Huhtikuun lopulla kuuluisi vielä olla punarintoja, mutta toisaalta niukasti kerttuja. Tänä vuonna tuntuu todella käyneen niin, että ensin pohjoisvirtaus patosi punarintojen muuttoa ja sitten ne menivät kaikki ryminällä yli, kun etelävirtaus alkoi ja jatkui. Saaressa arvioitiin parhaana päivänä olleen "vain" 800 punarintaa, kun kunnon tuhnukelien sattuessa niitä voi olla saaressa jopa yli kolme tuhatta. Tietenkin 800 lintuakin tarkoittaa jo, että ainakin joka toisessa puskassa tiksuttelee punarinta: jo tällaista tiheyttä on vaikea muualla ainakaan Suomessa todistaa.
Niin kauan kun kelit suosivat (siis lintujen osalta), saaressa riittää television ym hyödykkeiden puutteesta huolimatta kiirettä, ja uni jää turhankin vähäiseksi: muutonhavainnointi ja rengastajalla lintuverkkojen avaus alkavat (viimeistään) auringon noustessa. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa herätystä joskus vähän jälkeen viisi. Jos lintuja on saaressa, kolmen tunnin "vakion" jälkeen käy nopeasti sisällä syömässä ja painuu sitten tekemään lepäilijälaskentaa (vakioitu levähtävien varpuslintujen laskentareitti) ja sen jälkeen jää isoksi osaksi päivää lompsimaan ympäri saarta. Illalla saattaa sisään tulla vasta kahdeksan maissa, jonka jälkeen pitäisi vielä syödä, täyttää kasa lomakkeita ja tietenkin kuunnella merisää. Hyvässä tapauksessa nukkumaan pääsee jo merisään loputtua noin 22.00, mutta joinain päivinä iltahuuto (jossa siis kootaan päivän havainnot lomakkeille) on silloin vasta alkamassa.
Univelkaahan tuommoisesta tulee, joten välillä pohjoistuuliset yöt ovat ihan kivoja: vakion jälkeen voi painua takaisin nukkumaan, kuten tänään. Päivä menikin pitkälti makoillessa ja ilta vesilintuja laskiessa: noin kerran viikossa pitäisi laskea saaren ympärillä lilluvat vesilintumassat. Tänään seisoin illalla kaksi ja puoli tuntia majakan ylätasanteella ja koitin ynnätä paikallisia haahkoja, alleja, koskeloita, sorsia ym "vesiäisiä". Merikotkat eivät ilmeisesti olleet asiasta ihan samaa mieltä, haahkalaskut menivät pari kertaa uusiksi kun merikotka aiheutti hälyn lentämällä yli, lähettäen myös ison osan haahkoista lentoon. Toisella kerralla kotka tuli suoraan kohti majakkaa ja huomasi minut vasta viidentoista metrin päässä, tehden äkkikäännöksen poispäin. Epäilen, että jopa pokkarillani olisi saanut siitä jonkinnäköisen kuvan, jos vain olisin itse huomannut takaviistosta tulevan kotkan aiemmin.
Yritin eilen päivittää aiemmin tänne laittamaani vuodarilistaa, mutta nettiyhteys meni jostain syystä kesken kaiken poikki ja huomasin ongelman liian myöhään, työ meni hukkaan. Tällä hetkellä vuodareita on siis satakuusikymmentäjotain, en ole ihan varma. Noh katsotaan, josko saisin tuon joku päivä kuntoon.
Niin ja tuo viittaus kesään otsikossa: eikös loru kuulu, että "pääskysestä ei päivääkään"? Kesä on sillä perusteella nyt tullut tänne riippumatta siitä, mistä kolmesta kotoisesta pääskylajista on kyse: viimeinen eli törmäpääsky saapui eilen.
1.5. on kuulemma perinteisesti täällä hyvä lintupäivä, saa nähdä pitääkö taika pienestä pohjoispuhurista huolimatta!
torstai 30. huhtikuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Etelävirtaus tuo kevään
Tekniset ongelmat on nyt ylitetty (eli läppärin lataaminen on mahdollista), kiitos miehitystäydennyksen tuomien lisävarusteiden. Kirjoituksia on siis taas luvassa parin päivän välein 10.5. asti Lågskäriltä ja sen jälkeen mahdollisesti vielä Haliakselta.
Pohjoisvirtaus siis vihdoin päättyi ja etelävirtaus alkoi, tuoden koko Suomeen ajankohtaan nähden lämpimät kelit. Tämän on huomannut myös Lågskärillä, vaikkei lämpötila ole kymmentä plusastetta vielä ylittänytkään. Etelänpuoleisista tuulista huolimatta hirmuisia lintumassoja ei saaressa ole ollut, johtuen pääasiassa "turistikeleistä" eli puotasäästä ja hyvästä näkyvyydestä. Lågsillahan toivotaan "tiputuskelejä" eli sumurintamia, vesikuuroja, utua tai jotain vastaavaa "tuhnua", jonka ansiosta lintuja tippuu muutolta saareen runsaasti. Poutasäällä ja hyvällä näkyvyydellä suurin osa linnuista jatkaa matkaa Ahvenanmaan pääsaarelle, huonolla näkyvyydellä tai sateella linnut tippuvat ensimmäiselle vastaantulevalle maapalalle, lågsille.
No joka tapauksessa, keväänpinna ("kepi") lista on viime päivinä pidentynyt tasaista, jopa kiihtyvää tahtia: 22-26.4. uusia lajeja mustapääkerttu, piekana, haarapääsky, leppälintu, pajulintu, sepelrastas, kesykyyhky, valkoviklo, lapintiira, pikkukuovi, käenpiika, hernekerttu, liro. Tänään 27.4. saapuivat käki, pikkulokki sekä ilmeisesti (siis tiiran mukaan) Suomen vuoden ensimmäinen pensaskerttu.
Tänään oli muutenkin ihan kivasti lintuja, varsinkin tiltaltteja, pajulintuja, mustapääkerttuja, hernekerttuja ja leppälintuja. Punarinnat ovat kateissa, ilmeisesti ne menivät tänä vuonna hyvien kelien turvin saaren yli. Apuna oli aamun pienoinen utu, joka leikkasi näkyvyyden aamulla alle kymmeneen ja päivälläkin alle kahteenkymmeneen kilometriin.
Iltahuuto on pitämättä (klo 22.00) ja herätys puoli kuusi, lisää kirjoittelua ja fiiliksiä parin päivän päästä.
Pohjoisvirtaus siis vihdoin päättyi ja etelävirtaus alkoi, tuoden koko Suomeen ajankohtaan nähden lämpimät kelit. Tämän on huomannut myös Lågskärillä, vaikkei lämpötila ole kymmentä plusastetta vielä ylittänytkään. Etelänpuoleisista tuulista huolimatta hirmuisia lintumassoja ei saaressa ole ollut, johtuen pääasiassa "turistikeleistä" eli puotasäästä ja hyvästä näkyvyydestä. Lågsillahan toivotaan "tiputuskelejä" eli sumurintamia, vesikuuroja, utua tai jotain vastaavaa "tuhnua", jonka ansiosta lintuja tippuu muutolta saareen runsaasti. Poutasäällä ja hyvällä näkyvyydellä suurin osa linnuista jatkaa matkaa Ahvenanmaan pääsaarelle, huonolla näkyvyydellä tai sateella linnut tippuvat ensimmäiselle vastaantulevalle maapalalle, lågsille.
No joka tapauksessa, keväänpinna ("kepi") lista on viime päivinä pidentynyt tasaista, jopa kiihtyvää tahtia: 22-26.4. uusia lajeja mustapääkerttu, piekana, haarapääsky, leppälintu, pajulintu, sepelrastas, kesykyyhky, valkoviklo, lapintiira, pikkukuovi, käenpiika, hernekerttu, liro. Tänään 27.4. saapuivat käki, pikkulokki sekä ilmeisesti (siis tiiran mukaan) Suomen vuoden ensimmäinen pensaskerttu.
Tänään oli muutenkin ihan kivasti lintuja, varsinkin tiltaltteja, pajulintuja, mustapääkerttuja, hernekerttuja ja leppälintuja. Punarinnat ovat kateissa, ilmeisesti ne menivät tänä vuonna hyvien kelien turvin saaren yli. Apuna oli aamun pienoinen utu, joka leikkasi näkyvyyden aamulla alle kymmeneen ja päivälläkin alle kahteenkymmeneen kilometriin.
Iltahuuto on pitämättä (klo 22.00) ja herätys puoli kuusi, lisää kirjoittelua ja fiiliksiä parin päivän päästä.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Lintuaseman arkea...
"Välipäiviksi" kutsutaan lintuasemilla sellaisia päiviä, joina jostain syystä (normaalisti sään takia) näkyy huomattavan vähän lintuja. Nimitys välipäivä alkaa kuitenkin tuntua hieman harhaanjohtavalta, kun niitä on seitsemän peräkkäin: eikö se silloin ole ennemmin väliviikko?
Tosiaan, pohjoisvirtaus on pitänyt sitkeästi pintansa, ja kevät ei sanottavasti ole edistynyt, ts lintujen muutto on ollut pysähdyksissä eli niitä ei liiemmälti ole saaressakaan näkynyt. Lintuasemat yleisemminkin, mutta etenkin saarilla sijaitsevat, ovat pitkälti "nolla-sata-paikkoja" eli joko lintuja on tai niitä ei ole. Niin no, lilluuhan tuolla meressä muutama tuhat allia ja haahkaa, mutta ne ovat täällä kovin arkipäiväisiä. Toki muiden lintujen puutteessa maihin nousevia ja ympäri saarta lyllertäviä haahkoja on ollut hauska seurata; Lågskärillä pesii noin 1000 paria haahkoja, ja naaraat aloittavat munimisen näihin aikoihin kököttääkseen sitten kuukauden saman katajan alla hautomassa. Yksi ensimmäisistä maissa näkemistämme haahkapareista (koiras saattaa naaraan pesälle) suuntasi katajan alle vajaan kymmenen metrin päähän talon ulko-ovesta ja metrin päähän polusta. Sieltä se on jo muutaman päivän vilkuillut polulla kävelijöitä välinpitämättömän oloisena.
Iloa voi saada myös pienestä: taas yhden hiljaisen päivän iltana istuimme ulkona auringossa seitsemään illalla käyden välillä toteamassa lintuverkot tyhjiksi. Palatessamme sisään päivän pelasti kevään ensimmäinen räystäspääsky, joka oli muuttanut kaameaan vastatuuleen ja pääsi illansuussa saaren päälle, johon se jäi pyörimään. Havainto oli monta kertaa hauskempi keskellä viikon mittaista pohjoisvirtausta kuin se olisi ollut etelävirtauksella!
Kovimmilla pohjoistuulilla ei oikein edes viitsi olla ulkona, joten muutama päivä on kulunut lähes kokonaan sisätiloissa nukkuen sekä vanhoja lintulehtiä ja aseman päiväkirjoja (päivittäin kirjoitetaan lyhyt tarina päivän lintuhavainnoista ja tapahtumista) lukien.
Tänään tuuli kääntyi vihdoin etelään, nyt pitää vain toivoa että se myös pysyisi siellä, niin kevätkin vaihteeksi edistyisi hieman. Kolme viikkoa on tosin lågsin reissua vielä jäljellä, kun selvisi, että täällä on 10.5. asti porukkaa.
Vuodaritkin ovat olleet hyvin tiukassa: 17.4. em. räystäspääsky ja 19.4. merikihu sekä jänkäkurppa, yht 145.
Tosiaan, pohjoisvirtaus on pitänyt sitkeästi pintansa, ja kevät ei sanottavasti ole edistynyt, ts lintujen muutto on ollut pysähdyksissä eli niitä ei liiemmälti ole saaressakaan näkynyt. Lintuasemat yleisemminkin, mutta etenkin saarilla sijaitsevat, ovat pitkälti "nolla-sata-paikkoja" eli joko lintuja on tai niitä ei ole. Niin no, lilluuhan tuolla meressä muutama tuhat allia ja haahkaa, mutta ne ovat täällä kovin arkipäiväisiä. Toki muiden lintujen puutteessa maihin nousevia ja ympäri saarta lyllertäviä haahkoja on ollut hauska seurata; Lågskärillä pesii noin 1000 paria haahkoja, ja naaraat aloittavat munimisen näihin aikoihin kököttääkseen sitten kuukauden saman katajan alla hautomassa. Yksi ensimmäisistä maissa näkemistämme haahkapareista (koiras saattaa naaraan pesälle) suuntasi katajan alle vajaan kymmenen metrin päähän talon ulko-ovesta ja metrin päähän polusta. Sieltä se on jo muutaman päivän vilkuillut polulla kävelijöitä välinpitämättömän oloisena.
Iloa voi saada myös pienestä: taas yhden hiljaisen päivän iltana istuimme ulkona auringossa seitsemään illalla käyden välillä toteamassa lintuverkot tyhjiksi. Palatessamme sisään päivän pelasti kevään ensimmäinen räystäspääsky, joka oli muuttanut kaameaan vastatuuleen ja pääsi illansuussa saaren päälle, johon se jäi pyörimään. Havainto oli monta kertaa hauskempi keskellä viikon mittaista pohjoisvirtausta kuin se olisi ollut etelävirtauksella!
Kovimmilla pohjoistuulilla ei oikein edes viitsi olla ulkona, joten muutama päivä on kulunut lähes kokonaan sisätiloissa nukkuen sekä vanhoja lintulehtiä ja aseman päiväkirjoja (päivittäin kirjoitetaan lyhyt tarina päivän lintuhavainnoista ja tapahtumista) lukien.
Tänään tuuli kääntyi vihdoin etelään, nyt pitää vain toivoa että se myös pysyisi siellä, niin kevätkin vaihteeksi edistyisi hieman. Kolme viikkoa on tosin lågsin reissua vielä jäljellä, kun selvisi, että täällä on 10.5. asti porukkaa.
Vuodaritkin ovat olleet hyvin tiukassa: 17.4. em. räystäspääsky ja 19.4. merikihu sekä jänkäkurppa, yht 145.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kosketus lintusaareen
Oli tuossa melkoisesti kiireitä viime viikolla ja jäi haliasyhteenveto kirjoittamatta... Erittäin lyhyenä versiona hienoja kokemuksia maalis-huhtikuisella haliaksella olivat mm: muuttohaukat ja niiden erinäköiset edesottamukset, kangaskiurujen seuraaminen lähietäisyydeltä, haahkojen muutto bunkkerin ohi, kyhmyhaahka ja varpuslintujen saapuminen (mm ruokintaa seuraamalla).
Maanantaina pääsin vihdoin Lågskäriin (saari Ahvenanmaan pääsaaresta noin 20km etelään), "lintusaarelle", josssa vietän ainakin seuraavat 3 viikkoa, ensimmäiset kaksi kahdestaan rengastaja Tatu Hokkasen kanssa. Retki lähtikin käyntiin ihan mukavasti, muutama tunti saapumisen jälkeen löytyivät paikallisena viihtyneet allihaahkat: tästä ne elistalkoot lähtevät. Vuodarisaldoa kartuttivat lisäksi "muleli" (mustaleppälintu) ja kuovi. Väliviikolla kävin parilla nopealla retkellä ja saldo karttui viiksitimalilla, liejukanalla, luhtakanalla ja mustakurkku-uikulla (ahvenanmaan pääsaarelta).
Tiistaina sai kokea vähän arkea: iltakahdeksaan asti näkyvyys oli sata-parisataa metriä (staijaaminen olisi ollut melko turhaa, joten vakiokin jäi väliin), tuuli pohjoisesta ja lintuja paikallisella mittakaavalla niukasti. Kuitenkin vuodareita kivitasku (joka, joten kaikki varpuslinnut täällä, päästi muutaman metrin päähän) sekä illalla mekastanut härkälintu. Pääsin myös vähän kosketuksiin rengastuksen kanssa: "pulttasin" illalla pari tilheä, jotka ovat muuten todella hienoja lintuja!
Tänään keskiviikkona näkyvyys oli parempi, mutta tuuli vieläkin pohjoisesta. Jakson ensimmäinen vakio oli odotetusti melko hiljainen muuton osalta. Majakalta näin paikallisena kuitenkin kaksi merisirriä (toinen odotettu elis), allihaahkat muutaman kymmenen metrin päästä ja vuodari-punajalkaviklon. Saari on tänään entistä tyhjempi linnuista, ja iltapäivällä onkin ollut lähinnä tylsää: täällä voi katsella lintuja, lukea tai nukkua, telkkaria tms ei löydy ja aurinkopaneelien sähköäkin on hyvin rajoitetusti. Läheskään joka päivä ei siis ole luvassa kirjoituksia, pientäkään sähkömäärää kun ei saa hyväksikäytettyä ilman oikeanlaista laturia (aurinkopaneeleistahan tulee vain "tupakansytytinliitäntä", mutta tätähän en tiennyt). Onneksi Tatun laturilla saa sentään kännykkään virtaa.
Vuodareita on kertynyt verkkaisesti, nyt niitä on 142 kappaletta.
Olisi ihan kiva, jos jossain vaiheessa tulisi sopivat kelit, niin näkisi esimerkiksi punarintojen massan: saaressa voi parhaillaan olla tuhansia punarintoja (toistaiseksi parhaana päivänä vaatimattomat 300).
Maanantaina pääsin vihdoin Lågskäriin (saari Ahvenanmaan pääsaaresta noin 20km etelään), "lintusaarelle", josssa vietän ainakin seuraavat 3 viikkoa, ensimmäiset kaksi kahdestaan rengastaja Tatu Hokkasen kanssa. Retki lähtikin käyntiin ihan mukavasti, muutama tunti saapumisen jälkeen löytyivät paikallisena viihtyneet allihaahkat: tästä ne elistalkoot lähtevät. Vuodarisaldoa kartuttivat lisäksi "muleli" (mustaleppälintu) ja kuovi. Väliviikolla kävin parilla nopealla retkellä ja saldo karttui viiksitimalilla, liejukanalla, luhtakanalla ja mustakurkku-uikulla (ahvenanmaan pääsaarelta).
Tiistaina sai kokea vähän arkea: iltakahdeksaan asti näkyvyys oli sata-parisataa metriä (staijaaminen olisi ollut melko turhaa, joten vakiokin jäi väliin), tuuli pohjoisesta ja lintuja paikallisella mittakaavalla niukasti. Kuitenkin vuodareita kivitasku (joka, joten kaikki varpuslinnut täällä, päästi muutaman metrin päähän) sekä illalla mekastanut härkälintu. Pääsin myös vähän kosketuksiin rengastuksen kanssa: "pulttasin" illalla pari tilheä, jotka ovat muuten todella hienoja lintuja!
Tänään keskiviikkona näkyvyys oli parempi, mutta tuuli vieläkin pohjoisesta. Jakson ensimmäinen vakio oli odotetusti melko hiljainen muuton osalta. Majakalta näin paikallisena kuitenkin kaksi merisirriä (toinen odotettu elis), allihaahkat muutaman kymmenen metrin päästä ja vuodari-punajalkaviklon. Saari on tänään entistä tyhjempi linnuista, ja iltapäivällä onkin ollut lähinnä tylsää: täällä voi katsella lintuja, lukea tai nukkua, telkkaria tms ei löydy ja aurinkopaneelien sähköäkin on hyvin rajoitetusti. Läheskään joka päivä ei siis ole luvassa kirjoituksia, pientäkään sähkömäärää kun ei saa hyväksikäytettyä ilman oikeanlaista laturia (aurinkopaneeleistahan tulee vain "tupakansytytinliitäntä", mutta tätähän en tiennyt). Onneksi Tatun laturilla saa sentään kännykkään virtaa.
Vuodareita on kertynyt verkkaisesti, nyt niitä on 142 kappaletta.
Olisi ihan kiva, jos jossain vaiheessa tulisi sopivat kelit, niin näkisi esimerkiksi punarintojen massan: saaressa voi parhaillaan olla tuhansia punarintoja (toistaiseksi parhaana päivänä vaatimattomat 300).
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Sumua ja petoja
Viimeinen aamu haliaksella tosiaan valkeni taas sumuisena. Päätinkin käyttää hyväkseni nollanäkyvyyttä ja pakkasin laajalle levinneet tavarani ennen ulos lähtöä. Kun kahdeksan jälkeen pääsin ulos, näkyvyys oli jo jossain kilometrin ja parin välillä. Bunkkerilla oli taas tungosta, joten suuntasin Gåulla lepäilleen lapasorsan nähtyäni taas etelämetsään.
Muuttopäivän suunta oli aistittavissa melko nopeasti: etelämetsään (tai siis kalliolle) päästyäni yksi ensimmäisistä havaitsemistani muuttavista linnuista oli sekä aseman että minun kevään ensimmäinen ruskosuohaukka. Petoja näkyikin kahteen asti kestäneen staijin aikana melko kivasti, muuttavana kuusi lajia (ruskosuo-, varpus-, hiiri-, ja ampuhaukka ja piekana sekä kevään ensimmäinen sääksi) ja paikallisena tuttuun tapaan merikotkia. Muuttohaukka tosin jäi nuorisojaostolaisilta tällä kertaa harmillisesti näkemättä, vaikka se havaittiin aiemmin jaksoni aikana vähintään joka toinen päivä.
Kahden jälkeen oli edessä loppuun pakkaus, siivoaminen ja kotiinlähtö. Hiukan oli haikeat fiilikset kahden viikon jälkeen poistua asemalta, varsinkin kun kevään eteneminen tuntui loppua kohden vaan kiihtyvän. Kotimatkalla bongattu (ja hauskasti lähelle tullut) aikainen keräkurmitsa(elis) toi punapäänarskujen puutteessa sentään jotain lohtua.
Ennen sunnuntaita haliasjaksollani oli asemalta havaittu 101 lajia ja sunnuntaina tuli muutama lisää, eli (alku)keväisen kahden viikon aikana havaittiin asemalta noin 105 lajia. Oma vuodarisaldoni kipusi sunnuntain petojen (ruskosuo, sääksi, ampuhaukka), lapasorsan ja keräkurmitsan avulla jo 129:ään.
Nyt on edessä viikon tauko lintuasemaelämästä, jonka aikana pitäisi saada hoidettua kaupungissa vähän asioita. Koitan joku päivä tässä kirjoitella haliasjakson kokemuksista ja tunnelmista pienen yhteenvedon, kunhan löydän jostain aikaa. Ellei mitään dramaattisia käänteitä ilmene, blogin pito jatkuu varsinaisesti pääsiäisen jälkeisellä viikolla, tällä kertaa Ahvenanmaalta, Lågskärin lintuasemasaarelta.
Muuttopäivän suunta oli aistittavissa melko nopeasti: etelämetsään (tai siis kalliolle) päästyäni yksi ensimmäisistä havaitsemistani muuttavista linnuista oli sekä aseman että minun kevään ensimmäinen ruskosuohaukka. Petoja näkyikin kahteen asti kestäneen staijin aikana melko kivasti, muuttavana kuusi lajia (ruskosuo-, varpus-, hiiri-, ja ampuhaukka ja piekana sekä kevään ensimmäinen sääksi) ja paikallisena tuttuun tapaan merikotkia. Muuttohaukka tosin jäi nuorisojaostolaisilta tällä kertaa harmillisesti näkemättä, vaikka se havaittiin aiemmin jaksoni aikana vähintään joka toinen päivä.
Kahden jälkeen oli edessä loppuun pakkaus, siivoaminen ja kotiinlähtö. Hiukan oli haikeat fiilikset kahden viikon jälkeen poistua asemalta, varsinkin kun kevään eteneminen tuntui loppua kohden vaan kiihtyvän. Kotimatkalla bongattu (ja hauskasti lähelle tullut) aikainen keräkurmitsa(elis) toi punapäänarskujen puutteessa sentään jotain lohtua.
Ennen sunnuntaita haliasjaksollani oli asemalta havaittu 101 lajia ja sunnuntaina tuli muutama lisää, eli (alku)keväisen kahden viikon aikana havaittiin asemalta noin 105 lajia. Oma vuodarisaldoni kipusi sunnuntain petojen (ruskosuo, sääksi, ampuhaukka), lapasorsan ja keräkurmitsan avulla jo 129:ään.
Nyt on edessä viikon tauko lintuasemaelämästä, jonka aikana pitäisi saada hoidettua kaupungissa vähän asioita. Koitan joku päivä tässä kirjoitella haliasjakson kokemuksista ja tunnelmista pienen yhteenvedon, kunhan löydän jostain aikaa. Ellei mitään dramaattisia käänteitä ilmene, blogin pito jatkuu varsinaisesti pääsiäisen jälkeisellä viikolla, tällä kertaa Ahvenanmaalta, Lågskärin lintuasemasaarelta.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Aimo harppaus eteenpäin
Tänään tosiaan oli säpinää, sekä ihmis-, että linturintamalla; viikonloppumiehittäjillä ja päiväretkeilijöillä oli tällä kertaa huomattavasti parempi tuuri kuin viime viikonloppuna.
Aamu valkeni melko lämpimänä ja lähes täysin tyynenä. Porukkaa oli aamulla jo niin paljon, että jakauduttiin kahtia: osa bunkkerille, osa "etelämetsään" eli bunkkerin lounaispuoleiselle kalliolle, itse päädyin etelämetsän jengiin. Loppujen lopuksi staijipaikalla ei ollut paljon väliä, paitsi että etelämetsästä näkemämme metsäviklo (oma ja asemavuodari) jäi bunkkerin porukalta havaitsematta.
Sää oli lämmin, vähätuulinen ja myöhemmin aurinkoinenkin, näkyvyyttä tosin haittasivat varsinkin aamulla ajoittaiset sumurintamat. Muutto oli ihan ok, metsäviklon lisäksi asemavuodareita metsähanhi, tundrahanhi, laulurastas ja kapustarinta, joista lau(lu)ra(stas) oli itsellenikin vuodari. Lajisto tuntui aamusta lähtien tähän mennessä koettuun verrattuna monipuoliselta, muutolla oli sekä varpuslintuja, vesiäisiä, että kahlaajia (että joitakin petoja).
Varpuslinnuista paras varmaan (vaiheeksi) muuttoennätys, 5 muuttavaa luotokirvistä (ja yksi paikallinen). Rastaitakin oli muutolla viittä lajia (musta-, kulo-, punakylki-, laulu-, ja räkättirastas). Kahlaajista muutolla metsäviklo, taivaanvuohi, meriharakka (249m), tylli ja töyhtöhyyppä sekä paikallisena lehtokurpp(i)a. Vesiäiset olivat liikkeellä enemmänkin laajalla lajikirjolla kuin hurjilla määrillä. Merihanhien vanha muuttoennätys olisi tosin mennyt taas puhki, mutta uusi (muutaman päivän takainen) piti pintansa.
Iltapäivällä tuli pulssi kurki-, ja hanhiparvia, yhdessä mukana metsä-, ja tundrahanhia. Kurkia muutolla melko mukavat 782. Myös eilinen valkoselkätikka näkyi ja kuului (myös minulle) iltapäivällä.
Kuten otsikosta voi ehkä päätellä, myös lajimäärässä tuli aimo harppaus: tänään havaittiin kaikkiaan 85 lajia! Tietenkin myös valtavalla havainnoitsijamäärällä saattoi olla pientä vaikutusta asiaan, mutta kyllä tämä lienee selvä osoitus kevään (nopeasta) etenemisestä.
Aamu valkeni melko lämpimänä ja lähes täysin tyynenä. Porukkaa oli aamulla jo niin paljon, että jakauduttiin kahtia: osa bunkkerille, osa "etelämetsään" eli bunkkerin lounaispuoleiselle kalliolle, itse päädyin etelämetsän jengiin. Loppujen lopuksi staijipaikalla ei ollut paljon väliä, paitsi että etelämetsästä näkemämme metsäviklo (oma ja asemavuodari) jäi bunkkerin porukalta havaitsematta.
Sää oli lämmin, vähätuulinen ja myöhemmin aurinkoinenkin, näkyvyyttä tosin haittasivat varsinkin aamulla ajoittaiset sumurintamat. Muutto oli ihan ok, metsäviklon lisäksi asemavuodareita metsähanhi, tundrahanhi, laulurastas ja kapustarinta, joista lau(lu)ra(stas) oli itsellenikin vuodari. Lajisto tuntui aamusta lähtien tähän mennessä koettuun verrattuna monipuoliselta, muutolla oli sekä varpuslintuja, vesiäisiä, että kahlaajia (että joitakin petoja).
Varpuslinnuista paras varmaan (vaiheeksi) muuttoennätys, 5 muuttavaa luotokirvistä (ja yksi paikallinen). Rastaitakin oli muutolla viittä lajia (musta-, kulo-, punakylki-, laulu-, ja räkättirastas). Kahlaajista muutolla metsäviklo, taivaanvuohi, meriharakka (249m), tylli ja töyhtöhyyppä sekä paikallisena lehtokurpp(i)a. Vesiäiset olivat liikkeellä enemmänkin laajalla lajikirjolla kuin hurjilla määrillä. Merihanhien vanha muuttoennätys olisi tosin mennyt taas puhki, mutta uusi (muutaman päivän takainen) piti pintansa.
Iltapäivällä tuli pulssi kurki-, ja hanhiparvia, yhdessä mukana metsä-, ja tundrahanhia. Kurkia muutolla melko mukavat 782. Myös eilinen valkoselkätikka näkyi ja kuului (myös minulle) iltapäivällä.
Kuten otsikosta voi ehkä päätellä, myös lajimäärässä tuli aimo harppaus: tänään havaittiin kaikkiaan 85 lajia! Tietenkin myös valtavalla havainnoitsijamäärällä saattoi olla pientä vaikutusta asiaan, mutta kyllä tämä lienee selvä osoitus kevään (nopeasta) etenemisestä.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Hellettä, ja väiski vihdoin
Länsituulisena aamuna olisi voinut olla kovempikin muutto, vaan ei ollut. Lomake tuntui täyttyvän kovin verkkaisesti, vaikka mitään ilmeistä syytä muuton pysähtyneisyydelle ei ollut näkyvissä. Yksi mustavaris sentään lensi yli, kartuttaen vuodarisaldoani. Haliaksen vuodarisaldoa vuorostaan kartutti männyn latvassa piipahtanut, asemalla keväällä harvalukuinen isolepinkäinen. Joku gaviakin (siis kuikkalintu) lenteli ohi. Päiväretkeläiset kertoivat muina miehinä nähneensä kotilahden rannassa valkoselkätikkakoiraan, joka pyörikin sitten pitkin päivää pihassa (ihmeellisesti en kuitenkaan itse sitä nähnyt). Valkoselkätikasta ei ole asemalta ennen tätä vuotta talvi-, tai keväthavaintoja, tämänpäiväinen oli tänä vuonna jo kolmas havainto.
Staijaaminen jäi aamulla vakioon, mutta iltapäivällä tuli kiire bunkkerille, kun näin kävelyllä muuttavia peippo-, ja kurkiparvia. Tunnin staiji kannatti, muutaman sadan peipon ja muutaman kurjen lisäksi aurinko paistoi lämpimästi. Myös yksi hartaasti odotettu keväänpinna tuli, kun peippoparvien lomassa muutti yksinäinen västäräkki.
Iltapäivällä seurasin ikkunasta aseman ruokintaa, jolla tuntui olevan vähän kuhinaa. Laskin vartissa kymmenen lajia: parikymmentä peippoa, parhaillaan kuusi järripeippoa, pari vihervarpusta, kymmenkunta viherpeippoa, sepelkyyhky, talitiaisia, sinitiaisia, pari urpiaista, pajusirkkunaaras ja rautiainen (vuodari). Lintuja on kyllä hauska seurata metrin-parin päästä, juhlapukuiset peipot ja järripeipotkin ovat todella komeita. Parissa viikossa ruokinnan lajisto on muuttunut melko radikaalisti, jakson alussa paikalla oli tiaisten lisäksi iso parvi urpiaisia ja viherpeippoja, jotka ovat pitkälti kadonneet. Tilalle on tullut kevätmuuttajia: peipot, järrit, kyyhkyt, pajusirkku.
Illalla asemalle tuli säpinää, Tringan nuorisojaoston retki saapui yhteensä yhdeksän hengen voimin: 7 nuorta, kaitsemassa Aksu Lehikoinen ja Johan Ekroos. Huomenna on tiedossa vielä enemmän säpinää, kun aamulla asemalle saapuu lisäksi vielä bussilastillinen tringan päiväretkeläisiä.
Staijaaminen jäi aamulla vakioon, mutta iltapäivällä tuli kiire bunkkerille, kun näin kävelyllä muuttavia peippo-, ja kurkiparvia. Tunnin staiji kannatti, muutaman sadan peipon ja muutaman kurjen lisäksi aurinko paistoi lämpimästi. Myös yksi hartaasti odotettu keväänpinna tuli, kun peippoparvien lomassa muutti yksinäinen västäräkki.
Iltapäivällä seurasin ikkunasta aseman ruokintaa, jolla tuntui olevan vähän kuhinaa. Laskin vartissa kymmenen lajia: parikymmentä peippoa, parhaillaan kuusi järripeippoa, pari vihervarpusta, kymmenkunta viherpeippoa, sepelkyyhky, talitiaisia, sinitiaisia, pari urpiaista, pajusirkkunaaras ja rautiainen (vuodari). Lintuja on kyllä hauska seurata metrin-parin päästä, juhlapukuiset peipot ja järripeipotkin ovat todella komeita. Parissa viikossa ruokinnan lajisto on muuttunut melko radikaalisti, jakson alussa paikalla oli tiaisten lisäksi iso parvi urpiaisia ja viherpeippoja, jotka ovat pitkälti kadonneet. Tilalle on tullut kevätmuuttajia: peipot, järrit, kyyhkyt, pajusirkku.
Illalla asemalle tuli säpinää, Tringan nuorisojaoston retki saapui yhteensä yhdeksän hengen voimin: 7 nuorta, kaitsemassa Aksu Lehikoinen ja Johan Ekroos. Huomenna on tiedossa vielä enemmän säpinää, kun aamulla asemalle saapuu lisäksi vielä bussilastillinen tringan päiväretkeläisiä.
Linturetkellä
Pinnamielessä torstai (1.4.) oli ihan hyvä päivä. Muutto oli aamun luoteistuulen takia pääasiassa melko heikkoa. Merihanhilla oli kuitenkin massapäivä, niitä valui koko päivän tasaisesti pohjoista kohti, tuloksena komea uusi muuttoennätys 204 lintua! Joitakin kymmeniä ilmeisiä merihanhia jäi lisäksi etäisyyden takia A/B:ksi eli hanhilajiksi. Edellinen, keväällä -97 tehty ennätys, 145 lintua, meni rikki oikein reilusti.
Vuodareita alkoi tulla jo aamusta lähtien, ensimmäisenä taisi olla muuttanut juhlapukuinen riskilä. Melko nopeassa tahdissa tulivat havaituksi myös kevään ensimmäinen muuttava kaakkuri ja kolmen parvi muuttavia taivaanvuohia. "Pässejä" muuttikin ihan kivasti, yhteensä 7 yksilöä. Aamun paras, hieman harmittamaankin jäänyt havainto oli äännellen ylilentänyt luotokirvinen. Näin paikkautui yksi lukuisista ihmeellisistä elispuutteistani, vaikkakaan ei hohdokkaimmalla mahdollisella tavalla. Toivottavasti saan vielä katsella kevään aikana luotokirvistä oikein kunnolla.
Alkuiltapäivästä oli muutamia kurkiparvia lukuunottamatta täysin hiljaista, ja päätimme lähteä vähän linturetkelle, ts kurkkimaan joillekin Hangon monista muista hyvistä lintupaikoista. Tulliportilla taidettiin olla vähän ihmeissään kun ilmoitimme, että "lintuaseman porukka lähtee vähän linturetkelle ja palaa kohta takaisin". Retken parasta antia olivat Täktomin pellot (vuodariksi hienosti kapustarinta, lisäksi paljon kottaraisia ja kiuruja yms sälää) ja Täktbuktenin Kobben. Kobbenilta sai katsella läheltä sotkaparvea, josta löytyi kaikkien kolmen kotoisen sotkalajin edustajia. Tukkasotkia nyt näkyy jokapuolella, mutta punasotka oli kiva vuodari (taitaa olla Lågskärilläkin aika haasteellinen nähtävä). Kivoimmat olivat silti lapasotkat, joita oli parvessa reilu parikymmentä yksilöä. Kaukoputken avulla sotkat tulivat ihan viereen, ja sain rauhassa ihailla vanhoja koiraslapasotkia. Jotenkin juhlapukuinen lapasotkakoiras vain on hirveän hieno lintu, semmoisen näkemisestä tulee aina hyvä fiilis. Harmillisesti lapasotkakannat taitavat yhä olla laskussa, osin kai tuntemattomista syistä.
Päivän päätteeksi saldona siis 5 vuodaria ja (puolikas) elis, ei huonosti. Nyt on 119 kasassa, 125 olisi kiva saada rikki ennen haliakselta lähtöä. Saa nähdä onnistunko! Niin juu, asemavuodareita torstaina muutolla pari tikliä ja Aatun ruokinnalla näkemä rautiainen. Kevään ensimmäinen peukaloinenkin rätisi polun vieressä (sekä asemalla että itselläni siitä kuitenkin jo havainto tältä vuodelta).
PS lajeja 66, lajimäärä on noussut nyt kait jo kuutena päivänä peräkkäin. Kyllä se kevät ilmeisesti tulee!
Vuodareita alkoi tulla jo aamusta lähtien, ensimmäisenä taisi olla muuttanut juhlapukuinen riskilä. Melko nopeassa tahdissa tulivat havaituksi myös kevään ensimmäinen muuttava kaakkuri ja kolmen parvi muuttavia taivaanvuohia. "Pässejä" muuttikin ihan kivasti, yhteensä 7 yksilöä. Aamun paras, hieman harmittamaankin jäänyt havainto oli äännellen ylilentänyt luotokirvinen. Näin paikkautui yksi lukuisista ihmeellisistä elispuutteistani, vaikkakaan ei hohdokkaimmalla mahdollisella tavalla. Toivottavasti saan vielä katsella kevään aikana luotokirvistä oikein kunnolla.
Alkuiltapäivästä oli muutamia kurkiparvia lukuunottamatta täysin hiljaista, ja päätimme lähteä vähän linturetkelle, ts kurkkimaan joillekin Hangon monista muista hyvistä lintupaikoista. Tulliportilla taidettiin olla vähän ihmeissään kun ilmoitimme, että "lintuaseman porukka lähtee vähän linturetkelle ja palaa kohta takaisin". Retken parasta antia olivat Täktomin pellot (vuodariksi hienosti kapustarinta, lisäksi paljon kottaraisia ja kiuruja yms sälää) ja Täktbuktenin Kobben. Kobbenilta sai katsella läheltä sotkaparvea, josta löytyi kaikkien kolmen kotoisen sotkalajin edustajia. Tukkasotkia nyt näkyy jokapuolella, mutta punasotka oli kiva vuodari (taitaa olla Lågskärilläkin aika haasteellinen nähtävä). Kivoimmat olivat silti lapasotkat, joita oli parvessa reilu parikymmentä yksilöä. Kaukoputken avulla sotkat tulivat ihan viereen, ja sain rauhassa ihailla vanhoja koiraslapasotkia. Jotenkin juhlapukuinen lapasotkakoiras vain on hirveän hieno lintu, semmoisen näkemisestä tulee aina hyvä fiilis. Harmillisesti lapasotkakannat taitavat yhä olla laskussa, osin kai tuntemattomista syistä.
Päivän päätteeksi saldona siis 5 vuodaria ja (puolikas) elis, ei huonosti. Nyt on 119 kasassa, 125 olisi kiva saada rikki ennen haliakselta lähtöä. Saa nähdä onnistunko! Niin juu, asemavuodareita torstaina muutolla pari tikliä ja Aatun ruokinnalla näkemä rautiainen. Kevään ensimmäinen peukaloinenkin rätisi polun vieressä (sekä asemalla että itselläni siitä kuitenkin jo havainto tältä vuodelta).
PS lajeja 66, lajimäärä on noussut nyt kait jo kuutena päivänä peräkkäin. Kyllä se kevät ilmeisesti tulee!
torstai 2. huhtikuuta 2009
Vuodarini, tilauksesta
Joku tiedusteli vuodareitani, tässä tulee. Ennen haliasreissua tulleet on vain lueteltu havaitsemisjärjestyksessä, haliaksella havaituista koitan laittaa myös päivämäärät. Voin myös päivitellä tätä tekstiä (jos nyt keksin miten näitä tekstejä muokataan jälkikäteen).
Ennen haliasta (1.1.-23.3.):
Varpunen, sinitiainen, talitiainen, varis, naakka, mustarastasm räkättirastas, tilhi, virtavästäräkki, harakka, viherpeippo, peippo, käpytikka, hippiäinen, sinisorsa, tavi, kuusitiainen, varpushaukka, urpiainen, merikotka, tunturikiuru, punatulkku, harmaalokki, merilokki, isolokki, korppi, piekana, hiirihaukka, metsähanhi, tundrahanhi, tuulihaukka, nokikana, laulujoutsen, kyhmyjoutsen, kesykyyhky, fasaani (3.1. 36 lajia, 3-6.1. retki haliakselle ->), isokoskelo, kalalokki, naurulokki, telkkä, alli, tukkakoskelo, haahka, valkoselkätikka, merimetso, tukkasotka, lapasotka, uivelo, punarinta, puukiipijä, harmaahaikara, niittykirvinen, kangaskiuru (6.1. 53 lajia), pikkuvarpunen, keltasirkku, kanahaukka, vihervarpunen, harmaasorsa, haapana, pikkukäpylintu, pikkutikka, hömötiainen, palokärki, tikli, pikku-uikku, huuhkaja, pohjantikka, taviokuurna, peukaloinen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisuohaukka, isolepinkäinen, pähkinähakki, töyhtötiainen, kuningaskalastaja, koskikara, kottarainen, selkälokki, pyrstötiainen, viirupöllö, helmipöllö, mustakaularastas, lehtopöllö, tundraurpiainen, vuorihemppo, varpuspöllö (7.3. 87 lajia, tästä eteenpäin yo-kirjoitukset, seuraava uusi laji 22.3.), harmaapäätikka, närhi, pulmunen, hemppo. Ennen haliasreissua 94 lajia.
Halias:
24.3. kulorastas, merihanhi, kurki, muuttohaukka.
25.3. ristisorsa, töyhtöhyyppä, mustalintu (100 rikki).
27.3. isokäpylintu.
28.3. lehtokurppa.
29.3. kyhmyhaahka.
30.3. meriharakka, jouhisorsa.
31.3. tylli, silkkiuikku, punakylkirastas, järripeippo (110).
1.4. kuikka, pilkkasiipi, pajusirkku.
2.4. riskilä, luotokirvinen ja taivaanvuohi asemalta, punasotka ja kapustarinta retkeltä hangon muille lintupaikoille.
Leikkimielinen tavoitteeni on rikkoa 200 lajia ennen toukokuun loppua. Tässä vaiheessa olen mielestäni jo ihan hyvässä vauhdissa (2.4. 119 lajia), nopealla lintukirjan ja Laaksosen lågskär-kirjan selailulla tulin siihen tulokseen, että ellei mitään mene pieleen, pitäisi olla hyvät mahdollisuudet rikkoa 200 jo ennen toukokuun puoliväliä.
PÄIVITYS:
Haliasjakson loppu(3-4.4.): Mustavaris, västäräkki, rautiainen, laulurastas, metsäviklo, lapasorsa, ruskosuohaukka, sääksi, ampuhaukka, keräkurmitsa.
väliviikko+ahvenanmaan manner (5-12.4.): suokukko (130), viiksitimali, luhtakana, liejukana, mustakurkku-uikku
Lågskär 13.4. -->
13.4. ruokki, allihaahka, mustaleppälintu, kuovi
14.4. kivitasku, silkkiuikku (140)
15.4. merisirri, punajalkaviklo
17.4. räystäspääsky
19.4. merikihu, jänkäkurppa
22.4. tiltaltti, mustapääkerttu, suopöllö, metsäkirvinen
23.4. pajulintu (150), sepelrastas, haarapääsky
24.4. sarvipöllö, valkoviklo
25.4. leppälintu, lapintiira
26.4. hernekerttu, käenpiika, pikkukuovi
27.4. pensaskerttu (160)
28.4. nuolihaukka, pensastasku
29.4. törmäpääsky
30.4. liro
1.5. pikkulokki
2.5. jääkuikka/amerikanjääkuikka, rantasipi, kirjosieppo
3.5. peltosirkku, pikkukajava (170), sirittäjä
Kyllä se kevät pikkuhiljaa etenee..
Ennen haliasta (1.1.-23.3.):
Varpunen, sinitiainen, talitiainen, varis, naakka, mustarastasm räkättirastas, tilhi, virtavästäräkki, harakka, viherpeippo, peippo, käpytikka, hippiäinen, sinisorsa, tavi, kuusitiainen, varpushaukka, urpiainen, merikotka, tunturikiuru, punatulkku, harmaalokki, merilokki, isolokki, korppi, piekana, hiirihaukka, metsähanhi, tundrahanhi, tuulihaukka, nokikana, laulujoutsen, kyhmyjoutsen, kesykyyhky, fasaani (3.1. 36 lajia, 3-6.1. retki haliakselle ->), isokoskelo, kalalokki, naurulokki, telkkä, alli, tukkakoskelo, haahka, valkoselkätikka, merimetso, tukkasotka, lapasotka, uivelo, punarinta, puukiipijä, harmaahaikara, niittykirvinen, kangaskiuru (6.1. 53 lajia), pikkuvarpunen, keltasirkku, kanahaukka, vihervarpunen, harmaasorsa, haapana, pikkukäpylintu, pikkutikka, hömötiainen, palokärki, tikli, pikku-uikku, huuhkaja, pohjantikka, taviokuurna, peukaloinen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisuohaukka, isolepinkäinen, pähkinähakki, töyhtötiainen, kuningaskalastaja, koskikara, kottarainen, selkälokki, pyrstötiainen, viirupöllö, helmipöllö, mustakaularastas, lehtopöllö, tundraurpiainen, vuorihemppo, varpuspöllö (7.3. 87 lajia, tästä eteenpäin yo-kirjoitukset, seuraava uusi laji 22.3.), harmaapäätikka, närhi, pulmunen, hemppo. Ennen haliasreissua 94 lajia.
Halias:
24.3. kulorastas, merihanhi, kurki, muuttohaukka.
25.3. ristisorsa, töyhtöhyyppä, mustalintu (100 rikki).
27.3. isokäpylintu.
28.3. lehtokurppa.
29.3. kyhmyhaahka.
30.3. meriharakka, jouhisorsa.
31.3. tylli, silkkiuikku, punakylkirastas, järripeippo (110).
1.4. kuikka, pilkkasiipi, pajusirkku.
2.4. riskilä, luotokirvinen ja taivaanvuohi asemalta, punasotka ja kapustarinta retkeltä hangon muille lintupaikoille.
Leikkimielinen tavoitteeni on rikkoa 200 lajia ennen toukokuun loppua. Tässä vaiheessa olen mielestäni jo ihan hyvässä vauhdissa (2.4. 119 lajia), nopealla lintukirjan ja Laaksosen lågskär-kirjan selailulla tulin siihen tulokseen, että ellei mitään mene pieleen, pitäisi olla hyvät mahdollisuudet rikkoa 200 jo ennen toukokuun puoliväliä.
PÄIVITYS:
Haliasjakson loppu(3-4.4.): Mustavaris, västäräkki, rautiainen, laulurastas, metsäviklo, lapasorsa, ruskosuohaukka, sääksi, ampuhaukka, keräkurmitsa.
väliviikko+ahvenanmaan manner (5-12.4.): suokukko (130), viiksitimali, luhtakana, liejukana, mustakurkku-uikku
Lågskär 13.4. -->
13.4. ruokki, allihaahka, mustaleppälintu, kuovi
14.4. kivitasku, silkkiuikku (140)
15.4. merisirri, punajalkaviklo
17.4. räystäspääsky
19.4. merikihu, jänkäkurppa
22.4. tiltaltti, mustapääkerttu, suopöllö, metsäkirvinen
23.4. pajulintu (150), sepelrastas, haarapääsky
24.4. sarvipöllö, valkoviklo
25.4. leppälintu, lapintiira
26.4. hernekerttu, käenpiika, pikkukuovi
27.4. pensaskerttu (160)
28.4. nuolihaukka, pensastasku
29.4. törmäpääsky
30.4. liro
1.5. pikkulokki
2.5. jääkuikka/amerikanjääkuikka, rantasipi, kirjosieppo
3.5. peltosirkku, pikkukajava (170), sirittäjä
Kyllä se kevät pikkuhiljaa etenee..
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Muuttoa, väsymystä ja mystinen hanhi
Tiistai 31.3. oli melko "perus" päivä, mitä nyt muutama uusi asemavuodari ja/tai kevätmuuttaja.
Staijaus, jota harrastettiinkin melkein 11 tuntia, tuotti mm reilut kolme ja puoli tuhatta muuttavaa haahkaa, 83 (!!!) muuttavaa meriharakkaa, 40 muuttavaa kurkea, 3 muuttavaa tylliä, vajaa sata muuttavaa naurulokkia ja asemavuodariksi hempon sekä valkoposkihanhen. Varpuslintujen muutto käynnistyy hiljalleen nyt oli liikkeellä jo mm vähän peippoja, keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä yksinäinen pajusirkku.
Päivän mielenkiintoisin tapahtuma oli kuitenkin kaukaa pohjoisesta mennyt viidentoista hanhen parvi, joista neljätoista oli määritettävissä kanadanhanhiksi. Viidestoista oli näitä lähes puolta pienempi, leikaten vaihtoehdot lähinnä sepel-, valkoposki-, ja punakaulahanheen. Parvi ei koskaan tullut lähemmäksi, ja pieni hanhi jäi "AB:ksi" (Anser/Branta eli hanhilaji). Keskiviikkona kuulimme jotain huhua, että Helsingissä olisi nähty illalla kanadanhanhiparvessa punakaula... No, aina voi spekuloida... Aina niitä lintuja jää määrittämättä, sellaista se elämä on.
Päivää piristivät vuodarimielessä tyllin ja Gåun takana uineen silkkiuikun lisäksi illalla bunkkerilta tullessa pihalla ollut punakylki(rastas), sekä sisältä ikkunasta käsin havaittu järripeippo (myös asemavuodari).
Tänään keskiviikkona itselläni oli aamulla melko väsynyt ja vähän flunssainenkin fiilis, ja valuin vakiolle vasta puoli tuntia Aatun jälkeen. Luoteistuulesta huolimatta oli pientä menoa: melko nopeassa tahdissa tippui kolme henk koht vuodaria. Yhden tarjosi ensimmäinen kevätmuuttava kuikka, joka on kyllä hieno ilmestys. Muutama pari pilkkasiipiä muutti, siitä toinen vuodari. Kolmas oli ylilentänyt aiemmin missaamani ("nuijimani") pajusirkku, jollaista sain vielä illalla seurata ikkunasta ruokinnalla.
Väsymys painoi, ja lähdin vakion loppupuolella pikku kauneusunille. Kolmen tunnin unet kyllä virkistivät, mutta missasin niiden takia kevään ensimmäiset lapinsirkun sekä selkälokin ja lisäksi yhden bunkkerin yli lentäneen luotokirvisen. Ylipäätään varpuslinnuilla oli toistaiseksi kovin meno tänä keväänä. Mukavia summia mm 149 kiurua ja 130 peippoa. Myös kyyhkyjä oli liikkeellä ihan kivasti, 71 muuttavaa uuttukyyhkyä oli aseman uusi kevätmuuttoennätys. Sepelkyyhkyjäkin muutolla ihan kivat 173.
Miehittäjän elämä ei aina ole helppoa, taas meni yli puolenyön jalkapalloa katsellessa, muuttoa (erityisesti haahkoja, n 2000m) laskiessa ja blogia kirjoitellessa. Ja vakiohan alkaa 6.55, silloin pitäisi olla jo skarppina bunkkerilla, varsinkin kun on luvattu huomiseksi mukavaa leppoisaa lounaistuulta. Toisaalta puolitoista viikkoa on opettanut, että kannattaa ennemmin luottaa siihen, mitä omat aistit kertovat, kuin mitä sääennusteet lupaavat...
Toiveesta pistän tässä joku päivä erillisenä tekstinä omat vuodarini, niin saa seurata myös niiden kannalta kevään etenemistä.
Staijaus, jota harrastettiinkin melkein 11 tuntia, tuotti mm reilut kolme ja puoli tuhatta muuttavaa haahkaa, 83 (!!!) muuttavaa meriharakkaa, 40 muuttavaa kurkea, 3 muuttavaa tylliä, vajaa sata muuttavaa naurulokkia ja asemavuodariksi hempon sekä valkoposkihanhen. Varpuslintujen muutto käynnistyy hiljalleen nyt oli liikkeellä jo mm vähän peippoja, keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä yksinäinen pajusirkku.
Päivän mielenkiintoisin tapahtuma oli kuitenkin kaukaa pohjoisesta mennyt viidentoista hanhen parvi, joista neljätoista oli määritettävissä kanadanhanhiksi. Viidestoista oli näitä lähes puolta pienempi, leikaten vaihtoehdot lähinnä sepel-, valkoposki-, ja punakaulahanheen. Parvi ei koskaan tullut lähemmäksi, ja pieni hanhi jäi "AB:ksi" (Anser/Branta eli hanhilaji). Keskiviikkona kuulimme jotain huhua, että Helsingissä olisi nähty illalla kanadanhanhiparvessa punakaula... No, aina voi spekuloida... Aina niitä lintuja jää määrittämättä, sellaista se elämä on.
Päivää piristivät vuodarimielessä tyllin ja Gåun takana uineen silkkiuikun lisäksi illalla bunkkerilta tullessa pihalla ollut punakylki(rastas), sekä sisältä ikkunasta käsin havaittu järripeippo (myös asemavuodari).
Tänään keskiviikkona itselläni oli aamulla melko väsynyt ja vähän flunssainenkin fiilis, ja valuin vakiolle vasta puoli tuntia Aatun jälkeen. Luoteistuulesta huolimatta oli pientä menoa: melko nopeassa tahdissa tippui kolme henk koht vuodaria. Yhden tarjosi ensimmäinen kevätmuuttava kuikka, joka on kyllä hieno ilmestys. Muutama pari pilkkasiipiä muutti, siitä toinen vuodari. Kolmas oli ylilentänyt aiemmin missaamani ("nuijimani") pajusirkku, jollaista sain vielä illalla seurata ikkunasta ruokinnalla.
Väsymys painoi, ja lähdin vakion loppupuolella pikku kauneusunille. Kolmen tunnin unet kyllä virkistivät, mutta missasin niiden takia kevään ensimmäiset lapinsirkun sekä selkälokin ja lisäksi yhden bunkkerin yli lentäneen luotokirvisen. Ylipäätään varpuslinnuilla oli toistaiseksi kovin meno tänä keväänä. Mukavia summia mm 149 kiurua ja 130 peippoa. Myös kyyhkyjä oli liikkeellä ihan kivasti, 71 muuttavaa uuttukyyhkyä oli aseman uusi kevätmuuttoennätys. Sepelkyyhkyjäkin muutolla ihan kivat 173.
Miehittäjän elämä ei aina ole helppoa, taas meni yli puolenyön jalkapalloa katsellessa, muuttoa (erityisesti haahkoja, n 2000m) laskiessa ja blogia kirjoitellessa. Ja vakiohan alkaa 6.55, silloin pitäisi olla jo skarppina bunkkerilla, varsinkin kun on luvattu huomiseksi mukavaa leppoisaa lounaistuulta. Toisaalta puolitoista viikkoa on opettanut, että kannattaa ennemmin luottaa siihen, mitä omat aistit kertovat, kuin mitä sääennusteet lupaavat...
Toiveesta pistän tässä joku päivä erillisenä tekstinä omat vuodarini, niin saa seurata myös niiden kannalta kevään etenemistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)