Kärjessä

Kevään edetessä käy lintuharrastajan elämä yhä rankemmaksi, kun herätyskello soi jo 3 ja jotain ja aurinko laskee vasta kymmenen jälkeen illalla. Siksipä ehti muutama päivä kulua porkkalan retken jälkeen, ennen kuin "oli aikaa" (vaikka eihän sitä oikeastaan muuta olekaan) kirjoitella tänne.

Jokatapauksessa, olimme tringan nuorisojaostosta koostuvalla porukalla siis viime viikonloppuna torstaista sunnuntaihin telttailemassa legendaarisessa Porkkalan kärjessä. Näin jälkeenpäin voi vaan sanoa, että on se aikamoinen paikka. Retkeläisillä ei oikein ollut varsinaisesti kovin paljon kokemuksia arktikasta, ja tämän takia monilta puuttuikin ennen retkeä vielä arktikan pikkukivoja lajeja kuten jääkuikka ja leveäpyrstökihu. Ennen retkeä mietittiinkin, että olisipa kiva nähdä vaikka se jääkuikka.

Retki lähti käyntiin hyvin heti torstai-iltana. Vaikka Rönskin nuotittamia kahta allihaahkakoirasta ei löytynytkään, löytyi sen sijaan viidentoista linnun allihaahkaparvi, josta pari kuittasi heti eliksen.

Perjantaina alkoi sitten oikeasti tapahtua. Ensin aamulla meni hieman hämärä ehkä jääkuikka. Totesin sitten, että eihän tuommoisesta oteta pinnaa vaan siitä joka menee tuosta Träskön edestä hienossa myötävalossa. Ehtiköhän tunti tästä kulua kun jääkuikka lipui juurikin Träskön edestä todella hienosti. Juuri tätä ennen lensi ohi lyhytnokkahanhi, hyvä havainto sekin. Kohta jo meni toinen jäägavia, joka tosin löydettiin myöhään ja jäi vain jääkuikkalajiksi. Näiden lisäksi summattiin noin 800 muutakin kuikkalintua, pääasiassa tietenkin kuikkia.

Päivemmällä vitsailtiin, että iltastaijilla hoidetaan sitten vielä se lepy eli leveäpyrstökihu. Yhdessä vaiheessa iltastaijilla Hanna ja minä lähdimme kannakselle leirille syömään. Kohta Joonatan juoksi läähättäen leiriin ja hapuili lintukirjaa: "sinne tippu varmaan lepyparvi". Äkkiä kalliolle, ja siellähän niitä oli lillumassa länsipuolella, kokonaista kuuden linnun parvi. Oli kuulemma mennyt pojilla vähän sormi suuhun, kun oli tullutkin kokonainen parvi semmoisia lusikkapyrstöisiä otuksia. Tringaretkuekin onnistui Rönskiltä näkemään lepyt kaukaa kovan nuotituksen päätteeksi.

Perjantain päiväretkeilijät toivat tiedon, että parkkipaikan takana laulaa idänuunilintu. Sitä lähdettiin kuuntelemaan porukalla, kun jossain vaiheessa tuli soitto että kärjestä oli löytynyt uiva jääkuikka. Itse tulin takaisin kärkeen viimeisenä, ja ehdin juuri löytää uivan linnun kun se lähti lentoon, suoraan kohti. Se ohitti kärjen eteläpuolelta, jos mahdollista vieläkin hienommin kuin edellispäiväinen. Tällä kertaa olin skarppina ja räiskäisin pokkarilla vapaalla kädelä skoupaten muutaman kuvan, joista yhdestä (yllä) ei mielestäni ole ongelmia määrittää lintua jääkuikaksi :)

Sunnuntai olikin sitten "heikompi" päivä, paras havainto pari laulavaa pikkusieppoa. Retki oli jokatapauksessa enemmän kuin onnistunut, vaikka odoteltuja punakuirimassoja ei nähtykään. Rönskiä ja parissa muussa paikassa mökeillään olleita nuorisojaostolaisia vastaan viritetty viikonlopun pinnaskaba motivoi staijaamaan ja keräämään lajeja, ja lopulta havaitsimmekin kärjen alueelta viikonlopun aikana 110 lajia. Rönskikin sai 110, ja mökkiläisekin saivat pienemmillä porukoilla yllättävän paljon, jääden sadan molemmin puolin oleviin lajimääriin. Käytännössä joka päivä vähintään joku viidestä retkeläisestä oli staijaamassa puoli viidestä aamulla yhdeksään-kymmeneen illalla ehkä paria iltapäivätuntia lukuunottamatta. Itse taisin perjantaina seisoa kärjen kalliolla ainakin neljätoista tuntia.

Retkellä siis mukana lisäkseni Hanna Hyvönen, Joonatan Toivanen, Tuukka Dunkel ja Lauri Manninen.