Porkkalan viikonlopun aikana Vantaalla oli tullut kovin kesäisen oloista: koivuissa oli jo lehdet ja tervapääskyt kirkuivat pihalla. Heti kohta eli maanantaina iltapäivällä oli kuitenkin paluu kevään edistymisessä hieman taaksepäin eli meren äärelle Hankoon. Edessä siis vielä vajaan parin viikon loppukeväinen rupeama Hangon lintuasemalla.
Olin jo jonkun aikaa odottanut, milloin "nuijisin" eli missaisin ensimmäisen kivemman linnun, joka havaitaan kun olen paikalla. Tiistaina se sitten tuli. Siitä kun astuin asemalle sisään siihen kun harjalintu puputti ei voinut olla kovin montaa kymmentä sekuntia, koska en ollut saanut edes voita leivälle kun Aatu jo ilmestyi ovelle matkalla komppaamaan harjalintua. Eihän sitä tietenkään löytynyt, harjalintu kun on värikkyydestään huolimatta erittäin kähmy otus ja vaikea löytää pusikkoisesta niemestä. Ehkä tämän takia asemalla onkin lajista vasta muutama havainto.
Pitkä itätuulijakso jumitti vielä alkuviikolla muuttoa. Itävirtaus toi sentään keskiviikkoaamuna haliaspinnaksi täällä melko vähälukuisen idänuunilinnun, jota ei nykyään havaita edes ihan joka vuosi.
Torstaina meni aamulla kevään toistaiseksi paras kuikkalintumuutto, noin 800 lintua. Joukossa ei kuitenkaan harmittavasti ollut mitään harvinaisempia gavioita. Illalla seitsemän maissa päädyttiin puolivahingossa bunkkerille ja huomattiin että horisontissa lentelee rihmoja. Kunnon arktika on haliaksella harvinaista herkkua, nyt kuitenkin meni parissa tunnissa 30 000 vesilintua, joista 1500 määritetty mustalinnuiksi ja 6000 alleiksi. Varsinkin loppuvaiheessa alleja meni jo hienosti läheltä, kun normaalisti täältä nähdään vaan "haliasarktikaa" eli pikkiriikkisiä pisteitä horisontissa.
Perjantai ja lauantai olivat heikkotuulisia, oikeastaan melko tyypillisiä toukokuun loppupuolen päiviä. Muutto on täällä toukokuun lopussa jo heikkoa, kun muu muutto on pääosin mennyt ja arktikasta näkyy normaalisti vain vähän kuikkalintuja. Toukokuun loppupuoli on sensijaan hyvä aika nähdä "parempia" eli harvinaisempia lajeja. Nyt kummallekin päivälle siunaantui yksi kvaliteetti. Tällä kertaa ne eivät olleet todellisia suurharvinaisuuksia, lähinnä haliaksella harvinaisia, mutta muualla nykyään suhteellisen tavallisia lajeja. Perjantaiaamu alkoi aseman noin viidennellä rastaskerttusella, joka lauleskeli kotilahden rannassa. Lauantaina sensijaan muutti ohi aseman kolmas jalohaikara, joka on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nykyään melko tavallinen, vaikka siitä pitääkin toistaiseksi vielä tehdä art-lappu eli ilmoitus aluerariteettikomitealle. Olen nyt itse nähnyt kaksi aseman kolmesta "jallusta", kun näin myös aseman toisen lajin edustajan viime elokuussa.
Syksy on jo täällä, tai sitä mieltä ovat ainakin telkkäkoiraat: lauantaina paineli länteen jo lähes kolmesataa. Myös isokoskelokoiraita muuttaa jo länteen, vaikkakin lukumäärät ovat telkkiä pienempiä. Viimeisen parin päivän aikana on haahkakoiraitakin alkanut ilmestyä muutamia tuhansia länsipuolen sulkasatoalueelle. Parhaillaan länsipuolella voi kesäkuun alkupuolella velloa parin-kolmenkymmenen tuhannen sulkivan haahkakoiraan valkoinen massa, joten vielä tämän jakson loppupuoliskolla niitä pitäisi ilmestyä sinne rutkasti lisää.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
torstai 20. toukokuuta 2010
Kärjessä
Kevään edetessä käy lintuharrastajan elämä yhä rankemmaksi, kun herätyskello soi jo 3 ja jotain ja aurinko laskee vasta kymmenen jälkeen illalla. Siksipä ehti muutama päivä kulua porkkalan retken jälkeen, ennen kuin "oli aikaa" (vaikka eihän sitä oikeastaan muuta olekaan) kirjoitella tänne.
Jokatapauksessa, olimme tringan nuorisojaostosta koostuvalla porukalla siis viime viikonloppuna torstaista sunnuntaihin telttailemassa legendaarisessa Porkkalan kärjessä. Näin jälkeenpäin voi vaan sanoa, että on se aikamoinen paikka. Retkeläisillä ei oikein ollut varsinaisesti kovin paljon kokemuksia arktikasta, ja tämän takia monilta puuttuikin ennen retkeä vielä arktikan pikkukivoja lajeja kuten jääkuikka ja leveäpyrstökihu. Ennen retkeä mietittiinkin, että olisipa kiva nähdä vaikka se jääkuikka.
Retki lähti käyntiin hyvin heti torstai-iltana. Vaikka Rönskin nuotittamia kahta allihaahkakoirasta ei löytynytkään, löytyi sen sijaan viidentoista linnun allihaahkaparvi, josta pari kuittasi heti eliksen.
Perjantaina alkoi sitten oikeasti tapahtua. Ensin aamulla meni hieman hämärä ehkä jääkuikka. Totesin sitten, että eihän tuommoisesta oteta pinnaa vaan siitä joka menee tuosta Träskön edestä hienossa myötävalossa. Ehtiköhän tunti tästä kulua kun jääkuikka lipui juurikin Träskön edestä todella hienosti. Juuri tätä ennen lensi ohi lyhytnokkahanhi, hyvä havainto sekin. Kohta jo meni toinen jäägavia, joka tosin löydettiin myöhään ja jäi vain jääkuikkalajiksi. Näiden lisäksi summattiin noin 800 muutakin kuikkalintua, pääasiassa tietenkin kuikkia.
Päivemmällä vitsailtiin, että iltastaijilla hoidetaan sitten vielä se lepy eli leveäpyrstökihu. Yhdessä vaiheessa iltastaijilla Hanna ja minä lähdimme kannakselle leirille syömään. Kohta Joonatan juoksi läähättäen leiriin ja hapuili lintukirjaa: "sinne tippu varmaan lepyparvi". Äkkiä kalliolle, ja siellähän niitä oli lillumassa länsipuolella, kokonaista kuuden linnun parvi. Oli kuulemma mennyt pojilla vähän sormi suuhun, kun oli tullutkin kokonainen parvi semmoisia lusikkapyrstöisiä otuksia. Tringaretkuekin onnistui Rönskiltä näkemään lepyt kaukaa kovan nuotituksen päätteeksi.
Perjantain päiväretkeilijät toivat tiedon, että parkkipaikan takana laulaa idänuunilintu. Sitä lähdettiin kuuntelemaan porukalla, kun jossain vaiheessa tuli soitto että kärjestä oli löytynyt uiva jääkuikka. Itse tulin takaisin kärkeen viimeisenä, ja ehdin juuri löytää uivan linnun kun se lähti lentoon, suoraan kohti. Se ohitti kärjen eteläpuolelta, jos mahdollista vieläkin hienommin kuin edellispäiväinen. Tällä kertaa olin skarppina ja räiskäisin pokkarilla vapaalla kädelä skoupaten muutaman kuvan, joista yhdestä (yllä) ei mielestäni ole ongelmia määrittää lintua jääkuikaksi :)
Sunnuntai olikin sitten "heikompi" päivä, paras havainto pari laulavaa pikkusieppoa. Retki oli jokatapauksessa enemmän kuin onnistunut, vaikka odoteltuja punakuirimassoja ei nähtykään. Rönskiä ja parissa muussa paikassa mökeillään olleita nuorisojaostolaisia vastaan viritetty viikonlopun pinnaskaba motivoi staijaamaan ja keräämään lajeja, ja lopulta havaitsimmekin kärjen alueelta viikonlopun aikana 110 lajia. Rönskikin sai 110, ja mökkiläisekin saivat pienemmillä porukoilla yllättävän paljon, jääden sadan molemmin puolin oleviin lajimääriin. Käytännössä joka päivä vähintään joku viidestä retkeläisestä oli staijaamassa puoli viidestä aamulla yhdeksään-kymmeneen illalla ehkä paria iltapäivätuntia lukuunottamatta. Itse taisin perjantaina seisoa kärjen kalliolla ainakin neljätoista tuntia.
Retkellä siis mukana lisäkseni Hanna Hyvönen, Joonatan Toivanen, Tuukka Dunkel ja Lauri Manninen.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tornien Taiston huumaa
Tänään oli taas jokakeväisen tornien taiston aika. Sääennusteet näyttivät, että jo toista vuotta peräkkäin taistosta tulisi pääkaupunkiseudulla lähinnä sateen pitelemistä. Ainakin Vantaalla, jossa osallistuin taistoon siis Kehä kolmoseltakin näkyvässä Pitkäjärven tornissa, sade ehti pääosin mennä ohi yön aikana, ja vain kuuden ja seitsemän välillä aamulla tuli vähän vettä taivaalta.
Pitkäjärven torni ei ainakaan enää ole mikään varsinainen huipputorni, akilleen kantapäänä on juurikin noin sadan metrin päässä huriseva Kehä III. Tästä syystä minkään linnun kuuleminen kuuden jälkeen aamulla ei ole kovin helppoa. Jo viiden ja kuuden välillä pitää enimmäkseen odotella niitä välejä, kun autoja ei satu olemaan kohdalla ja meteli on vähän hiljaisempi. Ongelmaa kuvaa hyvin tämän vuoden taiston kirjosieppohavainto. Tornin ja kehän välissä (kiinni kehässä) on pieni metsäsaareke, jossa kirjosieppo eilen pohjustuskeikallani lauleli. Tänään aamulla se oli jostain syystä hiljaa, ja aloitti vasta aamupäivällä. Silloinhan sitä ei sieltä sadan metrin päästä enää kuullutkaan torniin, ja laji meinasi jäädä saamatta kun lintu lauloi metsän sisällä eikä tullut näytille. Kahden tunnin metsään vilkuilun jälkeen sieppo suvaitsi siirtyä metsäsaarekkeen tornin puoleiseen päätyyn, ja torniinkin kuultiin pari säettä.
Pitkäjärven tornista on nyt viitenä vuonna peräkkäin osallistuttu taistoon vaihtelevalla, vantaalaisista lintuharrastajista koostuvalla porukalla, itse olin mukana nyt toista kertaa. Kehän ja meren puuttumisen takia (tai siksi että ei vaan osata) lajimäärät Pitkäjärvellä ovat melko pieniä, ja päätavoitteena onkin aina ollut itsensä voittaminen eli edellisen vuoden tuloksen parantaminen. Tänä vuonna siis lähdettiin parantamaan viime vuoden ennätystulosta eli tavoitteena oli 61 lajin ylitys.
Sitten päivän tapahtumiin. Tuhnukeli tiputti Pitkäjärven tornin edustalle ennennäkemättömän määrän kahlaajia. Aamulla parvet tuntuivat seuraavan järveä eteläpäästä pohjoispään tornille, jonka eteen ne tippuivat joksikin aikaa ja jatkoivat sitten matkaansa. Pääosassa olivat aamulla lirot, joita havaittiin muutamia satoja, joukossa mm jonkun verran valkovikloja ja mustavikloja. Päivemmällä meni pääasiassa suokukkoja (joiden summa on kai vielä laskematta), mutta kukkoparvet painoivat vaan matalalla suoraan yli ja jatkoivat matkaansa.
Kahlaajia lukuunottamatta lajisto oli pääasiassa melko tavanomaista, mutta toki mukaan mahtui joitain kivojakin havaintoja. Tulvametsästä kuului ensin pariin otteeseen lyhyt pätkä sirinää. Mietittiin, että mitäköhän tuokin nyt oikein meinaa. Kohta kuului kuitenkin jo pitempi pätkä, ja todettiin että sehän on kuin onkin aikainen pensassirkkalintu! Vesiäisistä kivoja olivat mm tornille uudet taistolajit, yksinäiset mustakurkku-uikku ja uivelonaaras.
Viimeiset tunnit ovat aina pahat, kun lajimäärä meinaa junnata paikallaan. Tänä vuonna rajapyykki oli 58 lajia, johon tartuttiin aamupäivällä noin tunniksi. Nyt jaksettiin kuitenkin tahkota, ja saatiin työvoittona viime tunteina mm niin harvinaisia lajeja kuin tukkasotka ja isokoskelo. Tukkasotkat sentään tippuivat jostain lahdelle kahdentoista jälkeen, mutta isokoskelo löytyi vasta putkella usean kilometrin päästä järven vastarannalta! Muita tämän kerran työvoittoja edustivat em kirjosieppo sekä pitkän lajipaussin lopettanut ylilentävä merihanhi.
Klo 13.00 todettiin, että oli havaittu taistoaikana 65 lajia. Vanha ennätys ylittyi siis neljän lajin turvin, mitä pidimme varsin hyvänä tuloksena. Tänä vuonna "lisäbointseja" toivat erityisesti kahlaajat, kun esim petolajit olivat vähissä: vain pari varpushaukkaa ja nuolihaukkaa. Tänä vuonna Pitkäjärven joukkueessa lisäkseni Kim Söderling, Klaus Salo, Jussi Salokorpi sekä Arto Hietala.
Tulipa aika pitkä teksti, onneksi olkoon jos jaksoit lukea loppuun asti. Lopuksi vielä kuva tornilta järvelle päin, vesi on tällä hetkellä normaalia paljon korkeammalla.
Pitkäjärven torni ei ainakaan enää ole mikään varsinainen huipputorni, akilleen kantapäänä on juurikin noin sadan metrin päässä huriseva Kehä III. Tästä syystä minkään linnun kuuleminen kuuden jälkeen aamulla ei ole kovin helppoa. Jo viiden ja kuuden välillä pitää enimmäkseen odotella niitä välejä, kun autoja ei satu olemaan kohdalla ja meteli on vähän hiljaisempi. Ongelmaa kuvaa hyvin tämän vuoden taiston kirjosieppohavainto. Tornin ja kehän välissä (kiinni kehässä) on pieni metsäsaareke, jossa kirjosieppo eilen pohjustuskeikallani lauleli. Tänään aamulla se oli jostain syystä hiljaa, ja aloitti vasta aamupäivällä. Silloinhan sitä ei sieltä sadan metrin päästä enää kuullutkaan torniin, ja laji meinasi jäädä saamatta kun lintu lauloi metsän sisällä eikä tullut näytille. Kahden tunnin metsään vilkuilun jälkeen sieppo suvaitsi siirtyä metsäsaarekkeen tornin puoleiseen päätyyn, ja torniinkin kuultiin pari säettä.
Pitkäjärven tornista on nyt viitenä vuonna peräkkäin osallistuttu taistoon vaihtelevalla, vantaalaisista lintuharrastajista koostuvalla porukalla, itse olin mukana nyt toista kertaa. Kehän ja meren puuttumisen takia (tai siksi että ei vaan osata) lajimäärät Pitkäjärvellä ovat melko pieniä, ja päätavoitteena onkin aina ollut itsensä voittaminen eli edellisen vuoden tuloksen parantaminen. Tänä vuonna siis lähdettiin parantamaan viime vuoden ennätystulosta eli tavoitteena oli 61 lajin ylitys.
Sitten päivän tapahtumiin. Tuhnukeli tiputti Pitkäjärven tornin edustalle ennennäkemättömän määrän kahlaajia. Aamulla parvet tuntuivat seuraavan järveä eteläpäästä pohjoispään tornille, jonka eteen ne tippuivat joksikin aikaa ja jatkoivat sitten matkaansa. Pääosassa olivat aamulla lirot, joita havaittiin muutamia satoja, joukossa mm jonkun verran valkovikloja ja mustavikloja. Päivemmällä meni pääasiassa suokukkoja (joiden summa on kai vielä laskematta), mutta kukkoparvet painoivat vaan matalalla suoraan yli ja jatkoivat matkaansa.
Kahlaajia lukuunottamatta lajisto oli pääasiassa melko tavanomaista, mutta toki mukaan mahtui joitain kivojakin havaintoja. Tulvametsästä kuului ensin pariin otteeseen lyhyt pätkä sirinää. Mietittiin, että mitäköhän tuokin nyt oikein meinaa. Kohta kuului kuitenkin jo pitempi pätkä, ja todettiin että sehän on kuin onkin aikainen pensassirkkalintu! Vesiäisistä kivoja olivat mm tornille uudet taistolajit, yksinäiset mustakurkku-uikku ja uivelonaaras.
Viimeiset tunnit ovat aina pahat, kun lajimäärä meinaa junnata paikallaan. Tänä vuonna rajapyykki oli 58 lajia, johon tartuttiin aamupäivällä noin tunniksi. Nyt jaksettiin kuitenkin tahkota, ja saatiin työvoittona viime tunteina mm niin harvinaisia lajeja kuin tukkasotka ja isokoskelo. Tukkasotkat sentään tippuivat jostain lahdelle kahdentoista jälkeen, mutta isokoskelo löytyi vasta putkella usean kilometrin päästä järven vastarannalta! Muita tämän kerran työvoittoja edustivat em kirjosieppo sekä pitkän lajipaussin lopettanut ylilentävä merihanhi.
Klo 13.00 todettiin, että oli havaittu taistoaikana 65 lajia. Vanha ennätys ylittyi siis neljän lajin turvin, mitä pidimme varsin hyvänä tuloksena. Tänä vuonna "lisäbointseja" toivat erityisesti kahlaajat, kun esim petolajit olivat vähissä: vain pari varpushaukkaa ja nuolihaukkaa. Tänä vuonna Pitkäjärven joukkueessa lisäkseni Kim Söderling, Klaus Salo, Jussi Salokorpi sekä Arto Hietala.
Tulipa aika pitkä teksti, onneksi olkoon jos jaksoit lukea loppuun asti. Lopuksi vielä kuva tornilta järvelle päin, vesi on tällä hetkellä normaalia paljon korkeammalla.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Vaisua
Tiistain lajimäärä taisi loppujenlopuksi olla 58. Keskiviikko oli hyvin samankaltainen päivä kuin maanantai sekä linnustollisesti että kelin puolesta. Siis mukavan aurinkoista ja heikkotuulista, mutta lintupuolella aivan kuollutta.
Torstaina oli sentään hiukan enemmän elämää, ilmeisesti lämpimämmän yön ansiosta niemeen oli tullut jonkun verran uusia lintuja. Kuuluvimmat näistä olivat vakiolla viihdyttäneet pari satakieltä, myös hernekerttu lauloi ensimmäistä kertaa kunnolla. Lähes tyyni keli mahdollisti sentään kauempanakin olevien allien laskeskelun, ja paikallislukema suureni edellisten päivien noin tuhannesta kahdeksaan tuhanteen.
Kuten tämä jakso taas osoitti, muutaman päivän jakso voi aina olla lintujen puolesta melko tyhjäkin. Varsinkin keväällä mikään ei oikein edisty pohjoisvirtausten aikana, nytkin vallitseva virtaus oli koko ajan pohjoissektorilta, vaikka Hangossa olikin pääasiassa heikkotuulista. Ilmeisesti sunnuntaiksi ja alkuviikoksi tuuli kääntyy taas etelään ja kevät pääsee taas edistymään seuraavan muuttolintuaallon muodossa.
Lintuasemilla oloon tulee tässä reilun viikon tauko. Vantaalaisena osallistun ensin tornien taistoon Vantaan Pitkäjärven tornista. Helatorstaiviikonlopuksi lähdetään tringan nuorisojaoston porukalla Porkkalan kärkeen arktikan toivossa, Hangosta kun näkee vaan "haliasarktikaa" eli rähmää horisontissa. 17.5. matka suuntautuu taas Haliakselle vajaan parin viikon jakson merkeissä. Toukokuun viimeisellä viikolla voisi vaikka tulla semmoinen hauska kuuma kaakkoisputki...
Torstaina oli sentään hiukan enemmän elämää, ilmeisesti lämpimämmän yön ansiosta niemeen oli tullut jonkun verran uusia lintuja. Kuuluvimmat näistä olivat vakiolla viihdyttäneet pari satakieltä, myös hernekerttu lauloi ensimmäistä kertaa kunnolla. Lähes tyyni keli mahdollisti sentään kauempanakin olevien allien laskeskelun, ja paikallislukema suureni edellisten päivien noin tuhannesta kahdeksaan tuhanteen.
Kuten tämä jakso taas osoitti, muutaman päivän jakso voi aina olla lintujen puolesta melko tyhjäkin. Varsinkin keväällä mikään ei oikein edisty pohjoisvirtausten aikana, nytkin vallitseva virtaus oli koko ajan pohjoissektorilta, vaikka Hangossa olikin pääasiassa heikkotuulista. Ilmeisesti sunnuntaiksi ja alkuviikoksi tuuli kääntyy taas etelään ja kevät pääsee taas edistymään seuraavan muuttolintuaallon muodossa.
Lintuasemilla oloon tulee tässä reilun viikon tauko. Vantaalaisena osallistun ensin tornien taistoon Vantaan Pitkäjärven tornista. Helatorstaiviikonlopuksi lähdetään tringan nuorisojaoston porukalla Porkkalan kärkeen arktikan toivossa, Hangosta kun näkee vaan "haliasarktikaa" eli rähmää horisontissa. 17.5. matka suuntautuu taas Haliakselle vajaan parin viikon jakson merkeissä. Toukokuun viimeisellä viikolla voisi vaikka tulla semmoinen hauska kuuma kaakkoisputki...
tiistai 4. toukokuuta 2010
Hysyt tulevat
Vappuviikolla piti käydä tekemässä yliopistolla pari tenttiä, ja palasin asemalle sunnuntaina päivällä. Muutaman päivän aikana oli saapunut hurja määrä uusia lajeja, tähän aikaan vuodesta tietenkin lähinnä hyönteissyöjiä. Kirjosieppo ja mustapääkerttu, jotka olivat esiintyneet vielä viikon alkupuolella vain yksittäisinä yksilöinä, olivat nyt yleisiä puskalintuja. Kokonaan uusia, jo yleistyneitä tulokkaita olivat mm leppälintu ja pensastasku. Lisäksi vappuviikonlopun porukka oli havainnut yksittäisiä yksilöitä kaikennäköisistä ihmeellisistä lajeista kuten sirittäjä ja satakieli.
Kun lähdin keskiviikkona, niin torstaina oli tietenkin nähty sepelrastas ja heinätavi, pari lajia joita en ole itse haliaksella vielä nähnyt. Onneksi kummatkin ovat kuitenkin säännöllisiä, joskin vähälukuisia, joten niiden näkeminen on enemmänkin ajan kysymys.
Tyypillisesti asema tyhjeni sunnuntai-iltapäivän aikana. Kun Aatukin lähti käymään Helsingissä, jäimme asemalle vain minä ja Pepe Lehikoinen. Pepekin poistui maanantaiaamuna kohti Tvärminneä, ja koska Aatu ei ollut vielä palannut Helsinginkeikaltaan, jäin oikeastaan ensimmäistä kertaa miehittämään asemaa yksin. Maanantai oli hieman masentava päivä. Keli aurinkoinen ja heikkotuulinen, ts täydellinen rarikeli. Mutta kun mitään ei näy, ei niin mitään. Heikon tuulen ansiosta vielä sunnuntaina Lilla Munkhamniin pakkautuneet hysytkin olivat levinneet ympäri niemeä ja olivat hankalammin havainnoitavissa. Iltapäivän Gåun retkellä löytyi sentään yksi keväänpinna, yksinäinen pensaskerttu hengasi särkän tyvellä leppälintujen kanssa.
Tätä kirjoitettaessa on tiistai, ja ulkona on mitä mukavin keli: navakka tuuli jostain pohjoissektorilta, höysteenä vaihtelevanvahvuinen vesisade. Sade alkoi aamulla juuri vakion alkaessa, ja ajoi yksinäisen staijarin tunnin jälkeen sisätiloihin. Epäilen, etten nähnyt tunnin aikana yhtään oikeasti muuttavaa lintua, vaikka muutaman haahkaparven ym merkkasinkin aikani kuluksi muutolle. Lajimäärä taitaa kääntyä tänään jyrkkään syöksykierteeseen, eilenkin oli lähes yksin 82 lajia ja viikonloppuna jonain päivänä tehtiin tämän kevään uudet pohjat, 93 lajia... Noh, ainakin tänään tuli nukuttua vähän varastoon tulevia päiviä ajatellen, keskeytettyäni vakion menin seitsemän maissa takaisin nukkumaan ja heräsin vaille 11.
Kun lähdin keskiviikkona, niin torstaina oli tietenkin nähty sepelrastas ja heinätavi, pari lajia joita en ole itse haliaksella vielä nähnyt. Onneksi kummatkin ovat kuitenkin säännöllisiä, joskin vähälukuisia, joten niiden näkeminen on enemmänkin ajan kysymys.
Tyypillisesti asema tyhjeni sunnuntai-iltapäivän aikana. Kun Aatukin lähti käymään Helsingissä, jäimme asemalle vain minä ja Pepe Lehikoinen. Pepekin poistui maanantaiaamuna kohti Tvärminneä, ja koska Aatu ei ollut vielä palannut Helsinginkeikaltaan, jäin oikeastaan ensimmäistä kertaa miehittämään asemaa yksin. Maanantai oli hieman masentava päivä. Keli aurinkoinen ja heikkotuulinen, ts täydellinen rarikeli. Mutta kun mitään ei näy, ei niin mitään. Heikon tuulen ansiosta vielä sunnuntaina Lilla Munkhamniin pakkautuneet hysytkin olivat levinneet ympäri niemeä ja olivat hankalammin havainnoitavissa. Iltapäivän Gåun retkellä löytyi sentään yksi keväänpinna, yksinäinen pensaskerttu hengasi särkän tyvellä leppälintujen kanssa.
Tätä kirjoitettaessa on tiistai, ja ulkona on mitä mukavin keli: navakka tuuli jostain pohjoissektorilta, höysteenä vaihtelevanvahvuinen vesisade. Sade alkoi aamulla juuri vakion alkaessa, ja ajoi yksinäisen staijarin tunnin jälkeen sisätiloihin. Epäilen, etten nähnyt tunnin aikana yhtään oikeasti muuttavaa lintua, vaikka muutaman haahkaparven ym merkkasinkin aikani kuluksi muutolle. Lajimäärä taitaa kääntyä tänään jyrkkään syöksykierteeseen, eilenkin oli lähes yksin 82 lajia ja viikonloppuna jonain päivänä tehtiin tämän kevään uudet pohjat, 93 lajia... Noh, ainakin tänään tuli nukuttua vähän varastoon tulevia päiviä ajatellen, keskeytettyäni vakion menin seitsemän maissa takaisin nukkumaan ja heräsin vaille 11.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)