijöillä oli tällä kertaa huomattavasti parempi tuuri kuin viime viikonloppuna.
Aamu valkeni melko lämpimänä ja lähes täysin tyynenä. Porukkaa oli aamulla jo niin paljon, että jakauduttiin kahtia: osa bunkkerille, osa "etelämetsään" eli bunkkerin lounaispuoleiselle kalliolle, itse päädyin etelämetsän jengiin. Loppujen lopuksi staijipaikalla ei ollut paljon väliä, paitsi että etelämetsästä näkemämme metsäviklo (oma ja asemavuodari) jäi bunkkerin porukalta havaitsematta.

Sää oli lämmin, vähätuulinen ja myöhemmin aurinkoinenkin, näkyvyyttä tosin haittasivat varsinkin aamulla ajoittaiset sumurintamat. Muutto oli ihan ok, metsäviklon lisäksi asemavuodareita metsähanhi, tundrahanhi, laulurastas ja kapustarinta, joista lau(lu)ra(stas) oli itsellenikin vuodari. Lajisto tuntui aamusta lähtien tähän mennessä koettuun verrattuna monipuoliselta, muutolla oli sekä varpuslintuja, vesiäisiä, että kahlaajia (että joitakin petoja).

Varpuslinnuista paras varmaan (vaiheeksi) muuttoennätys, 5 muuttavaa luotokirvistä (ja yksi paikallinen). Rastaitakin oli muutolla viittä lajia (musta-, kulo-, punakylki-, laulu-, ja räkättirastas). Kahlaajista muutolla metsäviklo, taivaanvuohi, meriharakka (249m), tylli ja töyhtöhyyppä sekä paikallisena lehtokurpp(i)a. Vesiäiset olivat liikkeellä enemmänkin laajalla lajikirjolla kuin hurjilla määrillä. Merihanhien vanha muuttoennätys olisi tosin mennyt taas puhki, mutta uusi (muutaman päivän takainen) piti pintansa.

Iltapäivällä tuli pulssi kurki-, ja hanhiparvia, yhdessä mukana metsä-, ja tundrahanhia. Kurkia muutolla melko mukavat 782. Myös eilinen valkoselkätikka näkyi ja kuului (myös minulle) iltapäivällä.
Kuten otsikosta voi ehkä päätellä, myös lajimäärässä tuli aimo harppaus: tänään havaittiin kaikkiaan 85 lajia! Tietenkin myös valtavalla havainnoitsijamäärällä saattoi olla pientä vaikutusta asiaan, mutta kyllä tämä lienee selvä osoitus kevään (nopeasta) etenemisestä.

Hellettä, ja väiski vihdoin

Länsituulisena aamuna olisi voinut olla kovempikin muutto, vaan ei ollut. Lomake tuntui täyttyvän kovin verkkaisesti, vaikka mitään ilmeistä syytä muuton pysähtyneisyydelle ei ollut näkyvissä. Yksi mustavaris sentään lensi yli, kartuttaen vuodarisaldoani. Haliaksen vuodarisaldoa vuorostaan kartutti männyn latvassa piipahtanut, asemalla keväällä harvalukuinen isolepinkäinen. Joku gaviakin (siis kuikkalintu) lenteli ohi. Päiväretkeläiset kertoivat muina miehinä nähneensä kotilahden rannassa valkoselkätikkakoiraan, joka pyörikin sitten pitkin päivää pihassa (ihmeellisesti en kuitenkaan itse sitä nähnyt). Valkoselkätikasta ei ole asemalta ennen tätä vuotta talvi-, tai keväthavaintoja, tämänpäiväinen oli tänä vuonna jo kolmas havainto.

Staijaaminen jäi aamulla vakioon, mutta iltapäivällä tuli kiire bunkkerille, kun näin kävelyllä muuttavia peippo-, ja kurkiparvia. Tunnin staiji kannatti, muutaman sadan peipon ja muutaman kurjen lisäksi aurinko paistoi lämpimästi. Myös yksi hartaasti odotettu keväänpinna tuli, kun peippoparvien lomassa muutti yksinäinen västäräkki.

Iltapäivällä seurasin ikkunasta aseman ruokintaa, jolla tuntui olevan vähän kuhinaa. Laskin vartissa kymmenen lajia: parikymmentä peippoa, parhaillaan kuusi järripeippoa, pari vihervarpusta, kymmenkunta viherpeippoa, sepelkyyhky, talitiaisia, sinitiaisia, pari urpiaista, pajusirkkunaaras ja rautiainen (vuodari). Lintuja on kyllä hauska seurata metrin-parin päästä, juhlapukuiset peipot ja järripeipotkin ovat todella komeita. Parissa viikossa ruokinnan lajisto on muuttunut melko radikaalisti, jakson alussa paikalla oli tiaisten lisäksi iso parvi urpiaisia ja viherpeippoja, jotka ovat pitkälti kadonneet. Tilalle on tullut kevätmuuttajia: peipot, järrit, kyyhkyt, pajusirkku.

Illalla asemalle tuli säpinää, Tringan nuorisojaoston retki saapui yhteensä yhdeksän hengen voimin: 7 nuorta, kaitsemassa Aksu Lehikoinen ja Johan Ekroos. Huomenna on tiedossa vielä enemmän säpinää, kun aamulla asemalle saapuu lisäksi vielä bussilastillinen tringan päiväretkeläisiä.

Linturetkellä

Pinnamielessä torstai (1.4.) oli ihan hyvä päivä. Muutto oli aamun luoteistuulen takia pääasiassa melko heikkoa. Merihanhilla oli kuitenkin massapäivä, niitä valui koko päivän tasaisesti pohjoista kohti, tuloksena komea uusi muuttoennätys 204 lintua! Joitakin kymmeniä ilmeisiä merihanhia jäi lisäksi etäisyyden takia A/B:ksi eli hanhilajiksi. Edellinen, keväällä -97 tehty ennätys, 145 lintua, meni rikki oikein reilusti.

Vuodareita alkoi tulla jo aamusta lähtien, ensimmäisenä taisi olla muuttanut juhlapukuinen riskilä. Melko nopeassa tahdissa tulivat havaituksi myös kevään ensimmäinen muuttava kaakkuri ja kolmen parvi muuttavia taivaanvuohia. "Pässejä" muuttikin ihan kivasti, yhteensä 7 yksilöä. Aamun paras, hieman harmittamaankin jäänyt havainto oli äännellen ylilentänyt luotokirvinen. Näin paikkautui yksi lukuisista ihmeellisistä elispuutteistani, vaikkakaan ei hohdokkaimmalla mahdollisella tavalla. Toivottavasti saan vielä katsella kevään aikana luotokirvistä oikein kunnolla.

Alkuiltapäivästä oli muutamia kurkiparvia lukuunottamatta täysin hiljaista, ja päätimme lähteä vähän linturetkelle, ts kurkkimaan joillekin Hangon monista muista hyvistä lintupaikoista. Tulliportilla taidettiin olla vähän ihmeissään kun ilmoitimme, että "lintuaseman porukka lähtee vähän linturetkelle ja palaa kohta takaisin". Retken parasta antia olivat Täktomin pellot (vuodariksi hienosti kapustarinta, lisäksi paljon kottaraisia ja kiuruja yms sälää) ja Täktbuktenin Kobben. Kobbenilta sai katsella läheltä sotkaparvea, josta löytyi kaikkien kolmen kotoisen sotkalajin edustajia. Tukkasotkia nyt näkyy jokapuolella, mutta punasotka oli kiva vuodari (taitaa olla Lågskärilläkin aika haasteellinen nähtävä). Kivoimmat olivat silti lapasotkat, joita oli parvessa reilu parikymmentä yksilöä. Kaukoputken avulla sotkat tulivat ihan viereen, ja sain rauhassa ihailla vanhoja koiraslapasotkia. Jotenkin juhlapukuinen lapasotkakoiras vain on hirveän hieno lintu, semmoisen näkemisestä tulee aina hyvä fiilis. Harmillisesti lapasotkakannat taitavat yhä olla laskussa, osin kai tuntemattomista syistä.

Päivän päätteeksi saldona siis 5 vuodaria ja (puolikas) elis, ei huonosti. Nyt on 119 kasassa, 125 olisi kiva saada rikki ennen haliakselta lähtöä. Saa nähdä onnistunko! Niin juu, asemavuodareita torstaina muutolla pari tikliä ja Aatun ruokinnalla näkemä rautiainen. Kevään ensimmäinen peukaloinenkin rätisi polun vieressä (sekä asemalla että itselläni siitä kuitenkin jo havainto tältä vuodelta).
PS lajeja 66, lajimäärä on noussut nyt kait jo kuutena päivänä peräkkäin. Kyllä se kevät ilmeisesti tulee!

Vuodarini, tilauksesta

Joku tiedusteli vuodareitani, tässä tulee. Ennen haliasreissua tulleet on vain lueteltu havaitsemisjärjestyksessä, haliaksella havaituista koitan laittaa myös päivämäärät. Voin myös päivitellä tätä tekstiä (jos nyt keksin miten näitä tekstejä muokataan jälkikäteen).

Ennen haliasta (1.1.-23.3.):
Varpunen, sinitiainen, talitiainen, varis, naakka, mustarastasm räkättirastas, tilhi, virtavästäräkki, harakka, viherpeippo, peippo, käpytikka, hippiäinen, sinisorsa, tavi, kuusitiainen, varpushaukka, urpiainen, merikotka, tunturikiuru, punatulkku, harmaalokki, merilokki, isolokki, korppi, piekana, hiirihaukka, metsähanhi, tundrahanhi, tuulihaukka, nokikana, laulujoutsen, kyhmyjoutsen, kesykyyhky, fasaani (3.1. 36 lajia, 3-6.1. retki haliakselle ->), isokoskelo, kalalokki, naurulokki, telkkä, alli, tukkakoskelo, haahka, valkoselkätikka, merimetso, tukkasotka, lapasotka, uivelo, punarinta, puukiipijä, harmaahaikara, niittykirvinen, kangaskiuru (6.1. 53 lajia), pikkuvarpunen, keltasirkku, kanahaukka, vihervarpunen, harmaasorsa, haapana, pikkukäpylintu, pikkutikka, hömötiainen, palokärki, tikli, pikku-uikku, huuhkaja, pohjantikka, taviokuurna, peukaloinen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisuohaukka, isolepinkäinen, pähkinähakki, töyhtötiainen, kuningaskalastaja, koskikara, kottarainen, selkälokki, pyrstötiainen, viirupöllö, helmipöllö, mustakaularastas, lehtopöllö, tundraurpiainen, vuorihemppo, varpuspöllö (7.3. 87 lajia, tästä eteenpäin yo-kirjoitukset, seuraava uusi laji 22.3.), harmaapäätikka, närhi, pulmunen, hemppo. Ennen haliasreissua 94 lajia.
Halias:
24.3. kulorastas, merihanhi, kurki, muuttohaukka.
25.3. ristisorsa, töyhtöhyyppä, mustalintu (100 rikki).
27.3. isokäpylintu.
28.3. lehtokurppa.
29.3. kyhmyhaahka.
30.3. meriharakka, jouhisorsa.
31.3. tylli, silkkiuikku, punakylkirastas, järripeippo (110).
1.4. kuikka, pilkkasiipi, pajusirkku.
2.4. riskilä, luotokirvinen ja taivaanvuohi asemalta, punasotka ja kapustarinta retkeltä hangon muille lintupaikoille.

Leikkimielinen tavoitteeni on rikkoa 200 lajia ennen toukokuun loppua. Tässä vaiheessa olen mielestäni jo ihan hyvässä vauhdissa (2.4. 119 lajia), nopealla lintukirjan ja Laaksosen lågskär-kirjan selailulla tulin siihen tulokseen, että ellei mitään mene pieleen, pitäisi olla hyvät mahdollisuudet rikkoa 200 jo ennen toukokuun puoliväliä.

PÄIVITYS:
Haliasjakson loppu(3-4.4.): Mustavaris, västäräkki, rautiainen, laulurastas, metsäviklo, lapasorsa, ruskosuohaukka, sääksi, ampuhaukka, keräkurmitsa.
väliviikko+ahvenanmaan manner (5-12.4.): suokukko (130), viiksitimali, luhtakana, liejukana, mustakurkku-uikku
Lågskär 13.4. -->
13.4. ruokki, allihaahka, mustaleppälintu, kuovi
14.4. kivitasku, silkkiuikku (140)
15.4. merisirri, punajalkaviklo
17.4. räystäspääsky
19.4. merikihu, jänkäkurppa
22.4. tiltaltti, mustapääkerttu, suopöllö, metsäkirvinen
23.4. pajulintu (150), sepelrastas, haarapääsky
24.4. sarvipöllö, valkoviklo
25.4. leppälintu, lapintiira
26.4. hernekerttu, käenpiika, pikkukuovi
27.4. pensaskerttu (160)
28.4. nuolihaukka, pensastasku
29.4. törmäpääsky
30.4. liro
1.5. pikkulokki
2.5. jääkuikka/amerikanjääkuikka, rantasipi, kirjosieppo
3.5. peltosirkku, pikkukajava (170), sirittäjä

Kyllä se kevät pikkuhiljaa etenee..

Muuttoa, väsymystä ja mystinen hanhi

Tiistai 31.3. oli melko "perus" päivä, mitä nyt muutama uusi asemavuodari ja/tai kevätmuuttaja.
Staijaus, jota harrastettiinkin melkein 11 tuntia, tuotti mm reilut kolme ja puoli tuhatta muuttavaa haahkaa, 83 (!!!) muuttavaa meriharakkaa, 40 muuttavaa kurkea, 3 muuttavaa tylliä, vajaa sata muuttavaa naurulokkia ja asemavuodariksi hempon sekä valkoposkihanhen. Varpuslintujen muutto käynnistyy hiljalleen nyt oli liikkeellä jo mm vähän peippoja, keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä yksinäinen pajusirkku.

Päivän mielenkiintoisin tapahtuma oli kuitenkin kaukaa pohjoisesta mennyt viidentoista hanhen parvi, joista neljätoista oli määritettävissä kanadanhanhiksi. Viidestoista oli näitä lähes puolta pienempi, leikaten vaihtoehdot lähinnä sepel-, valkoposki-, ja punakaulahanheen. Parvi ei koskaan tullut lähemmäksi, ja pieni hanhi jäi "AB:ksi" (Anser/Branta eli hanhilaji). Keskiviikkona kuulimme jotain huhua, että Helsingissä olisi nähty illalla kanadanhanhiparvessa punakaula... No, aina voi spekuloida... Aina niitä lintuja jää määrittämättä, sellaista se elämä on.

Päivää piristivät vuodarimielessä tyllin ja Gåun takana uineen silkkiuikun lisäksi illalla bunkkerilta tullessa pihalla ollut punakylki(rastas), sekä sisältä ikkunasta käsin havaittu järripeippo (myös asemavuodari).

Tänään keskiviikkona itselläni oli aamulla melko väsynyt ja vähän flunssainenkin fiilis, ja valuin vakiolle vasta puoli tuntia Aatun jälkeen. Luoteistuulesta huolimatta oli pientä menoa: melko nopeassa tahdissa tippui kolme henk koht vuodaria. Yhden tarjosi ensimmäinen kevätmuuttava kuikka, joka on kyllä hieno ilmestys. Muutama pari pilkkasiipiä muutti, siitä toinen vuodari. Kolmas oli ylilentänyt aiemmin missaamani ("nuijimani") pajusirkku, jollaista sain vielä illalla seurata ikkunasta ruokinnalla.

Väsymys painoi, ja lähdin vakion loppupuolella pikku kauneusunille. Kolmen tunnin unet kyllä virkistivät, mutta missasin niiden takia kevään ensimmäiset lapinsirkun sekä selkälokin ja lisäksi yhden bunkkerin yli lentäneen luotokirvisen. Ylipäätään varpuslinnuilla oli toistaiseksi kovin meno tänä keväänä. Mukavia summia mm 149 kiurua ja 130 peippoa. Myös kyyhkyjä oli liikkeellä ihan kivasti, 71 muuttavaa uuttukyyhkyä oli aseman uusi kevätmuuttoennätys. Sepelkyyhkyjäkin muutolla ihan kivat 173.

Miehittäjän elämä ei aina ole helppoa, taas meni yli puolenyön jalkapalloa katsellessa, muuttoa (erityisesti haahkoja, n 2000m) laskiessa ja blogia kirjoitellessa. Ja vakiohan alkaa 6.55, silloin pitäisi olla jo skarppina bunkkerilla, varsinkin kun on luvattu huomiseksi mukavaa leppoisaa lounaistuulta. Toisaalta puolitoista viikkoa on opettanut, että kannattaa ennemmin luottaa siihen, mitä omat aistit kertovat, kuin mitä sääennusteet lupaavat...

Toiveesta pistän tässä joku päivä erillisenä tekstinä omat vuodarini, niin saa seurata myös niiden kannalta kevään etenemistä.

Keväistä, vihdoin

Kuten sääennusteen pohjalta oletettiinkin, päivästä tuli melko hyvä lintupäivä. Varsinkin vesiäiset ja ensimmäiset kahlaajat olivat hyvässä vauhdissa. Varpuslintujen puolella meno oli kuitenkin arveltua heikompaa, ehkä ilma on kuitenkin vielä liian kylmä (pari astetta plussalla).

Haahkoja muutti aamusta lähtien pienehköissä parvissa, mutta tasaisen varmasti. Niitä tuli kahta reittiä: osa meni pitkältä etelästä suoraan itään merta pitkin, osa tuli pohjoisesta koukkaamaan Hankoniemen kärjen ympäri välttääkseen mantereen päälle joutumista. Pohjoisesta tulevat parvet lensivätkin hienosti ihan bunkkerin vierestä, muutama parvi jopa suoraan päältä. Puoli kahdeksan aikaan aamulla yhdestä etelän puolen parvesta löytyi kyhmyhaahkakoiras, kenties sama kuin eilen paikallisena nähty.

Muuttohaukkoja tuntuu näkevän täällä jatkuvasti. Tänään tuttu nuori muuttohaukka löydettiin lentämästä määrätietoisesti, ja sitä kaukoputkella seuraaville tarjottiin ihmeteltävää, kun yhtäkkiä putken kuvaan ilmestyi TOINEN, aikuinen muuttohaukka. Nuori haukka syöksähteli vanhaa kohti, ilmeisesti ajaen tätä pois talvireviirinä pitämältään alueelta. Vanha lintu katosikin jonnekin itään, ja nuori palasi takaisin istahtaakseen lähiluodolle.

Kahlaajamuutolla viittasin meriharakoihin, joilla tosiaan oli tänään meno päällä. Jo muutolla nähdyt 30 lintua (mm 15 linnun parvi) on maaliskuulle hyvä summa. Vielä ihmeellisemmäksi asian teki 38 paikallisen linnun parvi, joka löytyi illansuussa Gåun lumipeitteeltä istuskelemasta. 68 lintua on tiettävästi suurin maaliskuussa päivän aikana asemalla havaittu summa. Myös naurulokit ilahduttivat, juhlapukuisia (tummapäisiä) lintuja muutti pitkin päivää ja illalla Gåulla oli parinkymmenen linnun parvi: yhteensä 49 yksilöä. Peipot olivat varpuslinnuista oikeastaan ainoita muuttajia. Niitä tuli pieni ryöppy aamulla, pääosa 18 päivän aikana havaitusta muutti puolen tunnin sisään aamulla. Yksi kuitenkin jäi paikalliseksi, ja peipon hilpeää säettä sai taas ilokseen kuunnella.

Myös pari asemavuodaria tuli, muuttavan jouhisorsaparin ja luodolla pyörineen luotokirvisen muodossa. Itse sain pinnat eilen missaamastani meriharakasta ja jouhisorsista, luotokirvisen näin vain vilaukselta, "pinnakelvottomasti". Asemalla on havaittu siis tänä vuonna toistaiseksi 94 lajia, itse olen havainnut 106. Tänään havaittiin yhteensä 54 lajia, ehkä se 60 menee vielä rikki joku päivä ennen sunnuntaita.

Taas talvi ja uusi kevät

Kuten Etelä-Suomessa asuvat saattoivat huomatakin, lauantaina satoi lunta. Haliaksella sitä tuli edellisen, ohenneen lumipeitteen päälle päivän aikana reilu kymmenen senttiä lisää. Päivästä tuli niinsanottu välipäivä, muutto oli ymmärrettävästi täysin jäissä. Pyryä uhmattiin sen verran, että saatiin kaivettua niemestä muutama paikallinen kangaskiuru, pari kulorastasta, joku lehtokurppa (itselleni vuodari, =103) ja yksi taivaanvuohi (asemavuodari). Illalla lämmitettiin asemalle muutama kuukausi sitten valmistunut sauna, ja mentiin nukkumaan toivoen parempaa huomista, illalla oli sentään plusasteita ja lähes tyyntä.

Sunnuntaiaamu näytti herätessä yhtä masentavalta kuin lauantai. Kun heräsin kesäaikaa vaille seitsemän, näkyvyys oli sumun takia noin 50 metriä. Pienien lisäunien jälkeen teki kaikesta huolimatta mieli lähteä vähän ulos, joten tuli tallusteltua Hannan kanssa Gåulle ja todettua, ettei edes Gåun lahdella muutaman kymmenen metrin päässä olevia kyhmyjoutsenia pystynyt laskemaan. Metsässä oli varsin inhottavaa kävellä, puista tippui vettä niin paljon, että meinasi oikeasti kastua.

Puolen päivän maissa sumu alkoi pikkuhiljaa vetäytyä, ja ulkoa kantautui tieto paikallisesta meriharakasta. Näkyvyys parani ulos päästyä silmissä, mutta meriharakka jäi vielä näkemättä. Kohta tuli bunkkerilta soitto, "tääl on specta". Kiirettä ihmetelleet päiväretkeilijätkin pääsivät näkemään haahkaparvessa parin kolmen kilometrin päässä uiskennelleen juhlapukuisen koiras KYHMYHAAHKAN. Aloitteleva harrastaja kun olen, kuittasin tästäkin haliaksella jokavuotisesta pikkuharvinaisuudesta elämänpinnan eli eliksen. Kyhmyhaahkahavainnon jälkeen asema tyhjeni (ja hiljeni) varteenotettavasti, kun Petro Pynnönen+muksut ja Hanna Hyvönen poistuivat asemalta vastahakoisesti alkavan arkiviikon pakottamana. Petrolla tuli muuten sunnuntaina täyteen kunnioitettavat 1000 miehitysvuorokautta haliaksella.

Paranevassa säässä virisi myös pientä muuttoa, päälajeina naurulokki 21m ja harmaahaikara 10m (+ 6p=paikallista). Myös pieni kurkiparvi ja yksi tylli havaittiin bunkkerilta. Illalla vielä asemalle jääneet Jyrki Pynnönen ja Jarmo Ahveninen näkivät kaukana luodoilla muuttohaukan, ilmeisesti sen vahnan tutun. Päivän lajisumma oli aamupäivästä huolimatta suurin tänä vuonna, 51 lajia.

Huomiseksi eli maanantaiksi luvataan plussaa ja reilua lounaistuulta, nyt pitäisi vihdoin "revetä" eli kevään alkaa toden teolla (huolimatta maassa vielä olevasta, tosin nopeasti vähenevästä lumesta). Myös seuraaville päiville luvataan lännenpuoleisia tuulia ja lämpöasteita, jotka toivottavasti edistyttävät viivyttelevää kevättä harppauksittain!

Kevättä odotellessa

Kevään piti suunnitelmieni mukaan alkaa tasan siitä, kun yo-kirjoitukset loppuvat, vaan eipä alkanut. Torstai ja perjantai 26. ja 27.3. edustivat melko samaa kuin jakson aiemmat päivät, eli kovin talvista meininkiä.

Torstaina saatiin sentään hyvä asemavuodari, Aatu löysi toisen kalenterivuoden ISOLOKIN muuttolennossa bunkkerin pohjoispuolelta. Isolokkia näkyi aiemmin asemalla säännöllisesti talvisin, mutta nykyään se on käynyt harvinaiseksi: edellisestä oli jo muutama vuosi. Aurinkokin paistoi, ja iltapäivällä oli rentoa istua bunkkerilla tuulensuojien takana ja staijata hiljakseen etenevää merimetsomuuttoa (päivän aikana 336 muuttavaa). Merimetsoja lukuunottamatta muutto lähes olematonta.

Perjantaina aamu alkoi ihan hyvin jakson ensimmäisellä varpushaukalla ikkunasta aamupalaa syödessä ja ulos päästessä kevään ensimmäisellä laulavalla keltasirkulla. Aamupäivällä tuuli oli lähes poissa ja pientä muuttoakin virisi: merihanhia (19muuttavaa), töyhtöhyyppiä (53m), kottaraisia (97m) ja yksi juhlapukuinen naurulokki, jotka ovat olleet kateissa.
Eniten ilonaihetta antoi bunkkerin viereen aamupäivällä muutolta pudonnut peippo, joka lauloi muutaman säkeen varsin kesäisesti, mutta katosi sitten.

Iltapäivällä tuuli kääntyi itään ja voimistui tappaen muuton kokonaan ja staijaushalut siinä samalla, joten vietin muutaman tunnin kävellen ympäri aseman aluetta. Ensin kävin Gåulla, jonne mennessä kuulin kevään ensimmäisen laulavan vihervarpusen sekä näin parven ruokailevia isokäpylintuja (vaihteeksi vuodari). Myös pikkutikkakoiras näyttäytyi hienosti, sitä sai katsella hetken noin puolentoista metrin päästä. Kävin myös kävelemässä Uddskatanin niemen ympäri, kalliot olivat lumettomia vain eteläpuolella. Matkalta löytyi vain muutama kiuru ja kangaskiuru.

Illalla oli tulossa lisää porukkaa, joten lähdin kävellen kauppaan saadakseni kyydin takaisinpäin kantamisineni. Nyt pitäisi pärjätä asemalta lähtemättä ensi perjantaihin asti, kun tringan nuorisojaoston loppuporukka tulee retkelle ja tuo (toivottavasti) mullekin safkaa. Asemalle tuli niin sanotusti tupa täyteen, tänne tuli mun ja Aatun lisäksi viikonloppua viettämään huimat 6 henkeä. Kauhea säpinä asemalla, oli ehtinyt jo tottua hiljaisuuteen.

Toivottavasti se kevät jossain vaiheessa tulee, rupeaa tämä talvi pikkuhiljaa ärsyttämään...

pohjoisesta, pohjoisesta puhaltaa

Puoli seitsemän, kun aamulla lähdin bunkkerille seisomaan vakiota (vakioitua muutonhavainnointia), oli 7 astetta pakkasta ja puhalteli edelleen pohjoisesta. Arvatenkin linturintamalla oli aamusta melko hiljaista, pientä iloa toivat sentään pari kallioilla hyvin näkyvillä pyörinyttä kangaskiurua.

Tapahtua alkoi oikeastaan vasta, kun koko päivän pilvettömältä taivaalta paistellut aurinko lämmitti ilman lähemmäs nollaa. Luotojen väliin tippui itselleni kevään ensimmäinen ristisorsa, ja samaten vuoden ensimmäinen töyhtöhyyppä löytyi istuskelemasta Gåsorsuddenin (Gåun) särkän peittävältä jäältä. Gåu on pitkä sorasärkkä, joka on salpausselän uloin mantereinen jatke. Sata lajia tuli siis tänä vuonna täyteen, kyllä kannatti palella kolme tuntia bunkkerilla!

Iltapäivällä ihmeteltävää tarjosi taas tuttu muuttohaukka eli lintuasemakielellä pere. Se löytyi istuskelemasta luodolta, jolta se lähti merelle vastaan paria muuttavaa varista, joista toista se jahtasi hurjan näköisesti noin kymmenen minuuttia. Välillä, jatkuvien lyhyiden syöksyjen välissä, haukka näytti luovuttavan ja lensi vastakkaiseen suuntaan vähän matkaa. Se kuitenkin kääntyi aina takaisin, keräsi vauhtia ja iski hurjalla vauhdilla. Pari kertaa näytti varisateria olevan jo lähellä, mutta lopulta pere jätti variksen rauhaan ja katosi itse merelle väreilyyn.

Iltastaijilla väreily helpotti hieman, ja vakiomiehittäjä Aatu sai paremmin laskettua paikalliset haahkat. Niitä löytyi mukavat 2400, jonka lisäksi vajaa tuhat merkattiin muuttaviksi. Haahkojen takaa löytyi lentelemästä tiheä parvi mustia vesilintuja. Mutta mustalinnuthan muuttavat vasta toukokuulla! Pakko kait kuitenkin on uskoa, kun omin silmin näkee. Päivän päätteeksi täytettävälle asemalomakkeelle päätyi siis 250 paikallista mustalintua, parvi kun "tippui" vähän löytämisen jälkeen. Omalle vuodarilistalle mustalinnusta merkintä nro 101.

Huomiseksi on kait luvassa aamuksi vielä kylmempää ja yhä vain pohjoistuulta... No, aina voi toivoa, että jotain kivaa näkyisi.

tästä se lintukevät alkaa...

Vietän yo-kirjoitusten loputtua kevättä lintuja katsellen lintuasemilla. Ensin on vuorossa vajaan kahden viikon jakso Hangon lintuasemalla haliaksella. Fiiliksiä koitan kirjoitella tänne päivän-parin välein tai kun satun muistamaan... Haliaksen lintuhavainnoista parhaat löytyvät (lähes) päivittäin päivitettynä tiirasta (www.tiira.fi) tai vielä helpommin täältä: http://www.tiira.fi/selain/advancedhaku.php?toiminto=21&id=3834&standalone=1%22

Haliaksen jakso alkoi eilen hieman sekavissa tunnelmissa, lumipyry ei tuntunut oikein keväiseltä ja luvattu pohjoistuuli ei nostanut odotuksia tulevan lintupäivän suhteen kovin korkealle... Olo oli jokatapauksessa helpottunut, kun sai kaikki kamat kuskattua asemalle ja tiesi kahden viikon jakson olevan edessä.

Halias yllättää useimmiten positiivisesti, niin tänäänkin. Aamu alkoi vakiolla melko hiljaisena, mutta vakion jälkeen alkoi hiljalleen valua mm kiuruja. Myös muutamia buteoita muutti, mm viiden parvi piekanoja. Yksi uusi kevätlaji tuli myös, kun ohi lensi seitsemän parvi kangaskiuruja. Päivän summa lopulta 10, joka on keväällä varsin hyvin. Aamupäivällä asemalle tuli käymään YLE:n kuvausryhmä, joka teki pätkää Uudenmaan uutisiin. Itselläni päivän alkupuoli sujui pitkälti bunkkerilla, siellä tuli seisoskeltua säästä huolimatta puoli seitsemästä puoli kahteen.

Oma päivän huippuhetkeni sattui siihen, kun kuvausryhmä oli bunkkerilla ja länsikärjen päältä löytyi Hangossa paikallisena pyörinyt toisen kalenterivuoden muuttohaukka, joka oli itselleni elis (elämänpinna). Kaiken kaikkiaan oli varsin jees jakson ensimmäinen päivä, varsinkin huomioiden sään eli pohjoistuulen. Valitettavasti perjantaihin asti luvataan pohjoistuulta ja senkin jälkeen itätuulta, eli kovin kovia muuttopäiviä ei liene lähipäivinä tiedossa...

Tänään siis haliaksen asemavuodenpinnalistalle tuli kangaskiuru, nostaen tämän vuoden lajimäärän 88:aan. Itse sain peräti neljä "vuodaria", muuttohaukan lisäksi uusia olivat merihanhi, kulorastas ja ylilentänyt yksinäinen kurki. Sata vuodaria häämöttää, nyt on kasassa 98.