Pitkäjärven torni ei ainakaan enää ole mikään varsinainen huipputorni, akilleen kantapäänä on juurikin noin sadan metrin päässä huriseva Kehä III. Tästä syystä minkään linnun kuuleminen kuuden jälkeen aamulla ei ole kovin helppoa. Jo viiden ja kuuden välillä pitää enimmäkseen odotella niitä välejä, kun autoja ei satu olemaan kohdalla ja meteli on vähän hiljaisempi. Ongelmaa kuvaa hyvin tämän vuoden taiston kirjosieppohavainto. Tornin ja kehän välissä (kiinni kehässä) on pieni metsäsaareke, jossa kirjosieppo eilen pohjustuskeikallani lauleli. Tänään aamulla se oli jostain syystä hiljaa, ja aloitti vasta aamupäivällä. Silloinhan sitä ei sieltä sadan metrin päästä enää kuullutkaan torniin, ja laji meinasi jäädä saamatta kun lintu lauloi metsän sisällä eikä tullut näytille. Kahden tunnin metsään vilkuilun jälkeen sieppo suvaitsi siirtyä metsäsaarekkeen tornin puoleiseen päätyyn, ja torniinkin kuultiin pari säettä.
Pitkäjärven tornista on nyt viitenä vuonna peräkkäin osallistuttu taistoon vaihtelevalla, vantaalaisista lintuharrastajista koostuvalla porukalla, itse olin mukana nyt toista kertaa. Kehän ja meren puuttumisen takia (tai siksi että ei vaan osata) lajimäärät Pitkäjärvellä ovat melko pieniä, ja päätavoitteena onkin aina ollut itsensä voittaminen eli edellisen vuoden tuloksen parantaminen. Tänä vuonna siis lähdettiin parantamaan viime vuoden ennätystulosta eli tavoitteena oli 61 lajin ylitys.
Sitten päivän tapahtumiin. Tuhnukeli tiputti Pitkäjärven tornin edustalle ennennäkemättömän määrän kahlaajia. Aamulla parvet tuntuivat seuraavan järveä eteläpäästä pohjoispään tornille, jonka eteen ne tippuivat joksikin aikaa ja jatkoivat sitten matkaansa. Pääosassa olivat aamulla lirot, joita havaittiin muutamia satoja, joukossa mm jonkun verran valkovikloja ja mustavikloja. Päivemmällä meni pääasiassa suokukkoja (joiden summa on kai vielä laskematta), mutta kukkoparvet painoivat vaan matalalla suoraan yli ja jatkoivat matkaansa.
Kahlaajia lukuunottamatta lajisto oli pääasiassa melko tavanomaista, mutta toki mukaan mahtui joitain kivojakin havaintoja. Tulvametsästä kuului ensin pariin otteeseen lyhyt pätkä sirinää. Mietittiin, että mitäköhän tuokin nyt oikein meinaa. Kohta kuului kuitenkin jo pitempi pätkä, ja todettiin että sehän on kuin onkin aikainen pensassirkkalintu! Vesiäisistä kivoja olivat mm tornille uudet taistolajit, yksinäiset mustakurkku-uikku ja uivelonaaras.
Viimeiset tunnit ovat aina pahat, kun lajimäärä meinaa junnata paikallaan. Tänä vuonna rajapyykki oli 58 lajia, johon tartuttiin aamupäivällä noin tunniksi. Nyt jaksettiin kuitenkin tahkota, ja saatiin työvoittona viime tunteina mm niin harvinaisia lajeja kuin tukkasotka ja isokoskelo. Tukkasotkat sentään tippuivat jostain lahdelle kahdentoista jälkeen, mutta isokoskelo löytyi vasta putkella usean kilometrin päästä järven vastarannalta! Muita tämän kerran työvoittoja edustivat em kirjosieppo sekä pitkän lajipaussin lopettanut ylilentävä merihanhi.
Klo 13.00 todettiin, että oli havaittu taistoaikana 65 lajia. Vanha ennätys ylittyi siis neljän lajin turvin, mitä pidimme varsin hyvänä tuloksena. Tänä vuonna "lisäbointseja" toivat erityisesti kahlaajat, kun esim petolajit olivat vähissä: vain pari varpushaukkaa ja nuolihaukkaa. Tänä vuonna Pitkäjärven joukkueessa lisäkseni Kim Söderling, Klaus Salo, Jussi Salokorpi sekä Arto Hietala.
Tulipa aika pitkä teksti, onneksi olkoon jos jaksoit lukea loppuun asti. Lopuksi vielä kuva tornilta järvelle päin, vesi on tällä hetkellä normaalia paljon korkeammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti