Huhtikuun lopulla kuuluisi vielä olla punarintoja, mutta toisaalta niukasti kerttuja. Tänä vuonna tuntuu todella käyneen niin, että ensin pohjoisvirtaus patosi punarintojen muuttoa ja sitten ne menivät kaikki ryminällä yli, kun etelävirtaus alkoi ja jatkui. Saaressa arvioitiin parhaana päivänä olleen "vain" 800 punarintaa, kun kunnon tuhnukelien sattuessa niitä voi olla saaressa jopa yli kolme tuhatta. Tietenkin 800 lintuakin tarkoittaa jo, että ainakin joka toisessa puskassa tiksuttelee punarinta: jo tällaista tiheyttä on vaikea muualla ainakaan Suomessa todistaa.
Niin kauan kun kelit suosivat (siis lintujen osalta), saaressa riittää television ym hyödykkeiden puutteesta huolimatta kiirettä, ja uni jää turhankin vähäiseksi: muutonhavainnointi ja rengastajalla lintuverkkojen avaus alkavat (viimeistään) auringon noustessa. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa herätystä joskus vähän jälkeen viisi. Jos lintuja on saaressa, kolmen tunnin "vakion" jälkeen käy nopeasti sisällä syömässä ja painuu sitten tekemään lepäilijälaskentaa (vakioitu levähtävien varpuslintujen laskentareitti) ja sen jälkeen jää isoksi osaksi päivää lompsimaan ympäri saarta. Illalla saattaa sisään tulla vasta kahdeksan maissa, jonka jälkeen pitäisi vielä syödä, täyttää kasa lomakkeita ja tietenkin kuunnella merisää. Hyvässä tapauksessa nukkumaan pääsee jo merisään loputtua noin 22.00, mutta joinain päivinä iltahuuto (jossa siis kootaan päivän havainnot lomakkeille) on silloin vasta alkamassa.
Univelkaahan tuommoisesta tulee, joten välillä pohjoistuuliset yöt ovat ihan kivoja: vakion jälkeen voi painua takaisin nukkumaan, kuten tänään. Päivä menikin pitkälti makoillessa ja ilta vesilintuja laskiessa: noin kerran viikossa pitäisi laskea saaren ympärillä lilluvat vesilintumassat. Tänään seisoin illalla kaksi ja puoli tuntia majakan ylätasanteella ja koitin ynnätä paikallisia haahkoja, alleja, koskeloita, sorsia ym "vesiäisiä". Merikotkat eivät ilmeisesti olleet asiasta ihan samaa mieltä, haahkalaskut menivät pari kertaa uusiksi kun merikotka aiheutti hälyn lentämällä yli, lähettäen myös ison osan haahkoista lentoon. Toisella kerralla kotka tuli suoraan kohti majakkaa ja huomasi minut vasta viidentoista metrin päässä, tehden äkkikäännöksen poispäin. Epäilen, että jopa pokkarillani olisi saanut siitä jonkinnäköisen kuvan, jos vain olisin itse huomannut takaviistosta tulevan kotkan aiemmin.
Yritin eilen päivittää aiemmin tänne laittamaani vuodarilistaa, mutta nettiyhteys meni jostain syystä kesken kaiken poikki ja huomasin ongelman liian myöhään, työ meni hukkaan. Tällä hetkellä vuodareita on siis satakuusikymmentäjotain, en ole ihan varma. Noh katsotaan, josko saisin tuon joku päivä kuntoon.
Niin ja tuo viittaus kesään otsikossa: eikös loru kuulu, että "pääskysestä ei päivääkään"? Kesä on sillä perusteella nyt tullut tänne riippumatta siitä, mistä kolmesta kotoisesta pääskylajista on kyse: viimeinen eli törmäpääsky saapui eilen.
1.5. on kuulemma perinteisesti täällä hyvä lintupäivä, saa nähdä pitääkö taika pienestä pohjoispuhurista huolimatta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti