...olivat lintumielessä jakson parhaimmistoa. 8.5. lintupäivää piristi hieno sitruunavästäräkkikoiras, joka lenteli ympäri saarta pitkin päivää. "Sittis" on kovin itäinen laji, ja kovin lännessä sijaitsevalla lågsilla laji on havaittu vain reilu kymmenen kertaa.
Tornientaistopäivä, ja viimeinen kokonainen päivä, 9.5. valkeni sateisena, ja olimme ihan tyytyväisiä ettemme olleet ilmoittautuneet mukaan taistoon. Keskeytin puolentoista tunnin jälkeen vakion, kun näkyvyys oli kilometrin luokkaa ja en ollut vielä tehnyt lomakkeelle yhtään muuttomerkintää. Tullessani vakiolta Sampo oli juuri rengastanut mustaleppälintunaaraan. Laji oli alkukevään täysin kateissa, näimme yhden aivan jakson alussa ja sitten oli reilut kolme viikkoa hiljaista. Jakson lopussa "muleli" oli kuitenkin melko jokapäiväinen, niin kuin sen kuuluu saaressa ollakin. Kovenevasta sateesta huolimatta lähdimme komppaamaan saareen, jossa vastaan tulikin suurin määrin pajulintuja ja hernekerttuja, ja vähän ajan päästä Sampo löysi etelälepikosta sepelsieppokoiraan, joka oli sateessa sen verran kähmy, etten onnistunut sitä näkemään. Välillä oli pakko käydä sisällä kuivaamassa kamoja, matkalla sisälle laguunilta lähti lentoon lähemmäs sadan liron parvi.
Ja sitten uusin voimin komppaamaan sateen loputtua puolen päivän maissa: moni aiemmin yksittäisinä lintuina esiintynyt laji, kuten satakieli ja harmaasieppo, olikin nyt liikkeellä yli kymmenen linnun voimin. Tietenkin tuli myös joitakin keväänpinnoja, kuten sinirinta ja lapinsirri. Aamuinen sepelsieppokoiras näyttäytyi nyt minullekin kivasti. Hetki myöhemmin törmäsin verkkokierroksella olleisiin Sampoon ja Annaan, ja päätin lähteä heidän mukaansa kuusikon verkoille. Lintuja oli ihan kivasti, päällimmäisenä pisti silmään verkossa killunut käenpiika. Yksi reissun haaveistani toteutui siis viime hetkellä: sain nähdä hassusti kaulaansa kädessä heiluttavan käenpiian. Kun lintuja kerta oli, irrotin itse samasta verkosta siepponaaraan, joka tarkastelun jälkeen osoittui sepelsiepoksi! Kaikki tuntomerkit viittasivat puhtaaseen sepelsieppoon; sepel- ja kirjosieppo risteytyvät ja naarasristeymiä on joskus hankala erottaa sepelsiepoista. Vaikka laji jokavuotinen Lågskärillä onkin, ei kovin usein näe kahta samana päivänä. Myöhemmin löytyi vielä sepelrastas, vasta kevään toinen. Myös yksi muista "käsitoiveistani" toteutui, kun verkosta tuli komea sinirintakoiras. Päivän lajimäärä jäi yhdeksäänkymmeneen, monia joka päivä havaittuja lajeja (esim. kuikkalinnut, silkkiuikku, hippiäinen) jäi puuttumaan.
Hieman oli tylsä lähteä pois siinä vaiheessa kun tuntui, että vauhti vasta lähtee toden teolla kiihtymään. Toisaalta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin saariseikkailu. Lågskär tarjoaa väkisinkin ensikertalaiselle elämyksiä, vaikkei tänä vuonna kelien vuoksi ihan niin paljon kuin olisi ehkä voinut. Yksi hauskimmista asioista oli, että kaikki linnut tuntuivat päästävän katselijan paljon lähemmäs kuin muualla; niin varpuslintuja kuin haahkojakin sai seurata ihan vierestä myös kiinni ottamatta. Tietenkin oli hienoa saada myös katsoa monia lajeja kädestä pitäen, tuntomerkkien hahmottamista on helppo opetella, kun lintua voi rauhassa katsella vierestä ja käännellä sitä halunsa mukaan.
Kaiken kaikkiaan uskon, että opin saaressa paljon uutta ja koin sellaista, jota on muualla, ainakaan Suomessa, hyvin vaikea löytää muualta. Jos (ja kun) lähden jonain tulevanakin keväänä samaan paikkaan, jakson voisi aikataulujen salliessa ehkä aloittaa jonkin verran myöhemmin, ehkä ihan huhtikuun lopussa, ja vastaavasti lopettaa vasta kesäkuun alussa, kun muutto alkaa olla ohi. Nyt jäi fiilis, että paras rypistys oli vasta edessäpäin.
Jokatapauksessa lähden taas väliviikon jälkeen reissaamaan, ensin viikonlopuksi Rönnskärin lintuasemasaarelle Porkkalan edustalle ja siitä jatkan uudestaan Hankoon, haliakselle reiluksi viikoksi. Ainakin haliakselta lienee odotettavissa muutama kirjoitelma tännekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti