Loppuhuipennus ja tunnelmia

Torstai 28.10. oli aika loppusyksyinen päivä, linnut vähissä ja silleen. Runsaslukuisin muuttaja oli kottarainen reilun 800 yksilön voimin. Perjantaina oli vähän enemmän meininkiä, mm vielä reilut 700 viherpeippoa ja vajaat 500 talitiaista muutolla. Vanha muuttohaukka ilahdutti istuskelemalla lähiluodoilla, lintu on ilmeisesti sama joka on jo pari talvea talvehtinut Hangon ympäristössä. Iltapäivällä puutöiden ohessa valkoselkätikka lensi ohi.

Lauantaina se sitten tuli, se kauan odotettu, eli harvinaisuus. Lajikin oli jo kauan odotettu, taigakirvinen Anthus hodgsoni eli toverillisemmin hodari. Suomesta havainto oli jo 57:s, mutta Tringan alueelta eli Uudeltamaalta vasta toinen, valtaosa Suomen taigakirvisistä kun nähdään länsirannikon saarissa. Aatu löysi linnun aamulla Gåun niityn reunasta, ja näki sen lähtevän metsän päälle itään päin. Kuin ihmeen kaupalla lintu löytyi kuitenkin uudestaan alkuperäisen paikan läheltä kun kaikki olivat päässeet paikalle. Ilo oli ylimmillään, kun kaikki paikalla olleet kuittasivat eliksen ja asema 306. lajinsa. Kenelläkään ei ollut kunnon kuvausvälineitä mukana kun lintu nähtiin, joten yhtään määrityskelpoista kuvaa ei saatu. Myöhemmin iltapäivällä lintua lähdettiin dokumenttikuvien toivossa etsimään uudestaan, mutta sitä ei enää löytynyt. Aamulla pihassa nähtiin lyhyesti myös hippiäisuunilintu, ja muuttohaukkakin oli yhä luodolla istumassa. Näistä ei kuitenkaan taidettu kauheasti välittää. Asemalle uutta lajia ja erinäisten pinnarajapyykkien katkaisemista juhlistettiin sitten illalla sivistyneesti saunan ja kuohujuoman merkeissä.

Sunnuntai oli taas sitä itseään, hodaria ei näkynyt eikä kauheasti paljon muutakaan. Pihasta nähtiin sentään 2 ylilentävää vuorihemppoa, jotka bunkkerilta onnistuimme missaamaan huudosta huolimatta. Sunnuntai kuluikin lähinnä kamoja pakkaillessa ja asemaa siivotessa, kunnes iltapäivällä koitti aika jättää 11 viikkoa kotina toiminut asema taakse ja suunnata kohti pääkaupunkiseutua. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin ottaa yllä oleva pinnakuva kaikkien hodarin nähneiden kesken (kirjoittaja kuvassa alhaalla vasemmalla).

Syksy oli, kuten jokainen syksy haliaksella, ainutlaatuinen. Vaelluslinnuista liikkeellä olivat ennen kaikkea närhet ennätyksellisen voimakkaasti, yli 3000 närhen päivä oli ikimuistoinen. Yhteensä syksyn aikana nähtiin yli 8500 vaeltavaa närheä! Muualla Suomessa voimakkaana koettu hömötiaisvaellus jäi haliaksella muutaman päivän rypistykseksi, mutta lähes 3000 hömötiaisen päivä oli kuitenkin hieno kokemus. Myös toisen tiaislajin vaellus jäi haliaksella kokematta: viitatiainen ei lokakuun loppuun mennessä saapunut ainakaan virallisesti haliakselle. Muutamaan otteeseen tiaisparvista kuultiin kyllä viitatiaismaisia ääniä, mutta sitä lähemmäs ei päästy. Sini-, ja talitiaisetkin olivat joihinkin vuosiin verrattuna melko vähissä, lokakuun loppupuolella oli sentään yksi parempi päivä. Valitin jossain vaiheessa, että varpushaukat ovat vähissä. Siltä tuntui, kun ei missään vaiheessa tullut kovin suuria päiväsummia, parhaiden päivien jäädessä alle viidensadan. Kuitenkin "nisareita" lappoi pitkään ja tasaisesti ihan kohtuullisia päiväsummia, ja lähtiessäni syksyn summa oli noin 7500 muuttavaa.

Syyskuussa saatiin kokea pari viikkoa hienoja muuttoja. Mehiläishaukkoja nähtiin viikossa 450 ja koko syksyn summa taisi olla reilut 600. Kurkia nähtiin syksyn aikana huimat yli 28 000, kun aiempi paras syysmuuttosumma oli 19 000. Ja mikä hienointa, kurjet eivät menneet ripotellen pitkän ajan kuluessa vaan kunnon ryskeellä, kahtena parhaana päivänä yhteensä yli 23 000 kurkea! Myös kyyhkymuutto oli parina päivänä todella näyttävää katseltavaa.

Kaiken kaikkiaan syksy oli mielestäni ihan onnistunut, vaikka mitään järisyttävän harvinaista lintua ei satuttukaan näkemään. Jonkun verran vähälukuisempia lintuja ja pikkuharvinaisuuksia kuitenkin näkyi. Ehkä hienoimpia kokemuksia olivat kuitenkin parhaat muuttopäivät. Tuskin koskaan unohdan sitä päivää, kun niemen päällä lepatteli yhtaikaa yli 500 närheä.

Jos haluaisi nähdä koko syysmuuton yhdestä paikkaa, pitäisi siellä potentiaalisesti viettää lähes vuosi. Telkkäkoiraat aloittavat syysmuuttonsa huhtikuun lopulla, ja seuraavan vuoden maaliskuussa marjalinnut voivat olla vielä matkalla etelään. Onnistuin mielestäni kuitenkin kahden ja puolen kuukauden sessiolla näkemään syysmuuton hienoimmat näytelmät ja sain kokea lintulajiston muuttumisen elokuun puolivälin kesäisistä kerttusista lokakuun lopun pulmusiin ja tunturikiuruun.

Tähän loppuu toistaiseksi säännöllisempi kirjoitteluni tänne, jos se joskus alkaa uudestaan niin tiedotan siitä luultavasti taas erilaisten viestimien kautta. Kiitos ja anteeksi.

Loppu lähestyy

Loppu lähestyy sekä muuttokauden että miehitysjakson osalta. Loppusyksyn lintuja ovat mm kuvan pulmuset Gåun särkän kärjessä.

Torstai 21.10. katkaisi pitkän lisälajiputken, ja muutenkin oli heikompi päivä lintujen osalta. Ainut mainittavampi havainto lienee syksyn ensimmäinen pulmunen.

Perjantai 22.10. oli todella mystinen päivä. Vakion alussa keli oli vielä siedettävä ja lintujakin muutti ihan mukavasti. Nopeasti merellä näkynyt sadealue kuitenkin siirtyi niemenkin ylle ja taivaalta alkoi tulla räntää. Ihmeellistä oli, että lintumeininki vaan kiihtyi! Räntäsateessa nähtiin mm ajankohtaan nähden hurjasti muuttavia peippoja, yli 2000. Myös rastailla oli vähän menoa, räkättejä parisen tuhatta ja punakylkiäkin useita kymmeniä. Tilhiäkin taas parisen tuhatta muuttavaa. Päivää pidempää lisälajitonta putkea ei päässyt syntymään, kun heti vakiolla nähtiin taviokuurna. Vakion lopulla räntäsade muuttui sakeaksi lumipyryksi, ja muutto loppui. Retkeily ei kuitenkaan loppunut tähän, koska maastossakin oli paljon lintuja, ja piti lähteä katsomaan Gåun särkältä löytynyttä tunturikiurua. "Ere" löytyikin särkältä helposti, vaikka kiikarit olivat koko ajan niin huurussa ettei niiden läpi meinannut nähdä ollenkaan! Gåun niityllä oli myös useita kymmeniä niittykirvisiä, joitakin rautiaisia jne. Sade heikkeni ja lopulta loppui alkuillasta, ja olin vielä auringon laskettua kiertelemässä niemeä sepelrastaan toivossa. Etelärannasta lähtikin koskikara, joka nousi suoraan korkealle taivaalle ja lähti painamaan länteen kadoten lopulta ollessaan enää pieni piste läntisellä taivaalla. Ihmeellinen päivä kaikenkaikkiaan.

Lauantaikin oli hyvä päivä, vaikkakin melko erilainen kuin perjantai. Keli oli kohdillaan, paitsi että länsituuli oli hieman liian voimakas, yli 10 metriä sekunnissa. Yllättäen tiaisilla oli kova meno päällä heti aamusta. Talitiaisia ynnättiin reilut 3300 muuttavaa, sinitiaisia puolestaan vajaa 3300. Länsituulessa tiaiset tulivat matalalla, ja rengastuksia kertyikin päivälle lähes 400. Verkoissa oli välillä niin paljon lintuja, että osan staijareistakin piti lähteä tiaisia irrottelemaan. Päivän lisälaji oli yhä särkällä paikallisena hengaillut tunturikiuru.

Sunnuntai oli taas muuttopuolella paluu arkeen eli heikkoon loppusyksyn meininkiin. Tilhiä sentään tuhnusta huolimatta 700 muuttavaa ja naakkoja muutama sata. Tunturikiuru kuitenkin yhä paikallisena särkällä. Maanantai vastasi melko pitkälti sunnuntain kaavaa, tunturikiuru vieläkin ja muutolla muutama sata kumpaistakin tiaislajia. Vanha muuttohaukka sentään ilahdutti istumalla vähän aikaa linjataulun päällä ja saalistelemalla sitten erinäisiä muita lintuja eteläpuolella.

Tiistaina taas vähän parempaa meininkiä, etenkin rengastuspuolella. Aseman pihaan viritelty tilhiprojekti (nauha ja pihlajanmarjoja) tuotti reilut 200 tilhirengastusta. Tilhiä lomakkeella yhteensä reilut 1000 muuttavaa ja 300 paikallista. Kivempia lajeja taas muutama, joista niemen yli äännellen lentäneen taviokuurnan havaitsivat lähes kaikki, syksyn ensimmäinen pikkujoutsen jäi sen sijaan yhden iloksi. Tunturikiuru oli sen sijaan vihdoin ottanut särkältä hatkat. Ihan jees lintupäivän lajimäärä tähän aikaan vuodesta 72.

Tänään keskiviikkona oli heti aamusta lähtien todella hieno keli, lähes tyyntä ja pilvetöntä. Niinpä ei ollut yllättävää, kun päivällä nähtiin pari maakotkaa, vasta syksyn toinen ja kolmas. Muuttosummia ei ole vielä laskettu, mutta liikkeellä taas samaa tuttua tavaraa eli tilhiä, tali ja sinitiaisia sekä viherpeippoja joitakin satoja kutakin. Pihassa tilhirengastus jatkui. Aamulla tuotti ongelmia se, kun verkot olivat jäätyneet kiinni eikä niitä meinattu saada avattua. Myös maa oli aamulla kunnolla kuurassa ensimmäistä kertaa syksyn aikana.

Pikkukivaa

Torstai 14.10. kuvasi hyvin tämän syksyn vallitsevia sääoloja: tuuli oli turhankin kova. Torstaina tuuli oli tosin kovempi kuin vielä kertaakaan tänä syksynä: yli 20 metriä sekunnissa. Utössä, reilun 50 kilometrin päässä, oli mitattu jopa 27 m/s keskituulia, puuskissa vielä enemmän. Perjantainakin oli vielä liian tuulista, että suurempaa lintumeininkiä olisi päässyt syntymään. Muutolla sentään ajankohdalle tyypillisesti jonkun verran tilhiä, viherpeippoja sekä muutama talitiainen (siis 250). Lauantaina tuuli oli heikentynyt, ja vaihteeksi oli jonkun asteista muuttoa. Mm tiklejä oli liikkeellä uuden muuttoennätyksen verran, 69 kpl. Tilhiä puolisentoista tuhatta, 600 viherpeippoa jne. Kuten jo muutaman kerran aiemminkin syksyn aikana, vähälukuiset muuttolajit muuttohaukka ja pähkinänakkeli havaittiin samaan aikaan, liekö niillä joku mystinen suhde toisiinsa? Nakkeli tuli myös verkosta ja oli hieno.

Sunnuntaina päästiin sitten otsikon aiheeseen, kun alkoi monen päivän "lisälajiputki". Pikkukivalla meinataan joko haliaksella tai muuten vaan melko harvinaisia lajeja, jotka eivät kuitenkaan ole suurharvinaisuuksia. Lisälajit ovat siis lajeja, jotka ovat niin vähälukuisia että niitä ei ole valmiiksi lintuasemalomakkeella vaan ne pitää lisätä iltahuudossa niille varattuun kohtaan, tästä siis nimitys lisälaji. Sunnuntain lisälajeista vastasivat verkosta tullut pikkuriikkinen hippiäisuunilintu sekä sepelkyyhkyparvessa niemessä pyörähtämässä käynyt turturikyyhky. Turturista sain pitkästä aikaa ensimmäisen eliksen, ja "pro" (kuvituksena) oli kiva nähdä kädestä kun aiemmin näin sen vain maastossa. Muutenkin lintuja oli liikkeellä, mm viherpeippoja yli 3000 muuttavaa, tilhiä 1700 jne.

Maanantaina lännenpuoleinen tuuli oli taas yltynyt yli 10 metriin, ja se jarrutti jo selvästi lintumeininkiä. Lisälaji ja syksynpinna saatiin kuitenkin pikkukajavasta, kun nuori lintu nähtiin merellä lentämässä vähän hankalasti poispäin.
Tiistaina sama meno jatkui, tuuli oli vaan kääntynyt etelään ja puhalteli jo 15 sekuntimetrin voimalla. Vakiohavainnointi suoritettiin etelämetsän suojista, niin kuin kovalla tuulella on tapana. Avoimella ja suojattomalla bunkkerilla ei ole enää 15m/s tuulessa kivaa, ja putkella katseleminenkin on tärinän takia vaikeaa. Muutosta vastasivat tiistaina pääasiassa lokit, kalalokkeja noin 600 muuttavaa, pikkulokkeja 43, naurulokkejakin 17 sekä lisälajina taas pikkukajava, taas nuori lounaaseen, tällä kertaa hieman paremmin näkyen.

Keskiviikkoaamu oli lähes synkeyden huippu: kova etelätuuli, sadetta ja näkyvyys vain muutama kilometri, linnut arvatenkin hyvin vähissä. Melko nopeasti sade kuitenkin loppui ja vähän kirkastui ja tuulikin tyyntyi pikkuhiljaa iltapäivää kohti. Muutto ei enää oikeastaan ollut pelastettavissa, mutta paikallisia lintuja oli ihan mukavasti joten maastossa liikuttiin ahkerasti. Tämä tuotti taas pari kivempaa lajia. Ensin tuli valkoselkätikka, joka jäi tosin vaan yhden iloksi, mutta vähän myöhemmin löytyi Gåun särkän takaa rannasta niiailemasta koskikara. Koskikara on merenrannalla vähälukuinen, eikä sitä havaita asemalla edes joka vuosi. Se on siis yksi niistä lajeista, joka on muuten Suomessa melko helppo nähdä, mutta haliaksella melko vaikea, siis "haliasrari". Muita, vielä kovempia haliasrareja ovat vaikkapa fasaani (2 havaintoa aseman historian aikana) sekä pyy (alle 10 havaintoa?). Tämmöisen lajin näkeminen asemalla tekee haliaspinnojen keräilijän ikionnelliseksi, vaikka muualla Suomessa lajit ovatkin kohtuullisen helppoja havaita. Keskiviikkoon mahtui myös ristiriitaisia tunteita, kun Aatu kuuli portilla käydessään viitatiaisen ääntä tiaisparvesta. Viitatiaista ei ole asemalla hyväksytysti havaittu, eikä semmoista havaintoa tule tästäkään, kun lintua ei etsinnöistä huolimatta koskaan nähty tai löydetty enää uudestaan.

Lokakuuta

Taas on reilu viikko vierähtänyt, mutta eipä ole tullut kirjoiteltua kun mitään kauhean erikoista ei ole tuntunut tapahtuvan. Suurimmalta osin lintumeininki on ollut nihkeää, pääasiassa kovien tuulien takia. On sentään joku vähän parempikin päivä väliin sattunut.

Viime viikolla itselläni ei tuntunut menevän parempien lajien osalta hommat ihan putkeen, kun ensin jäi näkemättä Gåun niityllä kerran näyttäytynyt heinäkurppa ja pari päivää myöhemmin niemessä vilahdellut hippiäisuunilintu eli "pro" (Phylloscopus proregulus). Seuraavana päivänä eil pe 8.10 sain sentään kuitattua hippiäisuunilinnusta hakusessa olleen eliksen, kun ainakin yksi pro pyöri niemessä pitkin päivää, muttei suostunut kuitenkaan tulemaan verkosta. Verkoista tuli sen sijaan syksyn toinen taigauunilintu. Niemessä oli loppuviikosta muutenkin kivasti pikkulintuja, kun hippiäisiä kirjattiin lomakkeelle parina päivänä +-100 paikallista, ja tiltaltteja yhtenä päivänä 40 paikallista. Kivemmista lajeista lauantaina Gåun ruovikossa kämhyili luhtahuitti, jonka itse onnistuin näkemään mutta jotkut muut eivät. Huitti on "haliasrari", eli sitä nähdään haliaksella harvoin (aseman historian aikana noin 10 havaintoa), vaikka se ei muuten Suomessa ole kovin harvinainen. Varmasti huitteja on ruovikossa muuttoaikoina säännöllisesti, mutta niitä nähdään tosi harvoin kun ne ovat niin piilottelevia.

Vaelluslinnuista närhien vaellus jatkuu yhä, niitä on näkynyt melkein joka päivä joitakin satoja muuttavia, parhaana päivänä jopa lähes 900. Syksyn närhisumma onkin jo melko messevä, varmaankin reilusti yli 7000, tarkemmin en tiedä. Tiaiset ovat sen sijaan kateissa, normaalisti sinitiaisia ja talitiaisia muuttaa lokakuun alussa tuhansittain, nyt vain muutamia satoja per päivä. Vaikka tiaisten puuttuessa verkoista ei ole tullut suuria lintumassoja, lajisto on ollut ihan mielenkiintoista. Varsinkin petopuolella on tullut ilahduttavia yllätyksiä, kun verkoista tuli syksyn ensimmäinen hiirihaukka. Myös pari kanahaukkaa näyttäytyi kädestä pitäen, niin kuin myös syksyn ensimmäinen vanha varpushaukkakoiras. Kuvat on kuitenkin vielä prosessoimatta, eli niitä joutuu odottamaan ensi kertaan.

Muutolla massoista ovat yhä vastanneet samat lajiryhmät, eli kyyhkyt ja peippolinnut. Peippolinnuista tosin viime vuonna kateissa ollut viherpeippo on noussut lokakuun aikana runsaslukuisimmaksi muuttavaksi peippolinnuksi, monena päivänä on nähty ilahduttavat yli 1000 muuttavaa. Muista lokakuun linnuista tilhet ovat ilmestyneet kuvaan, toissapäivänä eli ma 11.10 havaittiin jo reilut 400 muuttavaa.

Eilen tiistaina tuuli oli taas mukava, aamulla keskituuli 15 m/s pohjoisesta, puuskissa 20 m/s. Tuli syksyn toinen aamu kun en mennyt vakion alussa staijaamaan, vaikka vakio toki hoidettiin, etelämetsän suojista tosin. Bunkkerilla on noin kovassa tuulessa aika karua seisoskella, kun mitään kunnon suojaa ei ole. Tänään keskiviikkona tuuli oli vähän leppoisempi ja lintuja vähän enemmän, mutta huomenna on luvassa taas ihanaa meininkiä kun aamusta lähtien pitäisi sataa vettä ja tuulen pitäisi voimistua aamun 10 metristä illalla jo 19 metriin sekunnissa.

Rauhallisempaa

Tiistain jälkeen loppuviikko on ollut kelien puolesta melko yhtenäinen: heikkotuulista, aurinkoista ja melko lämmintä. Lintupuolella meno on myös ollut melko samanlaista pitkin viikkoa, lähinnä tikat ovat ilahduttaneet liikehdinnällään. Keskiviikkona tuli syksynpinna pohjantikasta, joita on sittemmin näkynyt jo muutama lisää. Torstaina nähtiin syksyn toinen valkoselkätikka, nuori naaras joka tuli myös verkosta. Pikkutikoilla on ollut ihan hyvää meininkiä, viikon aikana on nähty yhteensä joitakin kymmeniä muuttavia. Kuvituksena tällä kertaa tikkoja, yllä huono kuva valkoselkätikasta kädessä ja lopussa maastokuva käpytikasta puun latvassa.

Keskiviikkona sattui hassu tapaus. Olin iltapäivällä istumassa bunkkerin "lepotuolissa", joka nojaa bunkkerin kaidetta vasten, ja katsomassa kiikarit silmillä Hankoon päin, kun huomasin silmännurkassa liikettä kiikarien ohi. Pysyin paikallaan ja kysyin myös bunkkerilla olleilta Tatulta ja Masalta, että mikä tossa mun vieressä istuu? Ehkä puolentoista metrin päässä suoraan etupuolellani istunut Tatu vastasi, että nuolihaukka. Nuori nuolihaukka siis istui lepotuolin karmilla, alle 30 sentin päässä oikeasta korvastani. Masa oli bunkkerin toisessa nurkassa eikä nähnyt aluksi koko lintua (joka jäi pääni taakse) ja oli siten hämillään. Lopulta Masa siirtyi vähän sivulle ja näki myös linnun. Alettiin pohtia, miten tilanteesta saataisiin kuva. Masalla oli järkkärissä liian pitkä putki kiinni, eikä parhaassa asemassa olleella Tatulla ollut mitään kameraa. Masa alkoi etsiä taskuistaan pokkaria ja ilmeisesti kahisi sen verran, että nuolihaukka tajusi jutun jujun ja lennähti puun latvaan 15 metrin päähän, josta jatkoi hetken päästä kauemmas. Nuolihaukka siis istui korvan vieressä ehkä puolisen minuuttia, jona aikana se ehti kohennella hieman asentoaankin. Itse istuin koko ajan samassa asennossa, kiikarit silmillä ja vilkuillen "subbaria" kiikarien ohi. Harmittavaa, ettei tilannetta onnistuttu kuvaamaan, olisi tullut veikeä kuva.

Viikonloppuna niemellä oli säpinää lukuisien päiväretkeilijöiden muodossa, lintumeininki oli yhä melko rauhallista. Lauantaina niemellä taisi hillua yhteensä yli 60 ihmistä, mikä on haliaksen mittapuulla melkoisen paljon. Lauantaina rikkoutui myös vajaan viikon vanha pikkuvarpusten muuttoennätys, uusi ennätys on nyt 207 muuttavaa.

Hurjia muuttoja

Kun elokuussa oli hiljaista muuttorintamalla, ajattelin että kyllä niitä muuttoja ehtii nähdä sitten syyskuussa. Mennyt viikko ja varsinkin viikonloppu tarjosikin hienoja muuttoja.

Lauantai toi kuin toikin tullessaan lintupäivän parin hiljaisemman päivän jälkeen. Tuuli puhalteli vielä etelän puolelta, ja iltapäivällä bunkkerilla oli suorastaan lämmintä kun mittari näytti +16 ja aurinko paistoi. Aamu alkoi monipuolisella pikkulintumuutolla, mm rautiaisia havaittiin mukavat 400 muuttavaa, peippoja ja vihervarpusia reilut 5000. Iltapäivällä lenteli myös tiaisia, pääasiassa sinitiaisia, joita noin 900m. Ikimuistoisen päivästä tekivät kuitenkin närhet. Niitä alkoi vyöryä niemelle aamupäivällä, eikä vyöry vaan tuntunut loppuvan. Suurimmasta yksittäisestä parvesta laskettiin vähän vajaa 500 närheä! Välillä koko taivas tuntuikin olevan täynnä sekavasti eri suuntiin suihkivia närhiä. Spektaakkeli kesti muutaman tunnin ja laantui sitten. Loppusummaksi saatiin kuitenkin haliaksen uusi ennätys ja tietääksemme myös uusi Suomen ennätys 3265 muuttavaa närheä. Käsittämätöntä. Myös syksyn paras varpushaukkasumma ynnättiin, 477 muuttavaa. Lauantaina iltapäivällä närhihärdellin jälkeen vitsailtiin, että huomennahan se muuttopäivä vasta on kun tuuli kääntyy pohjoiseen...

Kuten oli arvailtu, sunnuntaista kehkeytyi hyvä muuttopäivä. Bunkkerilla staijattiin useamman hengen voimin aamuseitsemästä vähän vaille kahdeksaan illalla, eli reilusti kellon ympäri. Kaikennäköisiä lintuja oli liikkeellä, kun kylmä koillisviima tuntui ajaneen liikkeelle sekä kyyhkyt, sorsat, hanhet, pedot että kurjet. Aamulla ensimmäisenä aloittivat kyyhkyt rynnistyksensä, ja niitä paineli älyttömän suurissa, suurimmillaan usean tuhannen linnun parvissa pitkälle iltapäivään. Summaksi saatiin 33 460 muuttavaa sepelkyyhkyä, eli aseman uusi ennätys. Hanhiakin lenteli tasaisesti lähes aamusta iltamyöhään. Näin lännessä on poikkeuksellista nähdä varsinkaan syksyllä suuria määriä hanhia, mutta nyt niitä tuntui riittävän. Yhteensä päivän aikana laskettiin yli 14 000 hanhea, joista valtaosa määritetyistä valkoposkihanhia (noin 4800, uusi aseman ennätys tämäkin). Hanhiparvien lisäksi merellä lenteli pitkin päivää haapanaparvia, joita ynnättiin illalla myös hienot 3300 muuttavaa.

Aamulla näkyi vain muutamia kurkiparvia, mutta jossain vaiheessa alkuiltapäivää pohjoisen puolen horisonttiin ilmestyi vieri viereen kaukaisia rihmoja, jotka kertoivat kurkien olevan tulossa. Rihmojen muututtua kurkiparviksi oli yhtäkkiä koko bunkkerin itäpuolinen taivas täynnä parvia, tai enemmänkin jatkuvaa kurkivirtaa. Kurjista, niin kuin mistään muustakaan, ei ehditty pitää edes välisummaa kun koko ajan oli niin paljon katsottavaa. Vasta illalla selvisi, että kurkia oli merkitty muutolle 12 596, eli jopa enemmän kuin keskiviikkona! Kurkimuutosta ei kuitenkaan ehtinyt nauttia yhtä paljon, kun koko ajan oli muutakin tekemistä ja parvia laskettavana, lisäksi kurjet menivät lähes kaikki vähän kauempaa itäpuolelta. Bunkkerilla ei vaihtuvuudesta huolimatta ollut iltapäivän aikana muutamaa henkeä enempää kerrallaan. Välillä, kun bunkkerilla oli jonkin aikaa vain kaksi henkeä, oltiin hätää kärsimässä kun kaikkea ei meinannut ehtiä laskea. Kolmella homma pysyi ainakin kyyhkyjen loputtua jotenkin hanskassa, kun yksi hoisi eteläpuolen hanhia ja haapanoita, toinen itäpuolen kurkia ja kolmas länsipuolen kurkia sekä pohjoispuolen hanhia ja haapanoita. Myös petoja oli kiitettävästi liikkeellä, mm ennätykselliset 18 muuttavaa ampuhaukkaa, pari muuttohaukkaa, 450 varpushaukkaa, 15 sinisuohaukkaa ja niin edelleen. Hienon päivän olisi kruunannut vielä harvinaisuus, mutta illalla metsähanhiparvessa ohi lentänyt ilmeinen kiljuhanhi jäi huonon valaistuksen takia määrittämättä. Ei kaikkea voi saada, ainakaan kerralla.

Maanantaina oli sunnuntaihin verrattuna rauhallista, aamulla tosin sepelkyyhkyt rynnistivät vielä reilun 17 000 yksilön voimin, joista puolessa tunnissa 7.30-8.00 10 500 yksilöä. Kolmatta päivää peräkkäin rikottiin aseman muuttoennätyksiä, nyt tosin vähän vähemmän hohdokkaasti 139 pikkuvarpusen voimin. Muutolla myös mukavat lähes 800 kulorastasta. Maanantai oli rengastuspuolella vilkkaampi päivä, rengastuksia kertyi pääosin tiaisista hieman yli 400kpl. Illalla tuli vielä syksyn ensimmäinen pöllö verkoista, sarvisellainen.

Tiistai onkin sitten ensimmäinen hiljainen muuttopäivä sitten perjantain, ja ehti vaihteeksi laittaa kuvia koneelle ja kirjoitella tänne. Eipä ihmeellisiä lintuja, jokunen tiainen lenteli. Ensimmäistä kertaa bunkkerilla oli kylmä kun aamulla +6 ja koillistuulta 13 m/s.

Kurkien päivä

Keskiviikkoa oli jo etukäteen sääennusteista arvailtu kurkipäiväksi: kylmenevää ja navakka pohjoistuuli. Aamulla pohjoistuuli vaikutti jopa hieman liian kovalta, mutta onneksi se tyyntyi päivän mittaan. Kurkiparvia alkoi lennellä jo aikaisin aamulla, ja tietoa kantautui pohjoisempaa, että massat olivat lähteneet liikkeelle. Tässä vaiheessa todettiin, että nyt taitaa olla SE päivä, tänään staijataan tappiin asti. Kurkimeininki vaan kiihtyi päivän edetessä, iltapäivällä meni yhdessä vaiheessa noin 1000 kurkea per puoli tuntia. Muutkin linnut tajusivat olla pahemmin häiritsemättä kurkien katselua, mitä nyt jokunen peippo ja varpushaukka lenteli.

Kurkiparvet olivat komeita, ja mikä parasta, ne eivät kaikki menneet jommankumman puolen horisontista, vaan hienoja yli 200 linnun parvia meni myös suoraan päältä. Onneksi paikalla oli paljon staijivoimaa, että bunkkerilla saatiin koko päivän pidettyä hyvä miehitys. Staijipäivästä kehkeytyi odotetun pitkä, kun bunkkerille noustiin auringonnousun aikaan kello 7 ja sieltä poistuttiin vasta auringonlaskun jälkeen, kello 20.00. Yhteensä staijattiin siis 13 tuntia putkeen, esimerkiksi itse kävin koko aikana kaksi kertaa asemalla syömässä nopeasti jotain. Kuten on tapana, kurjista pidettiin juoksevaa välisummaa muuton edetessä. Illalla hieman ennen auringon laskua summa näytti noin 10 950, ja mietittiin että 11 000 on pakko rikkoa. Hetken päästä putkella löytyikin pohjoisesta jossain käsittämättömän kaukana kohti tuleva kurkiparvi, joka näkyi putken kuvassa vain ohuena nauhana horisontissa. Pimeyden laskeutuessa parven lähestymistä seurattiin, ja parvi oli vielä 25 minuutin päästä valon hiipuessa niin kaukana, ettei siitä voitu kuin arvioida 200 lintua. Näin ollen lopullinen summa kohosi kuin kohosikin yli 11 000, nimittäin 11 178 lintuun.

Yksi suurimmista haaveistani koko syksylle oli nähdä hieno kurkimuuttopäivä, ja nyt se haave toteutui. Ihan näin hienoja muuttoja ei nähdä täällä läheskään joka vuosi, yli 10 000 kurjen päivät lienevät missä vain Suomessa harvinaisia. Haliaksen muuttoennätys tämä ei kuitenkaan ollut, muutama vuosi sitten on päivässä nähty reilut 13 000 kurkea.

Torstai ja perjantai olivat sitten taas peruspäiviä, vähän niin kuin keskiviikko mutta ilman kurkia. Jokunen peippo ja vihervarpunen lenteli, kivempana joku pähkinänakkeli ja muuttohaukka, ei siitä sen enempää. Torstaina saapuivat haliaksen saunarakennuksenkin rakentaneet Pete Saarinen ja Jukka Vilén eristämään talkoissa laajentuneen aseman eteisen edes puolittain talvilämpimäksi tilaksi, jossa voisi paremmin säilyttää esim vaatteita. Tämä tiesi tietenkin hommia itse rakentajille, mutta myös muille asemalla olijoille tavaroiden kantamisen merkeissä. Perjantai kuluikin vakion staijaamisen jälkeen pitkälti talkoohommissa, kun kuskattiin kamoja asemalle ja asennettiin aseman uutta ovea jne. Huomiseksi lauantaiksi toivotaan taas lintupäivää, kun kelejenkin pitäisi olla taas hieman otollisemmat.