Kuten sääennusteen pohjalta oletettiinkin, päivästä tuli melko hyvä lintupäivä. Varsinkin vesiäiset ja ensimmäiset kahlaajat olivat hyvässä vauhdissa. Varpuslintujen puolella meno oli kuitenkin arveltua heikompaa, ehkä ilma on kuitenkin vielä liian kylmä (pari astetta plussalla).
Haahkoja muutti aamusta lähtien pienehköissä parvissa, mutta tasaisen varmasti. Niitä tuli kahta reittiä: osa meni pitkältä etelästä suoraan itään merta pitkin, osa tuli pohjoisesta koukkaamaan Hankoniemen kärjen ympäri välttääkseen mantereen päälle joutumista. Pohjoisesta tulevat parvet lensivätkin hienosti ihan bunkkerin vierestä, muutama parvi jopa suoraan päältä. Puoli kahdeksan aikaan aamulla yhdestä etelän puolen parvesta löytyi kyhmyhaahkakoiras, kenties sama kuin eilen paikallisena nähty.
Muuttohaukkoja tuntuu näkevän täällä jatkuvasti. Tänään tuttu nuori muuttohaukka löydettiin lentämästä määrätietoisesti, ja sitä kaukoputkella seuraaville tarjottiin ihmeteltävää, kun yhtäkkiä putken kuvaan ilmestyi TOINEN, aikuinen muuttohaukka. Nuori haukka syöksähteli vanhaa kohti, ilmeisesti ajaen tätä pois talvireviirinä pitämältään alueelta. Vanha lintu katosikin jonnekin itään, ja nuori palasi takaisin istahtaakseen lähiluodolle.
Kahlaajamuutolla viittasin meriharakoihin, joilla tosiaan oli tänään meno päällä. Jo muutolla nähdyt 30 lintua (mm 15 linnun parvi) on maaliskuulle hyvä summa. Vielä ihmeellisemmäksi asian teki 38 paikallisen linnun parvi, joka löytyi illansuussa Gåun lumipeitteeltä istuskelemasta. 68 lintua on tiettävästi suurin maaliskuussa päivän aikana asemalla havaittu summa. Myös naurulokit ilahduttivat, juhlapukuisia (tummapäisiä) lintuja muutti pitkin päivää ja illalla Gåulla oli parinkymmenen linnun parvi: yhteensä 49 yksilöä. Peipot olivat varpuslinnuista oikeastaan ainoita muuttajia. Niitä tuli pieni ryöppy aamulla, pääosa 18 päivän aikana havaitusta muutti puolen tunnin sisään aamulla. Yksi kuitenkin jäi paikalliseksi, ja peipon hilpeää säettä sai taas ilokseen kuunnella.
Myös pari asemavuodaria tuli, muuttavan jouhisorsaparin ja luodolla pyörineen luotokirvisen muodossa. Itse sain pinnat eilen missaamastani meriharakasta ja jouhisorsista, luotokirvisen näin vain vilaukselta, "pinnakelvottomasti". Asemalla on havaittu siis tänä vuonna toistaiseksi 94 lajia, itse olen havainnut 106. Tänään havaittiin yhteensä 54 lajia, ehkä se 60 menee vielä rikki joku päivä ennen sunnuntaita.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Taas talvi ja uusi kevät
Kuten Etelä-Suomessa asuvat saattoivat huomatakin, lauantaina satoi lunta. Haliaksella sitä tuli edellisen, ohenneen lumipeitteen päälle päivän aikana reilu kymmenen senttiä lisää. Päivästä tuli niinsanottu välipäivä, muutto oli ymmärrettävästi täysin jäissä. Pyryä uhmattiin sen verran, että saatiin kaivettua niemestä muutama paikallinen kangaskiuru, pari kulorastasta, joku lehtokurppa (itselleni vuodari, =103) ja yksi taivaanvuohi (asemavuodari). Illalla lämmitettiin asemalle muutama kuukausi sitten valmistunut sauna, ja mentiin nukkumaan toivoen parempaa huomista, illalla oli sentään plusasteita ja lähes tyyntä.
Sunnuntaiaamu näytti herätessä yhtä masentavalta kuin lauantai. Kun heräsin kesäaikaa vaille seitsemän, näkyvyys oli sumun takia noin 50 metriä. Pienien lisäunien jälkeen teki kaikesta huolimatta mieli lähteä vähän ulos, joten tuli tallusteltua Hannan kanssa Gåulle ja todettua, ettei edes Gåun lahdella muutaman kymmenen metrin päässä olevia kyhmyjoutsenia pystynyt laskemaan. Metsässä oli varsin inhottavaa kävellä, puista tippui vettä niin paljon, että meinasi oikeasti kastua.
Puolen päivän maissa sumu alkoi pikkuhiljaa vetäytyä, ja ulkoa kantautui tieto paikallisesta meriharakasta. Näkyvyys parani ulos päästyä silmissä, mutta meriharakka jäi vielä näkemättä. Kohta tuli bunkkerilta soitto, "tääl on specta". Kiirettä ihmetelleet päiväretkeilijätkin pääsivät näkemään haahkaparvessa parin kolmen kilometrin päässä uiskennelleen juhlapukuisen koiras KYHMYHAAHKAN. Aloitteleva harrastaja kun olen, kuittasin tästäkin haliaksella jokavuotisesta pikkuharvinaisuudesta elämänpinnan eli eliksen. Kyhmyhaahkahavainnon jälkeen asema tyhjeni (ja hiljeni) varteenotettavasti, kun Petro Pynnönen+muksut ja Hanna Hyvönen poistuivat asemalta vastahakoisesti alkavan arkiviikon pakottamana. Petrolla tuli muuten sunnuntaina täyteen kunnioitettavat 1000 miehitysvuorokautta haliaksella.
Paranevassa säässä virisi myös pientä muuttoa, päälajeina naurulokki 21m ja harmaahaikara 10m (+ 6p=paikallista). Myös pieni kurkiparvi ja yksi tylli havaittiin bunkkerilta. Illalla vielä asemalle jääneet Jyrki Pynnönen ja Jarmo Ahveninen näkivät kaukana luodoilla muuttohaukan, ilmeisesti sen vahnan tutun. Päivän lajisumma oli aamupäivästä huolimatta suurin tänä vuonna, 51 lajia.
Huomiseksi eli maanantaiksi luvataan plussaa ja reilua lounaistuulta, nyt pitäisi vihdoin "revetä" eli kevään alkaa toden teolla (huolimatta maassa vielä olevasta, tosin nopeasti vähenevästä lumesta). Myös seuraaville päiville luvataan lännenpuoleisia tuulia ja lämpöasteita, jotka toivottavasti edistyttävät viivyttelevää kevättä harppauksittain!
Sunnuntaiaamu näytti herätessä yhtä masentavalta kuin lauantai. Kun heräsin kesäaikaa vaille seitsemän, näkyvyys oli sumun takia noin 50 metriä. Pienien lisäunien jälkeen teki kaikesta huolimatta mieli lähteä vähän ulos, joten tuli tallusteltua Hannan kanssa Gåulle ja todettua, ettei edes Gåun lahdella muutaman kymmenen metrin päässä olevia kyhmyjoutsenia pystynyt laskemaan. Metsässä oli varsin inhottavaa kävellä, puista tippui vettä niin paljon, että meinasi oikeasti kastua.
Puolen päivän maissa sumu alkoi pikkuhiljaa vetäytyä, ja ulkoa kantautui tieto paikallisesta meriharakasta. Näkyvyys parani ulos päästyä silmissä, mutta meriharakka jäi vielä näkemättä. Kohta tuli bunkkerilta soitto, "tääl on specta". Kiirettä ihmetelleet päiväretkeilijätkin pääsivät näkemään haahkaparvessa parin kolmen kilometrin päässä uiskennelleen juhlapukuisen koiras KYHMYHAAHKAN. Aloitteleva harrastaja kun olen, kuittasin tästäkin haliaksella jokavuotisesta pikkuharvinaisuudesta elämänpinnan eli eliksen. Kyhmyhaahkahavainnon jälkeen asema tyhjeni (ja hiljeni) varteenotettavasti, kun Petro Pynnönen+muksut ja Hanna Hyvönen poistuivat asemalta vastahakoisesti alkavan arkiviikon pakottamana. Petrolla tuli muuten sunnuntaina täyteen kunnioitettavat 1000 miehitysvuorokautta haliaksella.
Paranevassa säässä virisi myös pientä muuttoa, päälajeina naurulokki 21m ja harmaahaikara 10m (+ 6p=paikallista). Myös pieni kurkiparvi ja yksi tylli havaittiin bunkkerilta. Illalla vielä asemalle jääneet Jyrki Pynnönen ja Jarmo Ahveninen näkivät kaukana luodoilla muuttohaukan, ilmeisesti sen vahnan tutun. Päivän lajisumma oli aamupäivästä huolimatta suurin tänä vuonna, 51 lajia.
Huomiseksi eli maanantaiksi luvataan plussaa ja reilua lounaistuulta, nyt pitäisi vihdoin "revetä" eli kevään alkaa toden teolla (huolimatta maassa vielä olevasta, tosin nopeasti vähenevästä lumesta). Myös seuraaville päiville luvataan lännenpuoleisia tuulia ja lämpöasteita, jotka toivottavasti edistyttävät viivyttelevää kevättä harppauksittain!
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Kevättä odotellessa
Kevään piti suunnitelmieni mukaan alkaa tasan siitä, kun yo-kirjoitukset loppuvat, vaan eipä alkanut. Torstai ja perjantai 26. ja 27.3. edustivat melko samaa kuin jakson aiemmat päivät, eli kovin talvista meininkiä.
Torstaina saatiin sentään hyvä asemavuodari, Aatu löysi toisen kalenterivuoden ISOLOKIN muuttolennossa bunkkerin pohjoispuolelta. Isolokkia näkyi aiemmin asemalla säännöllisesti talvisin, mutta nykyään se on käynyt harvinaiseksi: edellisestä oli jo muutama vuosi. Aurinkokin paistoi, ja iltapäivällä oli rentoa istua bunkkerilla tuulensuojien takana ja staijata hiljakseen etenevää merimetsomuuttoa (päivän aikana 336 muuttavaa). Merimetsoja lukuunottamatta muutto lähes olematonta.
Perjantaina aamu alkoi ihan hyvin jakson ensimmäisellä varpushaukalla ikkunasta aamupalaa syödessä ja ulos päästessä kevään ensimmäisellä laulavalla keltasirkulla. Aamupäivällä tuuli oli lähes poissa ja pientä muuttoakin virisi: merihanhia (19muuttavaa), töyhtöhyyppiä (53m), kottaraisia (97m) ja yksi juhlapukuinen naurulokki, jotka ovat olleet kateissa.
Eniten ilonaihetta antoi bunkkerin viereen aamupäivällä muutolta pudonnut peippo, joka lauloi muutaman säkeen varsin kesäisesti, mutta katosi sitten.
Iltapäivällä tuuli kääntyi itään ja voimistui tappaen muuton kokonaan ja staijaushalut siinä samalla, joten vietin muutaman tunnin kävellen ympäri aseman aluetta. Ensin kävin Gåulla, jonne mennessä kuulin kevään ensimmäisen laulavan vihervarpusen sekä näin parven ruokailevia isokäpylintuja (vaihteeksi vuodari). Myös pikkutikkakoiras näyttäytyi hienosti, sitä sai katsella hetken noin puolentoista metrin päästä. Kävin myös kävelemässä Uddskatanin niemen ympäri, kalliot olivat lumettomia vain eteläpuolella. Matkalta löytyi vain muutama kiuru ja kangaskiuru.
Illalla oli tulossa lisää porukkaa, joten lähdin kävellen kauppaan saadakseni kyydin takaisinpäin kantamisineni. Nyt pitäisi pärjätä asemalta lähtemättä ensi perjantaihin asti, kun tringan nuorisojaoston loppuporukka tulee retkelle ja tuo (toivottavasti) mullekin safkaa. Asemalle tuli niin sanotusti tupa täyteen, tänne tuli mun ja Aatun lisäksi viikonloppua viettämään huimat 6 henkeä. Kauhea säpinä asemalla, oli ehtinyt jo tottua hiljaisuuteen.
Toivottavasti se kevät jossain vaiheessa tulee, rupeaa tämä talvi pikkuhiljaa ärsyttämään...
Torstaina saatiin sentään hyvä asemavuodari, Aatu löysi toisen kalenterivuoden ISOLOKIN muuttolennossa bunkkerin pohjoispuolelta. Isolokkia näkyi aiemmin asemalla säännöllisesti talvisin, mutta nykyään se on käynyt harvinaiseksi: edellisestä oli jo muutama vuosi. Aurinkokin paistoi, ja iltapäivällä oli rentoa istua bunkkerilla tuulensuojien takana ja staijata hiljakseen etenevää merimetsomuuttoa (päivän aikana 336 muuttavaa). Merimetsoja lukuunottamatta muutto lähes olematonta.
Perjantaina aamu alkoi ihan hyvin jakson ensimmäisellä varpushaukalla ikkunasta aamupalaa syödessä ja ulos päästessä kevään ensimmäisellä laulavalla keltasirkulla. Aamupäivällä tuuli oli lähes poissa ja pientä muuttoakin virisi: merihanhia (19muuttavaa), töyhtöhyyppiä (53m), kottaraisia (97m) ja yksi juhlapukuinen naurulokki, jotka ovat olleet kateissa.
Eniten ilonaihetta antoi bunkkerin viereen aamupäivällä muutolta pudonnut peippo, joka lauloi muutaman säkeen varsin kesäisesti, mutta katosi sitten.
Iltapäivällä tuuli kääntyi itään ja voimistui tappaen muuton kokonaan ja staijaushalut siinä samalla, joten vietin muutaman tunnin kävellen ympäri aseman aluetta. Ensin kävin Gåulla, jonne mennessä kuulin kevään ensimmäisen laulavan vihervarpusen sekä näin parven ruokailevia isokäpylintuja (vaihteeksi vuodari). Myös pikkutikkakoiras näyttäytyi hienosti, sitä sai katsella hetken noin puolentoista metrin päästä. Kävin myös kävelemässä Uddskatanin niemen ympäri, kalliot olivat lumettomia vain eteläpuolella. Matkalta löytyi vain muutama kiuru ja kangaskiuru.
Illalla oli tulossa lisää porukkaa, joten lähdin kävellen kauppaan saadakseni kyydin takaisinpäin kantamisineni. Nyt pitäisi pärjätä asemalta lähtemättä ensi perjantaihin asti, kun tringan nuorisojaoston loppuporukka tulee retkelle ja tuo (toivottavasti) mullekin safkaa. Asemalle tuli niin sanotusti tupa täyteen, tänne tuli mun ja Aatun lisäksi viikonloppua viettämään huimat 6 henkeä. Kauhea säpinä asemalla, oli ehtinyt jo tottua hiljaisuuteen.
Toivottavasti se kevät jossain vaiheessa tulee, rupeaa tämä talvi pikkuhiljaa ärsyttämään...
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
pohjoisesta, pohjoisesta puhaltaa
Puoli seitsemän, kun aamulla lähdin bunkkerille seisomaan vakiota (vakioitua muutonhavainnointia), oli 7 astetta pakkasta ja puhalteli edelleen pohjoisesta. Arvatenkin linturintamalla oli aamusta melko hiljaista, pientä iloa toivat sentään pari kallioilla hyvin näkyvillä pyörinyttä kangaskiurua.
Tapahtua alkoi oikeastaan vasta, kun koko päivän pilvettömältä taivaalta paistellut aurinko lämmitti ilman lähemmäs nollaa. Luotojen väliin tippui itselleni kevään ensimmäinen ristisorsa, ja samaten vuoden ensimmäinen töyhtöhyyppä löytyi istuskelemasta Gåsorsuddenin (Gåun) särkän peittävältä jäältä. Gåu on pitkä sorasärkkä, joka on salpausselän uloin mantereinen jatke. Sata lajia tuli siis tänä vuonna täyteen, kyllä kannatti palella kolme tuntia bunkkerilla!
Iltapäivällä ihmeteltävää tarjosi taas tuttu muuttohaukka eli lintuasemakielellä pere. Se löytyi istuskelemasta luodolta, jolta se lähti merelle vastaan paria muuttavaa varista, joista toista se jahtasi hurjan näköisesti noin kymmenen minuuttia. Välillä, jatkuvien lyhyiden syöksyjen välissä, haukka näytti luovuttavan ja lensi vastakkaiseen suuntaan vähän matkaa. Se kuitenkin kääntyi aina takaisin, keräsi vauhtia ja iski hurjalla vauhdilla. Pari kertaa näytti varisateria olevan jo lähellä, mutta lopulta pere jätti variksen rauhaan ja katosi itse merelle väreilyyn.
Iltastaijilla väreily helpotti hieman, ja vakiomiehittäjä Aatu sai paremmin laskettua paikalliset haahkat. Niitä löytyi mukavat 2400, jonka lisäksi vajaa tuhat merkattiin muuttaviksi. Haahkojen takaa löytyi lentelemästä tiheä parvi mustia vesilintuja. Mutta mustalinnuthan muuttavat vasta toukokuulla! Pakko kait kuitenkin on uskoa, kun omin silmin näkee. Päivän päätteeksi täytettävälle asemalomakkeelle päätyi siis 250 paikallista mustalintua, parvi kun "tippui" vähän löytämisen jälkeen. Omalle vuodarilistalle mustalinnusta merkintä nro 101.
Huomiseksi on kait luvassa aamuksi vielä kylmempää ja yhä vain pohjoistuulta... No, aina voi toivoa, että jotain kivaa näkyisi.
Tapahtua alkoi oikeastaan vasta, kun koko päivän pilvettömältä taivaalta paistellut aurinko lämmitti ilman lähemmäs nollaa. Luotojen väliin tippui itselleni kevään ensimmäinen ristisorsa, ja samaten vuoden ensimmäinen töyhtöhyyppä löytyi istuskelemasta Gåsorsuddenin (Gåun) särkän peittävältä jäältä. Gåu on pitkä sorasärkkä, joka on salpausselän uloin mantereinen jatke. Sata lajia tuli siis tänä vuonna täyteen, kyllä kannatti palella kolme tuntia bunkkerilla!
Iltapäivällä ihmeteltävää tarjosi taas tuttu muuttohaukka eli lintuasemakielellä pere. Se löytyi istuskelemasta luodolta, jolta se lähti merelle vastaan paria muuttavaa varista, joista toista se jahtasi hurjan näköisesti noin kymmenen minuuttia. Välillä, jatkuvien lyhyiden syöksyjen välissä, haukka näytti luovuttavan ja lensi vastakkaiseen suuntaan vähän matkaa. Se kuitenkin kääntyi aina takaisin, keräsi vauhtia ja iski hurjalla vauhdilla. Pari kertaa näytti varisateria olevan jo lähellä, mutta lopulta pere jätti variksen rauhaan ja katosi itse merelle väreilyyn.
Iltastaijilla väreily helpotti hieman, ja vakiomiehittäjä Aatu sai paremmin laskettua paikalliset haahkat. Niitä löytyi mukavat 2400, jonka lisäksi vajaa tuhat merkattiin muuttaviksi. Haahkojen takaa löytyi lentelemästä tiheä parvi mustia vesilintuja. Mutta mustalinnuthan muuttavat vasta toukokuulla! Pakko kait kuitenkin on uskoa, kun omin silmin näkee. Päivän päätteeksi täytettävälle asemalomakkeelle päätyi siis 250 paikallista mustalintua, parvi kun "tippui" vähän löytämisen jälkeen. Omalle vuodarilistalle mustalinnusta merkintä nro 101.
Huomiseksi on kait luvassa aamuksi vielä kylmempää ja yhä vain pohjoistuulta... No, aina voi toivoa, että jotain kivaa näkyisi.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
tästä se lintukevät alkaa...
Vietän yo-kirjoitusten loputtua kevättä lintuja katsellen lintuasemilla. Ensin on vuorossa vajaan kahden viikon jakso Hangon lintuasemalla haliaksella. Fiiliksiä koitan kirjoitella tänne päivän-parin välein tai kun satun muistamaan... Haliaksen lintuhavainnoista parhaat löytyvät (lähes) päivittäin päivitettynä tiirasta (www.tiira.fi) tai vielä helpommin täältä: http://www.tiira.fi/selain/advancedhaku.php?toiminto=21&id=3834&standalone=1%22
Haliaksen jakso alkoi eilen hieman sekavissa tunnelmissa, lumipyry ei tuntunut oikein keväiseltä ja luvattu pohjoistuuli ei nostanut odotuksia tulevan lintupäivän suhteen kovin korkealle... Olo oli jokatapauksessa helpottunut, kun sai kaikki kamat kuskattua asemalle ja tiesi kahden viikon jakson olevan edessä.
Halias yllättää useimmiten positiivisesti, niin tänäänkin. Aamu alkoi vakiolla melko hiljaisena, mutta vakion jälkeen alkoi hiljalleen valua mm kiuruja. Myös muutamia buteoita muutti, mm viiden parvi piekanoja. Yksi uusi kevätlaji tuli myös, kun ohi lensi seitsemän parvi kangaskiuruja. Päivän summa lopulta 10, joka on keväällä varsin hyvin. Aamupäivällä asemalle tuli käymään YLE:n kuvausryhmä, joka teki pätkää Uudenmaan uutisiin. Itselläni päivän alkupuoli sujui pitkälti bunkkerilla, siellä tuli seisoskeltua säästä huolimatta puoli seitsemästä puoli kahteen.
Oma päivän huippuhetkeni sattui siihen, kun kuvausryhmä oli bunkkerilla ja länsikärjen päältä löytyi Hangossa paikallisena pyörinyt toisen kalenterivuoden muuttohaukka, joka oli itselleni elis (elämänpinna). Kaiken kaikkiaan oli varsin jees jakson ensimmäinen päivä, varsinkin huomioiden sään eli pohjoistuulen. Valitettavasti perjantaihin asti luvataan pohjoistuulta ja senkin jälkeen itätuulta, eli kovin kovia muuttopäiviä ei liene lähipäivinä tiedossa...
Tänään siis haliaksen asemavuodenpinnalistalle tuli kangaskiuru, nostaen tämän vuoden lajimäärän 88:aan. Itse sain peräti neljä "vuodaria", muuttohaukan lisäksi uusia olivat merihanhi, kulorastas ja ylilentänyt yksinäinen kurki. Sata vuodaria häämöttää, nyt on kasassa 98.
Haliaksen jakso alkoi eilen hieman sekavissa tunnelmissa, lumipyry ei tuntunut oikein keväiseltä ja luvattu pohjoistuuli ei nostanut odotuksia tulevan lintupäivän suhteen kovin korkealle... Olo oli jokatapauksessa helpottunut, kun sai kaikki kamat kuskattua asemalle ja tiesi kahden viikon jakson olevan edessä.
Halias yllättää useimmiten positiivisesti, niin tänäänkin. Aamu alkoi vakiolla melko hiljaisena, mutta vakion jälkeen alkoi hiljalleen valua mm kiuruja. Myös muutamia buteoita muutti, mm viiden parvi piekanoja. Yksi uusi kevätlaji tuli myös, kun ohi lensi seitsemän parvi kangaskiuruja. Päivän summa lopulta 10, joka on keväällä varsin hyvin. Aamupäivällä asemalle tuli käymään YLE:n kuvausryhmä, joka teki pätkää Uudenmaan uutisiin. Itselläni päivän alkupuoli sujui pitkälti bunkkerilla, siellä tuli seisoskeltua säästä huolimatta puoli seitsemästä puoli kahteen.
Oma päivän huippuhetkeni sattui siihen, kun kuvausryhmä oli bunkkerilla ja länsikärjen päältä löytyi Hangossa paikallisena pyörinyt toisen kalenterivuoden muuttohaukka, joka oli itselleni elis (elämänpinna). Kaiken kaikkiaan oli varsin jees jakson ensimmäinen päivä, varsinkin huomioiden sään eli pohjoistuulen. Valitettavasti perjantaihin asti luvataan pohjoistuulta ja senkin jälkeen itätuulta, eli kovin kovia muuttopäiviä ei liene lähipäivinä tiedossa...
Tänään siis haliaksen asemavuodenpinnalistalle tuli kangaskiuru, nostaen tämän vuoden lajimäärän 88:aan. Itse sain peräti neljä "vuodaria", muuttohaukan lisäksi uusia olivat merihanhi, kulorastas ja ylilentänyt yksinäinen kurki. Sata vuodaria häämöttää, nyt on kasassa 98.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)