Hieman lyhyistä yöunista huolimatta pitkäperjantaina herättiin jo hämärissä. Aamusta asti päivä näytti lupaavalta: aamupalan aikana ikkunoista näkyi jo ihan kivoja lajeja, itse plokkasin pihalta hyppimästä mustaleppälintukoiraan, Tomas puolestaan sinisuohaukan ja ruskosuohaukan. Vakiollakin keväänpinnoja napsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkia ei jaksa edes luetella. Kivoina kuitenkin mm jp kaakkuri ja plusmiikasta mennyt kolmen valkoposkihanhen parvi. Rastasparviakin lenteli joka puolella edestakaisin.
Vakion jälkeen lähdin Johanneksen ja Karoliinan kanssa tutustumaan toiseen aseman jokapäiväiseen rutiiniin, länsireitin laskentaan. Länsipuolen riutat olivat kuitenkin vielä jäässä, ja linnut melko vähissä. Laskenta suoritettiin loppuun hieman pikaisesti, kun tuli soitto, että saaressa pääsiäistä viettänyt lintuharrastaja Tapani Veistola oli löytänyt mustapäätaskun sataman lähistöltä. Hikisen kävelyn jälkeen lintu saatiinkin haltuun, ja kaikki näkivät hienon koiraslinnun, muutama suttuisehko dokumenttikuvakin saatiin (ohessa yksi omistani, tyylini mukaan scoupattu vapaalla kädellä kaukoputken läpi vanhalla canonin digipokkarillani).
Mustapäätaskupaikalta kaikki lähtivät taas omiin suuntiinsa, kuka staijaamaan, kuka komppaamaan, kuka asemalle syömään. Vakion jälkeen koko päivän tuntuikin, että kaikki olivat eri puolilla saarta yksin tai pikku ryhmissä, ja joku oli jossain päin staijaamassakin lähes koko päivän. Havainnointi olisi tuskin voiut olla kauhean paljon tehokkaampaa, kun kaikki olivat ulkona noin aamuseitsemästä iltakahdeksaan vain pienin ruokatauoin. Itse kävin iltapäivällä vielä kiertämässä saaren itäpään ja laskemassa itäreitin, toisen lepäilevien lintujen laskentareitin. Sielläkin oli paljon rastaita ja vesilinnuista mm punasotkapari Hannan aiemmin löytämän koiraan lisäksi. Punasotka on normaalisti Jurmossa harvinainen, mutta nyt vallitseva jäätilanne (=paljon jäätä) ilmeisesti auttoi asiaa. Vääntö oli iltaan asti kovaa, Joonatan näki vielä iltastaijilla klassisen "iltaperen" (muuttohaukan), muita iltastaijin uusia lajeja edustivat mm metsähanhi ja jouhisorsa.
Tällaisen päivän jälkeen iltahuuto olikin mielenkiintoinen tapahtuma, kun paikallisia lintuja oli paljon ja lisäksi kaikki olivat staijanneet eri aikoina eri paikoissa, ja pakollisen länsireitin lisäksi oli laskettu myös vapaaehtoinen itäreitti. Iltahuuto kestikin ruhtinaalliset kaksi tuntia, loppuen yhdentoista maissa illalla. Luvutkin olivat lapulla mielenkiintoisia: 85 lajia, joista 45 (!!) keväänpinnaa, vaikka edellinen miehittäjä oli lähtenyt vain puolitoista viikkoa aiemmin! Iltahuudon jälkeen saman päivän puolella havaitsin vielä huhuilevan huuhkajan, josta tuli siis päivän 86. laji ja muistaakseni myös päivän 46. keväänpinna. Harmiteltiin, ettei ollut mitään, millä oltaisiin saatu reaaliajassa havaintoja tiiraan, Jurmokin olisi vaihteeksi saanut näkyvyyttä etusivulla. Joistain päivän summista mainittakoon haahkoja yht n 7000, ristisorsia 11, mustaleppälintuja 2, uiveloita 17 paikallista 2 muuttavaa, punarintoja varovaisen arvion mukaan 200, räksiä yht noin 750 ja punakylkirastaita 300.
Loppu retkestä ei sitten ollutkaan ihan niin hohdokasta, muina päivinä oli lähinnä sumuista ja sateista. Sellaista elämä kuitenkin on lintuasemalla: aina välillä on lintuja eli on lintupäivä ja silloin pitää jaksaa revittää, kyllä niitä välipäiviäkin sitten tulee, usein liikaakin. Esimerkiksi lauantaina taisin lähteä aamulla ulos, tulla sisään puoli yhden aikaan iltapäivällä enkä sen jälkeen enää poistunut lintuaseman pihapiiristä.
Nuorisojaoston Jurmon retkellä lisäkseni siis Hanna Hyvönen, Tomas Swahn, Joonatan Toivanen ja Lauri Manninen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti