Lauantai oli yhä hiljainen päivä, päivän hauskin oli verkosta tullut pohjansirkku, joka on haliaksella hyvin harvinainen rengastuslaji. Syksyinenkin pohjansirkku on hieno lintu, kuten kuvasta näkyy. Haliaspinnojen keräilyn kannalta tärkeä hetki sattui kuitenkin päivällä, kun arokotka nousi Hangossa taas siivilleen ja näkyi vähän aikaa bunkkerillekin, tosin melko kaukana. Tuli vähän kiire, kun satuin juuri olemaan Gåun särkällä kun tuli tieto, että arokotkan pitäisi näkyä bunkkerille. Juoksin sitten koko matkan särkältä bunkkerille, eli varmaankin polkua pitkin vajaa kaksi kilometriä. Hiki tuli, mutta ehdin sentään nähdä linnun; kävelemällä en olisi ehtinyt.
Sunnuntai oli pitkään pitkään aikaan ensimmäinen vähän vilkkaampi muuttopäivä. Peipot aloittivat muuttonsa vajaan 7000 yksilön voimin (ja taivaalta kuului jatkuvasti ääniä, toisin kuin monena edeltävänä päivänä), seassa meni vähän rautiaisia ja vielä vähän metsäkirvisiä sekä syksynpinnaksi pari lapinsirkkua. Laatupuolella oli tyytyminen pensassirkkalintuun, joka on toki syyskuussa jo ihan hyvä laji. Kivojen verkkolajien osastoa edusti erittäin hieno vanha koiras sinirinta. Aamulla näkyvyys oli parempi kuin pitkään aikaan ja paikallisia haahkoja päätyi lomakkeelle 3000 edellisten päivien 100 sijaan.
Maanantai toi peippoja noin puolet sunnuntain määrästä, yhä vaan vaisut 120 varpushaukkaa, jokusen rautiaisen ja metsäkirvisen. Pari syksynpinnaakin tuli kirjosiipikäpylinnun ja kangaskiurun muodossa. Aamu oli tyyni ja näkyvyys oli muutenkin hyvä, ja paikallisten haahkojen määrä kasvoi taas, nyt lomakkeelle 9000! Kivojen verkkolajien sarjaa jatkoi nuori pikkusieppo.
Syksyn satoa on täällä Suomen etelässä tarjolla muutakin kun lintujen muodossa. Aseman pihan omenat alkavat olla kypsiä, samoin pihan kriikunat kypsyvät pikkuhiljaa. Metsä on täynnä herkkutatteja, niitä päätyy jo pakkaseen pahan päivän varalle kun kaikkia ei ehdi syödä!
Sinirinta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti