Kevättä odotellessa

Kevään piti suunnitelmieni mukaan alkaa tasan siitä, kun yo-kirjoitukset loppuvat, vaan eipä alkanut. Torstai ja perjantai 26. ja 27.3. edustivat melko samaa kuin jakson aiemmat päivät, eli kovin talvista meininkiä.

Torstaina saatiin sentään hyvä asemavuodari, Aatu löysi toisen kalenterivuoden ISOLOKIN muuttolennossa bunkkerin pohjoispuolelta. Isolokkia näkyi aiemmin asemalla säännöllisesti talvisin, mutta nykyään se on käynyt harvinaiseksi: edellisestä oli jo muutama vuosi. Aurinkokin paistoi, ja iltapäivällä oli rentoa istua bunkkerilla tuulensuojien takana ja staijata hiljakseen etenevää merimetsomuuttoa (päivän aikana 336 muuttavaa). Merimetsoja lukuunottamatta muutto lähes olematonta.

Perjantaina aamu alkoi ihan hyvin jakson ensimmäisellä varpushaukalla ikkunasta aamupalaa syödessä ja ulos päästessä kevään ensimmäisellä laulavalla keltasirkulla. Aamupäivällä tuuli oli lähes poissa ja pientä muuttoakin virisi: merihanhia (19muuttavaa), töyhtöhyyppiä (53m), kottaraisia (97m) ja yksi juhlapukuinen naurulokki, jotka ovat olleet kateissa.
Eniten ilonaihetta antoi bunkkerin viereen aamupäivällä muutolta pudonnut peippo, joka lauloi muutaman säkeen varsin kesäisesti, mutta katosi sitten.

Iltapäivällä tuuli kääntyi itään ja voimistui tappaen muuton kokonaan ja staijaushalut siinä samalla, joten vietin muutaman tunnin kävellen ympäri aseman aluetta. Ensin kävin Gåulla, jonne mennessä kuulin kevään ensimmäisen laulavan vihervarpusen sekä näin parven ruokailevia isokäpylintuja (vaihteeksi vuodari). Myös pikkutikkakoiras näyttäytyi hienosti, sitä sai katsella hetken noin puolentoista metrin päästä. Kävin myös kävelemässä Uddskatanin niemen ympäri, kalliot olivat lumettomia vain eteläpuolella. Matkalta löytyi vain muutama kiuru ja kangaskiuru.

Illalla oli tulossa lisää porukkaa, joten lähdin kävellen kauppaan saadakseni kyydin takaisinpäin kantamisineni. Nyt pitäisi pärjätä asemalta lähtemättä ensi perjantaihin asti, kun tringan nuorisojaoston loppuporukka tulee retkelle ja tuo (toivottavasti) mullekin safkaa. Asemalle tuli niin sanotusti tupa täyteen, tänne tuli mun ja Aatun lisäksi viikonloppua viettämään huimat 6 henkeä. Kauhea säpinä asemalla, oli ehtinyt jo tottua hiljaisuuteen.

Toivottavasti se kevät jossain vaiheessa tulee, rupeaa tämä talvi pikkuhiljaa ärsyttämään...