Kesä saapui Hankoonkin, ainakin jos uskoo vanhaa kunnon lorua - "Pääskysestä ei päivääkään". Saman lorun mukaan tosin kiurusta on vain kuu kesään, ja kun nykyään ensimmäiset kiurut nähdään usein jo helmikuussa, tulisi kesä sen perusteella jo maaliskuun puolella. No jokatapauksessa, haarapääsky siis saapui maanantaina haliakselle, samaten kuin muutama muukin keväinen hyönteissyöjä eli "hysy".
Maanantaina aamulla olin puoli kuudelta jo skarppina bunkkerilla odottamassa sitä kaikkien aikojen muuttoa, kun vihdoin tuuli etelästä. Eihän sitä tietenkään tullut, vakio oli itseasiassa aika rauhallinen. Vakion loppupuolella lenteli joitain kuoviparvia itään, jonka seurauksena bunkkerilla kytättiin aamusta neljään asti iltapäivällä. Kuovisumma kohtuullisen mukavat vajaa 600 muuttavaa, mukana muutama oikein hieno iso parvi. Kuovikyttäyksen lomassa ohi lenteli ihan mukavia lajeja siihen tahtiin, että alettiin Hannan kanssa miettiä kevään toistaiseksi suurimman päivälajimäärän revittämistä, paras noteeraus oli 86 lajia huhtikuun alkupuolelta. Bunkkerilla kyttäys tuotti myös päivän kvaliteetin eli parhaan lajin, kun yksinäinen turkinkyyhky kävi pyörähtämässä kärjessä.
Bunkkerilta tultua suoritin nopean välilaskennan ja päädyin siihen, että noin 10 lajia pitäisi kaivaa jostain. Paras mahdollisuus tähän oli retki Gåulle eli kävelyretki Gåsorsuddenin särkälle ja takaisin. Niemessä oli tuntunut olevan yllättävän vähän pikkulintuja, mutta Gåsorsvikenin lahden rantametsissä oli toinen meininki. Punarintoja lähti jaloista kuin lintuasemasaarilla ikään, ja pään päällä tervalepissä visersi loputtoman oloinen armeija vihervarpusia. Seassa oli myös niitä keväänpinnoja, eli muutama pajulintu, jo mainittu haarapääsky sekä käenpiika. Myös muita päivältä puuttuneita lajeja saatiin hoidettua, kuten puukiipijä, käpy-, ja pikkutikka, rautiainen, peukaloinen jne. Iltahuudossa lajimäärä kipusikin kovan väännön jälkeen kevään ennätyslukemiin, 90 lajiin! Ulkoilua käytännössä siis puoli kuudesta aamulla puoli kahdeksaan illalla.
Tiistaina saapui lisää hyönteissyöjälajeja, kun nähtiin ensimmäiset mustapääkerttu, hernekerttu ja pari kirjosieppoa. Myös pari kahlaajalajia saatiin keväänpinnoiksi, toinen peruslaji liro ja toinen hieman kivempi: Vakion lopulla bunkkerilla oli melko hiljaista. Huomasin paljaalla silmällä pohjoisesta tulevan parin isohkoja, valkoisenkirjavia lintuja, ja kommentti lähti heti huulilta "Gåun taddet tulee". Kun kerta ei parmpaakaan tekemistä sillä hetkellä ollut, oli automaattista nostaa kiikarit ja ihailla ohi lentäviä "ristisorsia". Vaan eivät kiikarilla enää näyttäneetkään niin ristisorsilta, ja vain pienen tauon jälkeen tuli korjaus "...hitto, eiku KAKS AVOSETTIA". Avosetit kiersivät niemen ja jatkoivat sitten matkaansa itään, vain asemalle aamulla takaisin saapunut ja juuri alas syömään lähtenyt Pepe ei nähnyt lintuja.
Keskiviikko olikin sitten taas pohjoistuulinen ja paljon hiljaisempi päivä, ja minä sekä Hanna poistuimme parin päivän retkellä olleen Söderlingin Kimin kanssa kohti pääkaupunkia jo alkuiltaipäivästä. Loppuviikolla kevään viimeiset tentit alta pois, ja takaisin hankoon vapun jälkeen 2.5. Saa nähdä, kuinka paljon lisää lajeja siihen mennessä on saapunut, kun viikonlopun tuulet näyttävät lähinnä eteläisiltä.
torstai 29. huhtikuuta 2010
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Keväinen Halias 21-28.4. ja 2-6.5.
Kolmessa viikossa hangon lintuasemalla oli tullut kevät. Siltä ainakin tuntui asemalle tullessa, kun kaikki lumi oli kadonnut. Luvassa siis ensin viikon ja vapun kaupunkireissun jälkeen vielä muutaman päivän sessio haliaksella, toiveina nähdä hieman kivempaa muuttoa kuin viime vuonna vastaavaan aikaan Lågskärillä, ja ehkä siinä sivussa jotain kivempaakin. Seurana aluksi Aatu ja Hanna Hyvönen.
Kivempaa näkyi jo jakson ensimmäisenä aamuna eli keskiviikkona 21.4. Kuvio oli klassistakin klassisempi: vakion loppupuolella Hanna lähti komppaamaan lämmittelyksi ja Aatu poistui hetkeksi asemalle, sanoen että "handlaat varmaan". Päätin sitten skarpata vähän ja aloin laiskottelun sijaan laskea länteen lenteleviä haahkaparvia. Kuinkas ollakaan, jo toisessa parvessa lasku pysähtyi keskelle, kun vastaan tuli selvästi pienempi ja tummaselkäinen lintu. Vaistomaisesti kajahti ilmoille "SPEKTA MENEE". Hälyhuuto tavoitti kyllä etelämetsällä olleen Hannan, mutta nuottien huutaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa navakassa tuulessa, ja jäin ainoaksi linnun nähneeksi. Ei ollut täällä ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun jotain näkyy heti kun osa porukasta poistuu bunkkerilta. Onneksi ei tällä kertaa mitään tämän "pahempaa" kuitenkaan mennyt.
Muuten keskiviikko, torstai ja perjantai olivat melko tasapaksua vääntöä pohjoisvirtauksessa, torstaina oli sumua, perjantaina satoi räntää. Pieniä ilon aiheita olivat itselleni pari haliaspinnaa eli mustakurkku-uikku ja pohjansirkku sekä mm muuttanut kevään ensimmäinen nuolihaukka. Myös tiltalttien ensi aalto oli keskiviikkona paikallisena: 9 lintua havaittiin. Perjantaina joku päiväretkeläinen ilmeisesti näki Gåsorsuddenin särkällä eli Gåulla kaksi mustapyrstökuiria, mutta tieto tuli miehittäjille liian myöhään. Harmi sinänsä, "tuplalimosa" on haliaksella melko paljon harvinaisempi ilmestys kuin vaikkapa Espoon Laajalahdella.
Viikonlopuksi asema täyttyi, mutta odotukset eivät sääennusteiden takia olleet järin korkealla. Pepe (asemanhoitaja Petteri Lehikoinen) laittoi jonkun verran verkkoja ja taisi saada viikonlopun aikana noin 20 lintua. Lauantaina uusi ilmiö oli tiirojen paljous. Aikaisempina päivinä oli näkynyt vaan yksittäisiä lintuja, mutta nyt tiiroja meni välillä jopa parvittain. Tiirat lauantaina yhteensä reilut 70 lintua, valtaosa määritetyistä kalatiiroja. Kova tuuli on täällä tappava ainakin näin keväällä, oli se mistä suunnasta tahansa niin lintua ei oikein liiku ja havainnointikin on epämukavaa. Viikonloppuna olikin hyvä ladata akkuja nukkumalla päiväunia, kun alkuviikoksi luvataan parempia säitä. Päiväunia siksi, että yöunet jäävät jokatapauksessa melko lyhyiksi lähinnä siksi, että herätys on viiden jälkeen (vakio alkaa nyt 5.55, maanantaina eli huomenna jo 5.40).
Maanantaille odotukset ovat korkealla, kasautunut muuttopaine pitäisi purkautua leppoisassa etelä-lounaistuulessa ja aurinkokin pitäisi paistaa. Saa vaan nähdä, miten sääennusteet pitävät. Viime torstaiksikin luvattiin koko päiväksi sadetta, mutta sitä ei sitten ikinä tullut vaikka kovasti odotettiin. Lähes koko päivän oli tosin sumua ja näkyvyys alle 200 metriä, joka ei sinänsä ollut kovin paljon parempi vaihtoehto lintujen katselun kannalta.
Alkuviikon tunnelmista viimeistään keskiviikkona.
Kivempaa näkyi jo jakson ensimmäisenä aamuna eli keskiviikkona 21.4. Kuvio oli klassistakin klassisempi: vakion loppupuolella Hanna lähti komppaamaan lämmittelyksi ja Aatu poistui hetkeksi asemalle, sanoen että "handlaat varmaan". Päätin sitten skarpata vähän ja aloin laiskottelun sijaan laskea länteen lenteleviä haahkaparvia. Kuinkas ollakaan, jo toisessa parvessa lasku pysähtyi keskelle, kun vastaan tuli selvästi pienempi ja tummaselkäinen lintu. Vaistomaisesti kajahti ilmoille "SPEKTA MENEE". Hälyhuuto tavoitti kyllä etelämetsällä olleen Hannan, mutta nuottien huutaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa navakassa tuulessa, ja jäin ainoaksi linnun nähneeksi. Ei ollut täällä ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun jotain näkyy heti kun osa porukasta poistuu bunkkerilta. Onneksi ei tällä kertaa mitään tämän "pahempaa" kuitenkaan mennyt.
Muuten keskiviikko, torstai ja perjantai olivat melko tasapaksua vääntöä pohjoisvirtauksessa, torstaina oli sumua, perjantaina satoi räntää. Pieniä ilon aiheita olivat itselleni pari haliaspinnaa eli mustakurkku-uikku ja pohjansirkku sekä mm muuttanut kevään ensimmäinen nuolihaukka. Myös tiltalttien ensi aalto oli keskiviikkona paikallisena: 9 lintua havaittiin. Perjantaina joku päiväretkeläinen ilmeisesti näki Gåsorsuddenin särkällä eli Gåulla kaksi mustapyrstökuiria, mutta tieto tuli miehittäjille liian myöhään. Harmi sinänsä, "tuplalimosa" on haliaksella melko paljon harvinaisempi ilmestys kuin vaikkapa Espoon Laajalahdella.
Viikonlopuksi asema täyttyi, mutta odotukset eivät sääennusteiden takia olleet järin korkealla. Pepe (asemanhoitaja Petteri Lehikoinen) laittoi jonkun verran verkkoja ja taisi saada viikonlopun aikana noin 20 lintua. Lauantaina uusi ilmiö oli tiirojen paljous. Aikaisempina päivinä oli näkynyt vaan yksittäisiä lintuja, mutta nyt tiiroja meni välillä jopa parvittain. Tiirat lauantaina yhteensä reilut 70 lintua, valtaosa määritetyistä kalatiiroja. Kova tuuli on täällä tappava ainakin näin keväällä, oli se mistä suunnasta tahansa niin lintua ei oikein liiku ja havainnointikin on epämukavaa. Viikonloppuna olikin hyvä ladata akkuja nukkumalla päiväunia, kun alkuviikoksi luvataan parempia säitä. Päiväunia siksi, että yöunet jäävät jokatapauksessa melko lyhyiksi lähinnä siksi, että herätys on viiden jälkeen (vakio alkaa nyt 5.55, maanantaina eli huomenna jo 5.40).
Maanantaille odotukset ovat korkealla, kasautunut muuttopaine pitäisi purkautua leppoisassa etelä-lounaistuulessa ja aurinkokin pitäisi paistaa. Saa vaan nähdä, miten sääennusteet pitävät. Viime torstaiksikin luvattiin koko päiväksi sadetta, mutta sitä ei sitten ikinä tullut vaikka kovasti odotettiin. Lähes koko päivän oli tosin sumua ja näkyvyys alle 200 metriä, joka ei sinänsä ollut kovin paljon parempi vaihtoehto lintujen katselun kannalta.
Alkuviikon tunnelmista viimeistään keskiviikkona.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Pääsiäinen Jurmossa
Pääsiäinen toi tullessaan tringan nuorisojaoston retken Jurmon lintuasemasaarelle, itselleni ensimmäinen laatuaan. Laivassa selvisi, että varsinaisen viiden hengen nuorisojaoston porukkamme lisäksi Johannes Hänninen ja Karoliina Hämäläinen olivat myös tulossa asemalle, eli asemalla oli pääsiäisen ajan suorastaan täysi tupa nuorisoa. Asemalle sai kiirastorstaina illalla kävellä pimeässä ja melko paksussa loskassa, ja kaikki olivatkin asemalle päästyä noin kello 23 melko hikisiä ja väsyneitä, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa piti vähän lämmittää ja hakea vettä ym, asema kun oli ollut tyhjillään.
Hieman lyhyistä yöunista huolimatta pitkäperjantaina herättiin jo hämärissä. Aamusta asti päivä näytti lupaavalta: aamupalan aikana ikkunoista näkyi jo ihan kivoja lajeja, itse plokkasin pihalta hyppimästä mustaleppälintukoiraan, Tomas puolestaan sinisuohaukan ja ruskosuohaukan. Vakiollakin keväänpinnoja napsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkia ei jaksa edes luetella. Kivoina kuitenkin mm jp kaakkuri ja plusmiikasta mennyt kolmen valkoposkihanhen parvi. Rastasparviakin lenteli joka puolella edestakaisin.
Vakion jälkeen lähdin Johanneksen ja Karoliinan kanssa tutustumaan toiseen aseman jokapäiväiseen rutiiniin, länsireitin laskentaan. Länsipuolen riutat olivat kuitenkin vielä jäässä, ja linnut melko vähissä. Laskenta suoritettiin loppuun hieman pikaisesti, kun tuli soitto, että saaressa pääsiäistä viettänyt lintuharrastaja Tapani Veistola oli löytänyt mustapäätaskun sataman lähistöltä. Hikisen kävelyn jälkeen lintu saatiinkin haltuun, ja kaikki näkivät hienon koiraslinnun, muutama suttuisehko dokumenttikuvakin saatiin (ohessa yksi omistani, tyylini mukaan scoupattu vapaalla kädellä kaukoputken läpi vanhalla canonin digipokkarillani).
Mustapäätaskupaikalta kaikki lähtivät taas omiin suuntiinsa, kuka staijaamaan, kuka komppaamaan, kuka asemalle syömään. Vakion jälkeen koko päivän tuntuikin, että kaikki olivat eri puolilla saarta yksin tai pikku ryhmissä, ja joku oli jossain päin staijaamassakin lähes koko päivän. Havainnointi olisi tuskin voiut olla kauhean paljon tehokkaampaa, kun kaikki olivat ulkona noin aamuseitsemästä iltakahdeksaan vain pienin ruokatauoin. Itse kävin iltapäivällä vielä kiertämässä saaren itäpään ja laskemassa itäreitin, toisen lepäilevien lintujen laskentareitin. Sielläkin oli paljon rastaita ja vesilinnuista mm punasotkapari Hannan aiemmin löytämän koiraan lisäksi. Punasotka on normaalisti Jurmossa harvinainen, mutta nyt vallitseva jäätilanne (=paljon jäätä) ilmeisesti auttoi asiaa. Vääntö oli iltaan asti kovaa, Joonatan näki vielä iltastaijilla klassisen "iltaperen" (muuttohaukan), muita iltastaijin uusia lajeja edustivat mm metsähanhi ja jouhisorsa.
Tällaisen päivän jälkeen iltahuuto olikin mielenkiintoinen tapahtuma, kun paikallisia lintuja oli paljon ja lisäksi kaikki olivat staijanneet eri aikoina eri paikoissa, ja pakollisen länsireitin lisäksi oli laskettu myös vapaaehtoinen itäreitti. Iltahuuto kestikin ruhtinaalliset kaksi tuntia, loppuen yhdentoista maissa illalla. Luvutkin olivat lapulla mielenkiintoisia: 85 lajia, joista 45 (!!) keväänpinnaa, vaikka edellinen miehittäjä oli lähtenyt vain puolitoista viikkoa aiemmin! Iltahuudon jälkeen saman päivän puolella havaitsin vielä huhuilevan huuhkajan, josta tuli siis päivän 86. laji ja muistaakseni myös päivän 46. keväänpinna. Harmiteltiin, ettei ollut mitään, millä oltaisiin saatu reaaliajassa havaintoja tiiraan, Jurmokin olisi vaihteeksi saanut näkyvyyttä etusivulla. Joistain päivän summista mainittakoon haahkoja yht n 7000, ristisorsia 11, mustaleppälintuja 2, uiveloita 17 paikallista 2 muuttavaa, punarintoja varovaisen arvion mukaan 200, räksiä yht noin 750 ja punakylkirastaita 300.
Loppu retkestä ei sitten ollutkaan ihan niin hohdokasta, muina päivinä oli lähinnä sumuista ja sateista. Sellaista elämä kuitenkin on lintuasemalla: aina välillä on lintuja eli on lintupäivä ja silloin pitää jaksaa revittää, kyllä niitä välipäiviäkin sitten tulee, usein liikaakin. Esimerkiksi lauantaina taisin lähteä aamulla ulos, tulla sisään puoli yhden aikaan iltapäivällä enkä sen jälkeen enää poistunut lintuaseman pihapiiristä.
Nuorisojaoston Jurmon retkellä lisäkseni siis Hanna Hyvönen, Tomas Swahn, Joonatan Toivanen ja Lauri Manninen.
Hieman lyhyistä yöunista huolimatta pitkäperjantaina herättiin jo hämärissä. Aamusta asti päivä näytti lupaavalta: aamupalan aikana ikkunoista näkyi jo ihan kivoja lajeja, itse plokkasin pihalta hyppimästä mustaleppälintukoiraan, Tomas puolestaan sinisuohaukan ja ruskosuohaukan. Vakiollakin keväänpinnoja napsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkia ei jaksa edes luetella. Kivoina kuitenkin mm jp kaakkuri ja plusmiikasta mennyt kolmen valkoposkihanhen parvi. Rastasparviakin lenteli joka puolella edestakaisin.
Vakion jälkeen lähdin Johanneksen ja Karoliinan kanssa tutustumaan toiseen aseman jokapäiväiseen rutiiniin, länsireitin laskentaan. Länsipuolen riutat olivat kuitenkin vielä jäässä, ja linnut melko vähissä. Laskenta suoritettiin loppuun hieman pikaisesti, kun tuli soitto, että saaressa pääsiäistä viettänyt lintuharrastaja Tapani Veistola oli löytänyt mustapäätaskun sataman lähistöltä. Hikisen kävelyn jälkeen lintu saatiinkin haltuun, ja kaikki näkivät hienon koiraslinnun, muutama suttuisehko dokumenttikuvakin saatiin (ohessa yksi omistani, tyylini mukaan scoupattu vapaalla kädellä kaukoputken läpi vanhalla canonin digipokkarillani).
Mustapäätaskupaikalta kaikki lähtivät taas omiin suuntiinsa, kuka staijaamaan, kuka komppaamaan, kuka asemalle syömään. Vakion jälkeen koko päivän tuntuikin, että kaikki olivat eri puolilla saarta yksin tai pikku ryhmissä, ja joku oli jossain päin staijaamassakin lähes koko päivän. Havainnointi olisi tuskin voiut olla kauhean paljon tehokkaampaa, kun kaikki olivat ulkona noin aamuseitsemästä iltakahdeksaan vain pienin ruokatauoin. Itse kävin iltapäivällä vielä kiertämässä saaren itäpään ja laskemassa itäreitin, toisen lepäilevien lintujen laskentareitin. Sielläkin oli paljon rastaita ja vesilinnuista mm punasotkapari Hannan aiemmin löytämän koiraan lisäksi. Punasotka on normaalisti Jurmossa harvinainen, mutta nyt vallitseva jäätilanne (=paljon jäätä) ilmeisesti auttoi asiaa. Vääntö oli iltaan asti kovaa, Joonatan näki vielä iltastaijilla klassisen "iltaperen" (muuttohaukan), muita iltastaijin uusia lajeja edustivat mm metsähanhi ja jouhisorsa.
Tällaisen päivän jälkeen iltahuuto olikin mielenkiintoinen tapahtuma, kun paikallisia lintuja oli paljon ja lisäksi kaikki olivat staijanneet eri aikoina eri paikoissa, ja pakollisen länsireitin lisäksi oli laskettu myös vapaaehtoinen itäreitti. Iltahuuto kestikin ruhtinaalliset kaksi tuntia, loppuen yhdentoista maissa illalla. Luvutkin olivat lapulla mielenkiintoisia: 85 lajia, joista 45 (!!) keväänpinnaa, vaikka edellinen miehittäjä oli lähtenyt vain puolitoista viikkoa aiemmin! Iltahuudon jälkeen saman päivän puolella havaitsin vielä huhuilevan huuhkajan, josta tuli siis päivän 86. laji ja muistaakseni myös päivän 46. keväänpinna. Harmiteltiin, ettei ollut mitään, millä oltaisiin saatu reaaliajassa havaintoja tiiraan, Jurmokin olisi vaihteeksi saanut näkyvyyttä etusivulla. Joistain päivän summista mainittakoon haahkoja yht n 7000, ristisorsia 11, mustaleppälintuja 2, uiveloita 17 paikallista 2 muuttavaa, punarintoja varovaisen arvion mukaan 200, räksiä yht noin 750 ja punakylkirastaita 300.
Loppu retkestä ei sitten ollutkaan ihan niin hohdokasta, muina päivinä oli lähinnä sumuista ja sateista. Sellaista elämä kuitenkin on lintuasemalla: aina välillä on lintuja eli on lintupäivä ja silloin pitää jaksaa revittää, kyllä niitä välipäiviäkin sitten tulee, usein liikaakin. Esimerkiksi lauantaina taisin lähteä aamulla ulos, tulla sisään puoli yhden aikaan iltapäivällä enkä sen jälkeen enää poistunut lintuaseman pihapiiristä.
Nuorisojaoston Jurmon retkellä lisäkseni siis Hanna Hyvönen, Tomas Swahn, Joonatan Toivanen ja Lauri Manninen.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Talvinen Hanko
Kevään lintuasemakausi alkoi retkellä haliakselle pari viikkoa sitten, 26-29.3. Eipä ollut vielä kauheaa tungosta asemalle, perjantaina meno ja silti ei ollut autokyytiä tarjolla. Onneksi junalla pääsee. Retkiseurana tällä kertaa vakio-Aatun lisäksi Joonatan Toivanen pe-su ja Ripa Nevanlinna pe-ma. Asemalle mennessä tuntui enemmän talvi-, kuin kevätretkeltä: kaikkialla, minne pimeässä vähänkin näki, näytti olevan useita kymmeniä senttejä lunta. Käytännössä koko Uddskatan olikin paksun lumen peitossa.
Asemalle päästyä varmistui se, jota olin vähän pelännytkin: perjantai oli ollut hieno lintupäivä; reilut 50 lajia, useita keväänpinnoja ja uusi aseman muuttoennätys, 862 muuttavaa kiurua. Lauantaiaamu sen sijaan valkeni sumuisena, avoveden olemassaolon arvasi lähinnä äänistä: allit ja haahkat pitivät keväistä meteliään jossain etelämetsän takana. Harvoin on tullut pelkistä äänistä niin monta vuodenpinnaa niin pienen ajan sisällä. Puoleen tuntiin oli plokattuna haahkan ja allin lisäksi jo naurulokki, merihanhi, rautiainen ja järripeippo, vaikkei yhtään lintua ollut oikeastaan näkynyt koko aikana. Päivä tuottikin sekä keväisiä että vuoden ensimmäisen avomeriretken ansiosta mereisiä vuodenpinnoja, kokonaisuudessaan vajaat parikymmentä.
Sama sumuinen trendi jatkui loppuretken maanantai-iltapäivään asti, näkyvyys taisi kerran käydä puolisen tuntia viiden kilometrin paremmalla puolella. Sunnuntaita piristi komppausretkellä polun varren pikku ruovikosta löytämäni viiksitimalikoiras, josta sekä itselleni että Joonatanille haliaspinna (siis henkilökohtaisesti haliaksen alueella havaittu laji). Sunnuntain keväänmerkeistä mainittakoon pieni mustalintuparvi sekä muuttava tuulihaukka, molemmat keväänpinnoja.
Maanantai oli, jos mahdollista, vielä edellisiäkin päiviä sumuisempi. Ainoa mainittava lintuhavainto lienee Aatun kuulema Suomen vuoden ensimmäinen punajalkaviklo, jonka missasin olemalla sisällä lukemassa vanhoja päiväkirjoja ja pakkailemassa kamoja lähtöä varten.
Tiistaina illalla sai sitten taas kotona lueskella tiirasta, miten tiistaina Aatu ja Ripa olivat nähneet 68 lajia, mm yli 9000 muuttavaa haahkaa, joukossa kyhmyhaahka. Tästäköhän tämä epäonnen vuosi lähtee liikkeelle... Timali sentään lohdutti vähän.
Asemalle päästyä varmistui se, jota olin vähän pelännytkin: perjantai oli ollut hieno lintupäivä; reilut 50 lajia, useita keväänpinnoja ja uusi aseman muuttoennätys, 862 muuttavaa kiurua. Lauantaiaamu sen sijaan valkeni sumuisena, avoveden olemassaolon arvasi lähinnä äänistä: allit ja haahkat pitivät keväistä meteliään jossain etelämetsän takana. Harvoin on tullut pelkistä äänistä niin monta vuodenpinnaa niin pienen ajan sisällä. Puoleen tuntiin oli plokattuna haahkan ja allin lisäksi jo naurulokki, merihanhi, rautiainen ja järripeippo, vaikkei yhtään lintua ollut oikeastaan näkynyt koko aikana. Päivä tuottikin sekä keväisiä että vuoden ensimmäisen avomeriretken ansiosta mereisiä vuodenpinnoja, kokonaisuudessaan vajaat parikymmentä.
Sama sumuinen trendi jatkui loppuretken maanantai-iltapäivään asti, näkyvyys taisi kerran käydä puolisen tuntia viiden kilometrin paremmalla puolella. Sunnuntaita piristi komppausretkellä polun varren pikku ruovikosta löytämäni viiksitimalikoiras, josta sekä itselleni että Joonatanille haliaspinna (siis henkilökohtaisesti haliaksen alueella havaittu laji). Sunnuntain keväänmerkeistä mainittakoon pieni mustalintuparvi sekä muuttava tuulihaukka, molemmat keväänpinnoja.
Maanantai oli, jos mahdollista, vielä edellisiäkin päiviä sumuisempi. Ainoa mainittava lintuhavainto lienee Aatun kuulema Suomen vuoden ensimmäinen punajalkaviklo, jonka missasin olemalla sisällä lukemassa vanhoja päiväkirjoja ja pakkailemassa kamoja lähtöä varten.
Tiistaina illalla sai sitten taas kotona lueskella tiirasta, miten tiistaina Aatu ja Ripa olivat nähneet 68 lajia, mm yli 9000 muuttavaa haahkaa, joukossa kyhmyhaahka. Tästäköhän tämä epäonnen vuosi lähtee liikkeelle... Timali sentään lohdutti vähän.
Kohti uutta kevättä
Nyt on aika taas aloittaa kirjoittelu, kun kevätkin etenee jo kovaa tahtia. Blogi koki pienen kasvojenkohotuksen ja nimikin muuttui "aleksin lintukeväästä" (joka oikeastaan koski kevättä 2009), koska nyt on uusi vuosi ja tänä vuonna olisi tarkoitus jaksaa vääntää kevään lisäksi myös syyspuolella. Älkää antako tämän kuitenkaan hämätä, sisältö pysyy pitkälti samanlaisena, eli ihmetellään lintumaailman ilmiöitä lintuasemilta käsin.
Viime syksy jäi lintuasemajaksojen osalta huomattavasti katkonaisemmaksi kuin kevät, ainut pidempi jakso oli elokuussa pari viikkoa haliaksella, sen lisäksi vain viikonloppuja ja kauden päätteeksi viikko haliaksella lokakuun lopussa. Toki noihinkin mahtui hienoja hetkiä, mutta en vain saanut silloin elokuussa aikaiseksi aloittaa kirjoittelemista, niin se sitten jäi koko syksyltä. Pyydän myös anteeksi niiltä, jotka jäivät viime keväänä kaipaamaan lupaamiani, mutta laiminlyömiäni toukokuun lopun tekstejä.
Toki syksynkin asemajaksoille mahtui hienoja hetkiä, hangossa kävi usein suorastaan melkoisen hyvä pulla: isokihu elokuussa, mustakurkkurautiainen ja 8 lajia pöllöjä lokakuun viimeisellä viikolla. Hieno oli myös syyskuun viikonloppuretken kuusitiaisrynnistys: parhaana päivänä 9700 muuttavaa, pitkän viikonlopun aikana vissiin reilusti yli 20 000. Syksystä jäi näkemättä oikeastaan vain haliaksen toinen asemalle uusi laji, kenttäkerttunen, jonka missasin muutamalla päivällä ja olisin nähnyt, jos olisin viitsinyt lähteä ennen pidempää jaksoa tarjolla olleelle parin päivän retkelle. Noh, ihan kaikkea ei voi saada.
Nyt odotetaan innolla/pelolla, että näkyyköhän sitä tänä vuonna yhtään mitään, kun viime vuonna näkyi sen verran paljon kaikennäköistä...
Kevään 2010 kommelluksista voi tosiaan lukea tätä seuraavista teksteistä. Nyt jälkikirjoituksena tapahtumia parilta viikonloppuretkeltä, tästä eteenpäin yritän kirjoitella ainakin hieman reaaliaikaisemmin. Tänä vuonna voi olla luvassa myös joitain kuvia, mutta huippulaatua ei kannata canonin ixus-pokkarilta odottaa. Oheisessa kuvassa siis kiikareiden läpi pokkarilla otettu dokumenttikuva haliaksen mustarkurkkurautiaisesta 29.10.2009. Lappulajia (tämä lintu suomen seitsemäs lajinsa edustaja) kannattaa aina kuvata, ihan millä vaan mahdollisella tyylillä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)