pohjoisesta, pohjoisesta puhaltaa

Puoli seitsemän, kun aamulla lähdin bunkkerille seisomaan vakiota (vakioitua muutonhavainnointia), oli 7 astetta pakkasta ja puhalteli edelleen pohjoisesta. Arvatenkin linturintamalla oli aamusta melko hiljaista, pientä iloa toivat sentään pari kallioilla hyvin näkyvillä pyörinyttä kangaskiurua.

Tapahtua alkoi oikeastaan vasta, kun koko päivän pilvettömältä taivaalta paistellut aurinko lämmitti ilman lähemmäs nollaa. Luotojen väliin tippui itselleni kevään ensimmäinen ristisorsa, ja samaten vuoden ensimmäinen töyhtöhyyppä löytyi istuskelemasta Gåsorsuddenin (Gåun) särkän peittävältä jäältä. Gåu on pitkä sorasärkkä, joka on salpausselän uloin mantereinen jatke. Sata lajia tuli siis tänä vuonna täyteen, kyllä kannatti palella kolme tuntia bunkkerilla!

Iltapäivällä ihmeteltävää tarjosi taas tuttu muuttohaukka eli lintuasemakielellä pere. Se löytyi istuskelemasta luodolta, jolta se lähti merelle vastaan paria muuttavaa varista, joista toista se jahtasi hurjan näköisesti noin kymmenen minuuttia. Välillä, jatkuvien lyhyiden syöksyjen välissä, haukka näytti luovuttavan ja lensi vastakkaiseen suuntaan vähän matkaa. Se kuitenkin kääntyi aina takaisin, keräsi vauhtia ja iski hurjalla vauhdilla. Pari kertaa näytti varisateria olevan jo lähellä, mutta lopulta pere jätti variksen rauhaan ja katosi itse merelle väreilyyn.

Iltastaijilla väreily helpotti hieman, ja vakiomiehittäjä Aatu sai paremmin laskettua paikalliset haahkat. Niitä löytyi mukavat 2400, jonka lisäksi vajaa tuhat merkattiin muuttaviksi. Haahkojen takaa löytyi lentelemästä tiheä parvi mustia vesilintuja. Mutta mustalinnuthan muuttavat vasta toukokuulla! Pakko kait kuitenkin on uskoa, kun omin silmin näkee. Päivän päätteeksi täytettävälle asemalomakkeelle päätyi siis 250 paikallista mustalintua, parvi kun "tippui" vähän löytämisen jälkeen. Omalle vuodarilistalle mustalinnusta merkintä nro 101.

Huomiseksi on kait luvassa aamuksi vielä kylmempää ja yhä vain pohjoistuulta... No, aina voi toivoa, että jotain kivaa näkyisi.