Nihkeää

Lauantai oli lintupuolella vielä perjantaitakin hiljaisempi päivä, illalla Gåun särkällä oli sentään yhteistyöhaluinen pikkutylli (yllä). Iloinen yllätys oli myös, että särkän tyven niitylle/metsään kunnostettuun aitaukseen oli vihdoin ilmestynyt ylämaankarjaa laiduntamaan, 5 sonnia. Niiden olisi tarkoitus pitää umpeenkasvavan niityn kasvillisuutta matalana vähän aikaa nyt syksyllä ja ensi vuonna sitten jo keväästä lähtien. Aitaus on vaan rajattu harmillisen paljon metsään ja vähän niitylle, suurin osa niitystä jää yhä alati leviävän ruovikon armoille.

Sunnuntaina vallitseva länsituuli äityi lähes myrskyksi, pahimmillaan tuulta oli 17m/s. Kovin voimakas tuuli on harvoin täällä hyvä asia ainakaan muuton kannalta, joka olikin ihan nollassa. Paikallisena sentään pari heinätavia, jotka ovat harvinaisia vieraita täällä ulkosaaristossa.

Maanantaiaamu toi tullessaan yhä länsituulen ja yhtäläisen hiljaisuuden muuttorintamalla. Iltapäivällä osa jaksoi vielä staijata ja palkittiin kurkien ensi airueilla, 11 parvea joissa yhteensä 134 kurkea. Itse kävin iltapäivällä niittämässä vähän ruovikkoa pois karja-aitauksen ja rannan väliin jäävältä alalta.

Tiistaiksi oli alunperin luvattu aamusta asti sadetta, mutta aamulla sade ei ollutkaan vielä tullut ja ensimmäiset olivat bunkkerilla jo puoli tuntia ennen kuin vakio alkoi. Tällöin oli vielä hiljaista, mutta vakion alkamisen jälkeen alkoi taivaalta kuulua enenevässä määrin sirinää: metsäkirvisiä. Onneksi taivas oli pilvessä tulossa olevan sateen takia, korkealla lentäviä pikkulintuja on todella vaikea nähdä sinitaivasta vasten. Välillä satoi ja käytiin vähän aikaa staijaamassa saunarakennuksen räystään alta, mutta kohta sade loppui ja pystyttiin palaamaan bunkkerille. Vakion loppua kohti aamulla kaakosta leppoisesti puhaltanut tuuli oli voimistunut huomattavasti ja kääntynyt taas lännen puolelle. Tästä tai jostain muusta syystä metsäkirviset hyytyivät täysin vakion loppuun mennessä, eikä vakion jälkeen enää staijattu. Siitä huolimatta illalla ynnättiin illalla hieno luku, 4186 muuttavaa "triviä". Niska tosin tuli kipeäksi jatkuvasta suoraan ylöspäin katsomisesta, mutta ehkä se kannatti. Myös syksy antoi aamulla yhden merkin etenemisestään, kun sypiksi muutti 4 pohjoisen asukkia järripeippoa. Alla vielä kuva tiistain tähilajista eli metsäkirvisestä.

Perus elokuumeininkiä

Torstaina nähtiin lopulta 83 lajia, joka on tähän aikaan vuodesta ihan kohtalaisen hyvä summa. Bunkkerilla seisottiin päivän aikana yhteensä 10 tuntia, kun iltapäivällä seurattiin vielä petomuuttoa. 10 tuntia on kuitenkin vielä melko vähän verrattuna kurkipäiviin syyskuussa, kun bunkkerilla saatetaan olla yhtä mittaa aamuhämäristä iltahämäriin, nyt ei päästy lähellekään tätä kun staiji lopetettiin viimeistä kertaa 17.00 sen alettua aamulla ensimmäistä kertaa 5.40. Jotain tulostakin sentään syntyi, muun muassa muutamia syksynpinnoja eli syyskaudelle uusia lajeja havaittiin.

Aamulla pääosassa olivat metsäkirviset, joita laskettiin lopulta 1129 muuttavaa. Itätuulessa korkealla lentäneitä kirvisiä piti etsiä kiikarin avulla, koska niitä ei paljaalla silmällä erottanut sinitaivaalta. "Trivien" sivutuotteena taivaalta löytyi vähän muutakin: syksyn ensimmäinen muuttohaukka eli "pere" muutti äärimmäisen korkealla, kiikarillakin se erottui vain lepattavana pikku möykkynä. Kaukoputkella sentään näki sen verran paremmin, että lintu saatiin määritettyä. Myös syksyn ensimmäiset sinisuohaukat, 3kpl, havaittiin. Näistäkin ensimmäinen löytyi korkealta taivaalta metsäkirvisiä kiikarilla etsiessä. Metsäkirvistä hieman vähälukuisemmalla muuttajalla, käellä, oli myös hyvää meininkiä. Käkiä paineli tasaisesti pitkin päivää ja illalla niitä summattiin 15 muuttavaa, joka on reippaasti aseman uusi muuttoennätys vanhan ollessa 8. Muuttohaukan ja sinisuon lisäksi päivän muut syksynpinnat eli sypit pähkinähakki 1m(uuttava) ja pikkusieppo 1p(aikallinen). Varpushaukoillakin oli syksyn ensimmäinen parempi päivä, 73 muuttavaa, verkoistakin tuli 9 "nisaria".

Perjantaista kehkeytyi hienosta auringonnoususta (kuva tekstin alussa) huolimatta taas ns välipäivä, eli linturintamalla hiljainen päivä. Jo vakiolla oli erittäin hiljaista, ja iltapäivällä ei taivaalta sinnikkäästä yrityksestä ja aurinkoisesta kelistä huolimatta löytynyt petoja muutamaa varpushaukkaa lukuunottamatta. Hangon keskustasta oli ilmeisesti iltapäivällä nähty länteen korkealla lentävä riuttatiira, mutta itse näin bunnkerilla samaan aikaan vain pari korkealla länteen lentävää valkoista lentokonetta. Aina ei käy onni tasan. Käkiä sentään nähtiin päivän aikana viitisen, joka on vähän eiliseen verrattuna mutta silti hyvä summa. Yksi tuli verkostakin, mutta kuvat ovat toistaiseksi vielä kamerassa, ehkä yksi sitten ensi kirjoituksen lisukkeena. Toinen hauska laji verkoista oli sypi kanahaukka. Alla kuva lekuttelevasta tuulihaukasta vakion lopulta, vakiolla kun ehti tänään vaikka räpsiä pokkarilla kuvia harvoista ohi lentäneistä linnuista.

Arkinen aherrus alkaa

Maanantaina aseman hiljennyttyä pääsin asettautumaan, sain kassitkin purettua yhteen makuuhuoneen uusista isoista kaapeista.

Tiistaiksi oli luvattu reipasta itätuulta, eikä aamulla huvittanutkaan 16m/s itäisessä bunkkerilla seisoskella, vaan vakio hoidettiin kohtalaisessa tuulensuojassa länsirannalla. Tuulesta huolimatta varsinkin keltavästäräkeillä ja ruskosuohaukoilla oli meininkiä, päivän summat "flavoja" 1347 muuttavaa ja "ruskiksia" 17 muuttavaa. Kun mainitsee vielä Aatun särkällä näkemän pensassirkkalinnun, päivä onkin melko pulkassa.

Keskiviikko oli sitten sitä todellista lintuaseman arkea. Aamu valkeni jo synkeänä, ja vakiolla sai katsella sekä tyhjää merta että taivasta, edes lokkeja tai tiiroja ei tuntunut olevan missään. Vakion loppupuolella alkoi sataa, ja sade jatkuikin sitten pienin tauoin iltaan asti. Koitin vielä piristää päivää käymällä Gåun särkällä sateen tiputtamien kahlaajien perässä, mutta laihoin tuloksin. Päivä olikin hyvä muihin askareisiin, käytiin muun muassa kaupassa, josta sai vihdoin ostettua elintärkeitä pitemmän aikaa kestäviä elintarvikkeita kuten ketsuppia, sinappia ja teepusseja sekä täydennettyä lyhyemmän aikavälin ruokatarpeita kuten banaaneja, ruispaloja ja pandan lakupaloja. Muilta osin iltapäivä ja ilta kului kohdallani pitkälti vanhoja aseman päiväkirjoja lueskellen. Varsinkin on tämmöisinä päivinä hauska lukea ajoista, jolloin on ollut vielä huonommin: "Koko päivän räntäsadetta ja tuuli 8bof pohjoisesta, näkyvyys 100-200. Lajeja 6." -tai jotain tähän suuntaan esiintyy päiväkirjassa usein esim helmikuussa.

Onneksi sateet ovat tältä erää ilmeisesti ohi, ja normaali meininki pääsee jatkumaan. Tätä kirjoittaessa on jo torstai, ja tänään onkin ollut jo hieman parempi lintupäivä. Siitä lisää kuitenkin sitten, kun iltahuuto on pidetty ja on selvillä, mitä on oikein nähty ja kuinka paljon.

Syksy käyntiin talkoilla

Elokuu on jo puolessa, ja se tarkoittaa kohdallani haliassyksyn alkamista. Tästä eteenpäin blogitekstejä pitäisi ilmestyä säännöllisen epäsäännöllisesti aina lokakuun lopulle asti.

Jaksoni alkuun sattuivat sopivasti haliaksen jokavuotiset talkoot, jotka järjestettiin tänä vuonna siis 13-15.8., ja saavuin itsekin asemalle talkooväen mukana. Talkoissa kaikki kynnelle kykenevät aktiivit raahautuvat paikalle ja yhdessä tuumin pistetään asema kuntoon alkavan syksyn sesonkia varten. Tänä vuonna talkoissa olikin paljon tekemistä, koska normaalien talkootöiden (mm pihan niitto, verkkolinjojen ja polkujen raivaus, polttopuiden teko jne) lisäksi aseman sisustusta ja järjestelyjä uusittiin kovalla kädellä. Viikonlopun aikana vanhasta tunkkaisesta rengastushuoneesta tuli viihtyisä majoitushuone, uusi rengastushuone huoltorakennuksessa saatiin lopultakin kunnolla sisustettua, makuuhuoneen seinät maalattiin ja sinne kasattiin muutama uusi kaappi sekä lipasto ja rakennettiin uusi kerrossänky, eteisestä tehtiin puolta isompi purkamalla vanhat romukaapit jne. Varsinkin makuuhuone uusine sänkyineen ja ikea-kalusteineen sekä vanha rengastushuone ovat nyt kuin eri tiloja kuin vielä viime viikolla. Nyt makuuhuoneessakin on uusissa kaapeissa hyvin tilaa miehittäjien tavaroille, eli pitkäaikaisemmat miehittäjät saavat tavaroitaan kaappeihin sen sijaan, että kaikki olisivat kasassa lattialla kassien päällä kuten ennen.

Katseltiin sitä jonkun verran lintujakin, aamuvakiot staijattiin ja verkot olivat pääasiassa auki. Jo perjantaina oli ollut ihan hyvää elokuista meininkiä, kun yli 1000 metsäkirvistä ja 500 keltavästäräkkiä oli muuttanut. Lauantaina ja sunnuntaina ei ylletty ihan näin korkeisiin lukuihin, muutamia satoja molempaista lajia kuitenkin lenteli. Varsinkin sunnuntaina rengastuslajisto oli ihan mielenkiintoista, kädestä pitäen pääsi ihailemaan mm rytikerttusta, käenpiikaa, töyhtötiaista ja kultarintaa. Sunnuntai oli myös syksyn ensimmäinen parempi "hysypäivä", eli hyönteissyöjiä oli niemessä. Pajulintuja merkattiin lomakkeelle 70, harmaa- ja kirjosieppoja joitakin kymmeniä, ja pienempiä määriä mm sirittäjiä ja erinäisiä kerttuja. Sypejä eli syksylle uusia lajeja havaittiin myös muutama, ainakin pikkulokki, härkälintu, rautiainen ja leppälintu.

Sunnuntai-iltana niemi hiljeni kun talkooväki lähti, ja aseman arkisempia askareita jäivät hoitamaan lisäkseni Aatu ja rengastamaan pariksi viikoksi tullut Jarmo Ruoho. Maanantai oli linnustollisesti pitkälti sunnuntain toisinto, hysyjä oli suunnilleen saman verran ja muutenkin meininki oli vastaavaa. Iltapäivän peto/mustahaikarastaiji tuotti muutamia muuttavia ruskosuohaukkoja ja hieman yllättäen kolmessa parvessa yhteensä 20 kurkea.